Poliisikuulusteluun todistajana ELYn hävittämistä liito-oravan pesäpaikoista Näätämäessä

 
Ilokseni sain kutsun poliisin kuulustetavaksi todistajana Näätämäen liito-oravametsän hakkuista (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2025/03/keski-suomen-ely-keskus-ohjasi-liito.html), joissa Keski-Suomen ELY-keskuksen (ELY) virkamies ja luonnonsuojelulain päällikkö ovat syytettyinä luonnonsuojelurikoksista, ja mitä ilmeisemmin kuulusteltavina epäiltyinä liito-oravan lain tiukasti suojaamien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisestä.

Prosessin edettyä tähän pisteeseen voi tilannetta pitää jo selvänä osavoittona (Jaakko vs valtio: 2 - 0). Tilanne toimii esimerkkinä virkamiehille koko Suomessa siitä, mihin asiat voivat edetä, jos liito-oravan pesämetsien suojelua hoidetaan yhä vanhentuneen ohjeistuksen mukaisesti, kuten ilmeisesti edelleen usein tehdään, vaikka sen tiedetään hävittävän liito-orava ja sen lisääntymiseen tarvitsemat elinympäristöt.

Seuraavassa kertaan hiukan läpi mistä poliisin kuulusteluissa on kyse ja miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Luonnonsuojelurikos, vai törkeä luonnonsuojelurikos?

Luonnonsuojelurikoksesta

Sekä ELYn suunnittelema hakkuiden ohjaus Näätämäessä, että merkittävästi ohjausta tuhoisammin suoritetun hakkuun lailliseksi väittäminen, ovat luonnonsuojelurikoksen pykälät täyttäviä:

Rikoslaissa (luonnonsuojelurikoksesta 48 luvun 5 ja 5 a §:ssä. Alla lyhennetty versio) tapausta koskee ainakin seuraavat kohdat:

i)                    Luonnonsuojelurikos: Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi säädetyn luonnonalueen tai eläimen, on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.

1) ELYn suunnittelema hakkuiden ohjaus sekä hakkuiden laillisuuden tarkastus, ovat luonnollisesti jo osana ammattitoimintaa harkittua ja suunniteltuja, tahallaan (boldaukset vastaavat lain sanamuotoja) tehtyjä.
2) Teon seuraamukset ovat olleet virkamiehille erittäin hyvin tiedossa. Siis se, että luonnonsuojelulailla tiukasti suojellun lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoista (LLP) suurin osa hävitettiin täysin, ja säästetyt LLP:t (LLP 1 ja 2, kuva 1) heikennettiin täysin käyttökelvottomiksi lajin lisääntymiseen.
3) Teon merkitys on luonnonsuojelun, tai sen romahduttamisen, kannalta erittäin suuri, kuten lausunnossani jo asiaa pohdin auki. Hakkuiden ohjaus ja etenkin hakkuiden laillisuuden tarkastus ei vain tuhonnut kyseisen metsikön liito-oravan pesäpaikat seuraavaksi noin 60-vuodeksi, vaan osoitti koko Keski-Suomen alueella hakkuutoimijoille esimerkin siitä, miten totaalisesti liito-oravametsiä saa seuraamuksitta hakata. Sallittua mm. oli, ja siten nyt ELYn Näätämäen esimerkillä on, hakata mm. tiedetyt vanhat pesäpaikat, jotka virkamies löysi ja ohjeisti suojaamaan, olla kartoittamatta tiedetysti metsässä olevia pesäpaikkoja (risupesiä ja kolopuita) ja hakata ne sekä hakata ruokailualueet ja kulkuyhteydet täysin.
3) Jos onnistutaan uskomaan, että ELY ei muka tiennyt metsän olevan liito-oravan ydinreviiri, sisältäen useita LLP:ja, niin silloinkin kyseessä on tuomittavasti törkeä huolimattomuus. Mutta pelkästä huolimattomuudesta tässä ei ollut kyse millään ilveellä. Ammattitaitoiset, ja hyvin minunkin toimestani informoidut virkamiehet tiesivät, että hakkuissa tuhottiin, kuten niin monesti ennenkin, liito-oravan useat lisääntymis- ja levähdyspaikat. LLP:ja on vain tähän asti usein tietoisesti jätetty avohakkuisiin Näätämäen metsän tapaan.

