KESELYn liito-oravan suojelemattomuus otti jälleen pataan Hallinto-oikeudelta. Jaakko vs Valtio: 1 - 0

Hallinto-oikeus kumosi Keski-Suomen ELY-keskuksen (KESELY) hakkuusuunnitelmat Kuusan liito-oravametsässä ja määräsi jälleen KESELYn harjoittelemaan luonnonsuojelulain noudattamista (1549/2025 22.08.2025 Dnro 2308/03.04.04.04.24/2023). Oikeuden päätöksen perusteluissa keskeinen asia oli minun KESELYssä hankkimani ja KeSLolle (Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry) ”vuotamani” selvitys oravan risupesien ekologisesta merkittävyydestä. Voitto luonnolle luonnonsuojelulain mukaisesti, nolo häviö jälleen luonnonsuojelusta ja luonnonsuojelulain tulkinnasta vastaavalle viranomaiselle. Ottaen laskuihin KESELYn alkuperäisen ja yhä käytössä olevan mallin liito-oravan totaalisesti tuhoavasta hakkuiden sähköpostiohjeistuksesta, tämä on jo kolmas kerta, kun ELY joutuu määrittämään uudestaan liito-oravahakkuiden laillista tapaa Kuusan vanhassa metsässä. Metsä on sama, jonka viranomaistoiminta on jo luontoelokuvaankin päätynyt (https://liiturielokuva.kuusanluonto.fi/) ja aihetta jatko-osalle olisi.

Syynä oikeuden päätökseen oli minun KESELYssä liito-orava tutkijoilta hankkimaani, ja KeSLolle ”vuotamani”, selvitys oravan risupesien merkityksestä liito-oravan tiukasti suojeltuina lisääntymis- ja levähdyspaikkoina (LLP) ja oravan pesien ekologinen merkittävyys liito-oravalle. Valitettavasti oikeus ei ottanut kantaa muihin ekologisesti merkittäviin tekijöihin, joita KeSLo ja minä hallinto-oikeudelle perusteellisesti avattiin.

Tapauksessa on syytä hiukan avata lisää asian taustoja, sekä pohtia oikeuden päätöksen seuraamuksia.

KESELYn hakkuiden ohjauksen laittomaksi osoittaneiden oravan risupesien olemassaolo ja merkitys ei ollut KESELYlle yllätys. Päinvastoin, KESELYssä ihmeteltiin ääneen, miten KeSLo ei ollut jo prosessin alussa löytänyt metsästä oravan risupesiä, koska kuten KESELYssä hyvin tiedettiin, joka ikisessä vanhassa Kuusan metsän kokoisessa kuusimetsässä on kymmeniä oravan risupesiä, jotka kaikkien ohjeistuksien mukaisesti tulee ottaa hakkuiden ohjauksessa huomioon. Tästä huolimatta niitä ei huomioitu KESELYn alkuperäisessä liito-oravan totaalisesti tuhoavassa hakkuiden ohjauksessa mitenkään, vaan totuttuun tapaan leikittiin, että niitä ei olisi olemassa lainkaan. ELYlle ei siis tullut yllätyksenä alkujaankaan, että liito-oravalle tärkeät oravan risupesät tuhoutuvat, vaan niitä oltiin alussa tuhoamassa aivan tietoisesti, ja hyvin tietäen toimen haitallisuus liito-oravalle ja asian laillisuuspohjan todella heikot perusteet. Niinhän ne ovat risupesät aina ennenkin ohjeistuksien ja lain sanan vastaisesti tuhottu, Keski-Suomessakin jo sadoissa, jos ei tuhansissa hakkuiden ohjauksissa, ja tehdään varmaankin tämän päätöksen jälkeenkin, jollei hallinto-oikeuden lisäksi myös poliisi puutu asiaan, vaikka esitutkinnassa olevan Näätäsuon hakkuiden osalta, jossa oravan risupesiäkään ei huomioitu kerrassaan mitenkään (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2025/03/keski-suomen-ely-keskus-ohjasi-liito.html).

Varsin surkuhupaisa näytelmä nähtiin oikeuden edellisen ratkaisun jälkeen, kun oikeus määräsi KESELYn arvioimaan KeSLon viimein paikantamien lukuisten oravan risupesien myötä hakkuiden vaikutuksen liito-oravalle uudelleen. KESELYn luontoyksikön päällikkö kävi läpi havaitut oravan risupesät yksi kerrallaan, ja kuin irvokkaassa kauneuskilpailussa konsanaan, keksi perustelut kullekin risupesälle siitä, miksi ne eivät ole liito-oravalle soveltuvia. Tämän näytelmän jälkeen tilasin tutkijoilta selvityksen, joka osoitti jo paljolti tiedossa olevat asiat, että joka ikinen niistä oravan pesistä oli liito-oravalle soveltuva, ja LLP:na todennäköisesti toimiva ja tärkeä, jotka KESELYn päällikkö yksitoisensa jälkeen totesi ekologisesti virheellisin tiedoin merkityksettömiksi. ”Vuosin” tämän selvityksen KESELYstä KeSLolle, vaikka tiesin ilmapiirin KESELYn kahvihuoneessa siitä kiristyvän lisää. Pitäähän viranomaisten toiminnan olla puolueetonta, ja perustua parhaaseen tietoon, arkijärjen sekä Hallintolain 31 §:nkin mukaisesti. Lisäksi silkan rehellisyyden lisäksi ELY:n tulisi vaalia luontoa, ei avohakkuita. Tiesin KeSLon kautta raportin jatkavan Hallinto-oikeuteen.

Mainittakoon, että KESELYN päällikkö tosin totesi kuitenkin yhden paristakymmenestä oravan pesän olevan niin iso ja pyöreä, että se voisi liito-oravalle kelvata. Tämä siitä huolimatta, että juuri pyöreissä oravan pesissä on usein itse oravan poikaset, kuten pikkupoikana totesin useille oravan pesille kiivetessäni. Siten se ainoa liito-oravalle kelpaavaksi väitetty risupesä, todennäköisesti juuri ei kelvannut sillä hetkellä. Loput KESELYn oikeudelle esitetyt perustelut tämän pyöreän risupesän liito-oravalle kelpaamattomuudesta olivat, niin absurdia kuin se onkin, metsän kuusikkoisuus ja papanoiden puute pesän lähellä, vaikka tuo pullea risupesä sijoittui todettujen LLP:jen keskelle. Sanomatta on selvää vähänkin liito-oravan ekologiaa tuntevalle, että perustelut ovat naurettavia, ja kaikkea muuta kuin Hallintolain 31 ja 45 §:n mukaisia. Ne perustelut täyttivät tarkoituksellisesti vain sitä päämäärää, mikä tuolla oikeuden määräämällä risupesien uudelleen arvioinnilla KESELYlle oli: jos mitenkään mahdollista, aikaisempaa rajausta ei muuteta. Tämän edestä oltiin valmiita puhumaan päätöksen teossa ja oikeudellekin ihan mitä sattuu.

Oikeuden päätöksellä tulisi olla selkeitä seuraamuksia KESELYn, ja muidenkin samoin toimivien ELYjen toimintatapoihin. Päätös osoittaa, että liito-oravalle tulisi säästää huomattavissa määrin oravan risupesiä, myös tilanteessa, jossa LLP-rajauksina on jo suojattu huomattavasti tavanomaista enemmän metsää (n. 2,5 ha) ja jossa tapauskohtaisuus huomioiden ympäristön metsät ovat huomattavasti tavallista soveltuvampia liito-oravalle. Tämä päätös antaa myös osviittaa siitä, kuinka paljon metsää liito-oravalle tulisi säästää, koska risupesien määrä on melko suorassa suhteessa säästettävän metsän pinta-alaan. Tutkitusti, jotta liito-oravan LLP:n ekologinen toiminnallisuus ei lain vastaisesti heikkene, tulisi liito-oravalle hyvin soveltuvaa metsää olla hakkuiden jälkeen pystyssä vähintään 4 ha, kuten Liito-orava LIFE:nkin metsänhoidon opas tutkimuksia yhteen vetäen kertoo: “Mikäli liito-oravalle sopivan elinympäristön koko pienenee metsän rakenteesta riippuen alle 4–6 hehtaariin, todennäköisesti myös sen sisälle jäävät muuten soveltuvat lisääntymis- ja levähdyspaikat jäävät tyhjiksi.”

Oikeuden päätös tulisi saattaa tiedoksi myös heille, joilla vastuu liito-oravan huomioinnista valtaosassa tapauksista on, eli maanomistajille ja hakkuuoikeuden haltijoille. Sekä maanomistajia ohjeistaville metsänhoitoyhdistyksille.

Oikeuden päätös Kuusan metsän riittämättömästä rajauksesta on radikaali osoitus myös siitä, kuinka KESELYn yleinen tapa huomioida liito-orava noin 10 kertaa pienemmillä LLP-rajauksilla, heikommilla kulkuyhteyksillä, olemattomilla ravintoalueiden säästämisillä, myös tilanteissa, joissa ympäristön metsät ovat liito-oravalle täysin soveltumattomia kuten Näätäsuon hakkuissa, ja KESELYn tapa olla suojaamatta oravan risupesiä yleensä lainkaan tai hyvin vähäisesti, on ilmiselvän laitonta. Tämä oikeuden päätös ja sen looginen seuraamus siitä, että KESELYn yleinen liito-oravan huomioinnin linja ei ole laillinen, tulee myös poliisin ottaa huomioon mm. Näätäsuon hakkuiden esitutkinnassa, jossa syytettynä on asiasta vastuulliset KESELYn luontoyksikön päällikkö ja hakkuiden ohjauksesta vastaava virkamies. Näätäsuon tapaus on siis huomattavasti tavanomaista luonnonsuojelurikosta vakavampi ja merkittävämpi, koska asialla on luonnonsuojelusta vastaavat virkamiehet, jotka antoivat esimerkin maanomistajille ja hakkuuoikeuden haltijoille, että liito-oravasta ei tarvitse koko Keski-Suomessa välittää hakkuissa käytännössä lainkaan. Siksi poliisille jo valmiiksi täysin auki perattu Näätäsuon tapaus tulisi pikaisesti tutkia.

Luontoyksikon päällikkö sanoi minulle kerran KESELYssä vääntäessämme liito-oravametsien hakkuiden ohjaamisesta, että Kuusan metsän tavallista paljon laajemmasta liito-oravarajauksesta ei oteta mallia muualle Keski-Suomeen, koska Kuusa on erikoistapaus. Tämä hallintolain silmin täysin laiton päällikön tulokulma asiaan avaa kysymystä sille, aikooko KESELY ottaa hallinto-oikeuden päätöksen huomioon tulevissakaan hakkuiden ohjauksissaan, kun liito-oravalle tulisikin nyt säästää metsää vähintään 10 kertaisesti enemmän kuin mitä KESELYssä tapana on ollut? Kysynkin, aiotteko KESELY jatkossa rajata liito-oravalle vähintään yhtä paljon (koska tapauskohtaisuus) metsää kuin Kuusassa, ja huomioida liito-oravat jatkossa paremmin ja laillisemmin, oikeuden viitoittamalla tiellä myös muissa liito-orava hakkuissa ympäri Keski-Suomen? Aiotteko tiedottaa tästä myös metsänhoitoyhdistyksiä, hakkuuoikeuden haltijoita ja maanomistajia myös liito-oravametsien metsänkäyttöilmoitusten sähköposti ohjeistuksissanne? Toki hallinto-oikeuden päätös ei linjaa yhtä voimakkaasti kuin korkein hallinto-oikeus, ja ettehän te KHO:nkaan päätöksiä ole tähänkään asti kunnioittaneet, kuten jo Näätäsuon osalta perkasin auki, mutta onhan tämä hallinto-oikeuden päätös kuitenkin tuore tapaus.

Hiukan vielä mietteitä tulevaan neljänteen KESELYn harjoittelukertaan liito-oravan luonnonsuojelulain mukaisesta huomioinnista Kuusan metsässä, mikäli hakkuita aiotaan vielä Kuusassa jatkaa. Oikeus määräsi teidät rajaamaan metsä uudelleen risupesien ekologisen merkityksen takia. Ekologian pitäisikin lain ohjeistuksien mukaan olla selvästi määräävin tekijä LLP-rajauksilla. Jottette joudu vielä viidettäkin kertaa harjoittelemaan Kuusassa, niin olisi hyvä ottaa ekologinen tutkimustieto käyttöön lainkin kirjaimien ja ohjeistuksien mukaisesti myös liito-oravan tarvitseman metsäisenä säilytettävän pinta-alan osalta. Lisäksi ekologinen tutkimus on hyvin tuonut esiin sen, kuinka pirstaloitunut metsärakenne on haitallinen myös liito-oravalle, joten nykyinen LLP-rajaustapa jättäen avohakkuut LLLP-rajausten väliin ja ympärille, on liito-oravalle tiedetysti tuhoisaa, ja siten laitonta, kuten edellisessä kirjoituksessani asiaa avasin, ja kuten KeSLokin on tästäkin ekologisesta laajasti tutkitusta faktasta tiedottanut.

Muistuu mieleen KESELYssä ensimmäinen palaverimme Kuusan metsästä KeSLon vireillepanon jälkeen. Ehdotin että nostetaan KESELYssä käsi pystyyn virheen merkiksi, ja käydään rajaamassa metsä tutkitun tiedon mukaisesti uudelleen siten, ettei liito-oravan LLP:t tutkimustiedon mukaisesti heikkene. Tämä ei KESELYlle käynyt, ja nyt oikeus on pakottanut KESELYn alussa ehdottamaani toimeen jo toistamiseen. Kuten jo ensimmäisessä palaverissa esitin, ja kuten monessa paikkaa on kirjoitettu, tapauksissa, joissa metsässä on useita liito-oravan LLP:ja –kuten käytännössä jokaisessa hakattavassa liito-oravan ydinmetsässä on–  ainoa todennäköisesti laillinen tapa yhdistää hakkuut ja liito-orava on säästää useita LLP:ja risupesineen koskemattomina, ja sallia loppumetsässä vain liito-orava tarkasti huomioivat harvennushakkuut, ja korvata taloudelliset menetyksen lain mukaisesti maanomistajalle. Pirstalainen avohakkuiden ympäröimä LLP-saaristo ei tutkitusti säästä liito-oravan LLP:ja heikentymättöminä. Ja älkää väittäkö, että tämä olisi ohjeistuksen vastaista ja että ELYltä puuttuisi moiseen valtuudet, kun se ei pidä paikkaansa. Näin neuvoo myös Tapion Neuvontamateriaali, sekä myös luonnonsuojelulain vanhimmat esityötkin. Muistakaa myös EU:n tuomioistuimen kanta, joka on direktiivejä ja KESELYäkin ainoa sitovasti tulkitseva taho (EUTI, C-357/20): “lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö”.

Luontoyksikön päällikkö sanoi minulle KESELYssä kahdesti, että minun tulisi valita taisteluni, ja että liito-oravahakkuut ei ole se taistelu, joka kannattaa käydä. Asia on juuri päinvastoin. Tämä on taistelu, jossa punnitaan, saako Suomessa luonnonsuojelulaista vastaavat viranomaiset mitätöidä täysin luonnonsuojelulain silloin kun se velvoittaa kieltämään avohakkuita. Tämä on siis taistelu siitä, onko laiton viranomaisten tapa suojella avohakkuita Suomessa vahvempi kuin luonnonsuojelulaki. Tämä on taistelu, jossa punnitaan, joutuvatko edes Suomessa virkamiehet koskaan vastuuseen lain ja ohjeistuksiensa vastaisista toimistaan, mikä konkretisoituu siihen, vesittääkö poliisi tutkimattomuudellaan koko luonnonsuojelulain, jopa niin merkityksellisissä tapauksissa, joissa lain rikkojana on itse lain vahtija. Tämä on siis taistelua siitä, onko Suomessa viranomaisvastuuta olemassakaan. Tämä on taistelu myös siitä, onko KHO-ratkaisuillakaan mitään merkitystä Suomen luonnonsuojeluin viranomaissoveltamisessa. Tämä on siis taistelu, joka on mielenkiintoista, motivoivaa, luonnonsuojelullisesti ja Suomen viranomaistoiminnan oikeudellisuuden kannalta merkityksellistä ja siksi tätä taistelua on tärkeä ja mukava käydä.

Lähetän tekstini blogini lisäksi tiedoksi Suomen ELY-keskuksille, että ottaisivat oravan risupesät tulevissa LLP-rajauksissa paremmin huomioon, myös hakkuiden sähköpostiohjeistuksissaan. Ja muistutuksena, koska vaikeasti havaittavia oravan risupesiä tiedetään olevan jokaisessa vanhassa kuusivaltaisessa sekametsässä usein useita kymmeniä, ei maanomistajan ja hakkuuoikeuden 100 % varma ilmoitus oravan risupesien ja papanoiden olemattomuudesta voi pitää paikkaansa, ja sen varjolla hakkuiden salliminen on tietoinen liito-oravan laiton tuhoaminen, ja avohakkuiden suojelu. Lähetän tämän tekstin tiedoksi myös poliisille huomioon otettavaksi kesken olevissa liito-oravametsien hakkuiden esitutkinnoissa.

Kuvalla huomio! Puuttukaa luonnonsuojelulain vastaisiin toimiin, ja parantakaa huonoja lakeja. Käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite Suomen vesistöjen suojelemiseksi: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720?fbclid=IwY2xjawMjnPdleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFRNUVpeWtRczF6aUlRZnRpAR6xQNkNHrBG0XAbXE0wMz3ha2IiVTt8J62a6okZ3me7e0sBQYmH0agaRdaNaw_aem_SUrEOAIsFILElphNl8qTtw