Kuva 1. Laji.fi-sivuston liito-oravahavainnot (siniset ympyrät) Näätäsuon hakkuulta. Kuvassa näkyy punaisin numeroin 10 todettua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (LLP, käyttäen määrittelynä KESELYlla käytössä olevaa tapaa tulkita papanoitu kolopuu/risupesä LLP:ksi). LLP:ista ainakin seitsemän (1, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8) oli KESELYn tiedossa ennen ELYn ohjaamien hakkuiden suorittamista. Ekologisen tutkimuksen valossa kaikki LLP:t tuhoutuivat tai heikkenivät rajusti. Kaikkien laintulkinnassa huomioitavien tekijöiden mukaan hakkuut ohjattiin ja toteutettiin luonnonsuojelulain vastaisesti. Lausunnossani viittaan LLP:hin kuvan numeroinnin mukaisesti. 

Törkeästä luonnonsuojelurikoksesta

Tapauksessa on nähdäkseni hyvinkin aineksia pohtia myös rikoslain törkeän luonnonsuojelurikoksen täyttymistä.
Pykälän mukaan:

ii)                  Jos luonnonsuojelurikoksessa rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Luonnonsuojelulain pykälät liito-oravan suojelemiseksi tähtäävät luontodirektiivin määräämänä konkreettisen ja toimivan suojelujärjestelmän toteuttamiseen. Kuvassa 2 on ELYn tekemä havainnollistaminen siitä, miten paperilla toimiva suojelujärjestelmä on konkreettisesti romahduttamassa liito-oravakannan.

Kuva 2. Metsätalousvaltaisilta alueilta liito-orava on katoamassa sukupuuttoon lähivuosina. (http://elykeskisuomi.blogspot.com/2019/03/liito-orava-on-yhta-yleinen-kuin-hirvi.html). Kymmenen viime vuoden aikana kanta on yhä romahtanut 30 % (https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2024/11/liito-oravaseminaari_hurme-liito-oravan-tilanne-suomessa.pdf).

1) Liito-oravakannan romahtamista, vakavaa vaaraa liito-oravan säilymiselle, koitettiin estää liito-oravan huomioonottamisohjeistuksen muutoksella (mm. Tapion neuvontamateriaali (2016) ja Direktiiviopas (2017)), mutta ELYssä Näätäsuon esimerkin mukaan näitä ministeriöiden ohjeistuksia ei tietoisesti ole otettu käyttöön. Sen sijaan usein on pysytty vanhassa ohjeistuksessa, joka tutkitusti tuhoaa liito-oravan lisääntymispaikat, ja jonka lopputulos lajille näkyy kuvassa 2. Koska ELY toimii laillisuusvahtina, ja antaa Näätäsuon esimerkillä käytännössä vapaat kädet hakkuutoimijoille avohakata liito-oravan pesämetsät laaja-alaisesti ja tuhota lisääntymisympäristö pitkäaikaisesti, noin 60-vuodeksi, on kyseessä vakavan vaaran aiheuttaminen liito-oravan säilymiselle eliölajina Keski-Suomessa. Keski-Suomessa ELYn ohjaamilla ja sallimilla hakkuutavoilla liito-orava kannan kehitys jatkuu kuvan 2 osoittamalla suunnalla, vaarantaen koko lajin säilymisen.
2) Näätämäen hakkuut tosin ohjattiin suunnitelmallisesti vielä tuhoisammin, kuin vanhan ohjeistuksen hakkuut keskimäärin tehtiin, kuten lausunnossani toin ilmi.
3) Sanomatta on myös selvää, kun erityisesti suojellun lajin, liito-oravan, tuhoaminen ohjeistetaan ELYn taholta kaikkien lain ohjaavampien pykälien, ohjeistuksien ja KHO-päätösten vastaisesti (lausunnossani auki perusteltuna), teko on törkeä. Myös Tapion liito-oravan huomioimisen neuvontamateriaali ohjeistaa ja mahdollistaa -vaikkei se viranomaisohjeistus olekaan- virkamiehille Näätämäen kaltaisissa tilanteissa avohakkuiden sijaan siirtymisen liito-oravan säästäviin harvennuksiin.
Törkeyttä lisää vielä useamman pykälän se, miten ELY toimi hakkuiden laillisuuden tarkastuksellaan, missä, niin karua kun se on sanoakin, suojeltiin luonnonsuojelurikosta luonnon ja lakivelvoitteiden kustannuksella.

Tutkimukset osoittavat, että Näätämäen hakkuissa tuhottiin koko liito-oravan ydinmetsä pesäpaikkoineen

Kävin lausunnossani läpi ELYn päällikön kantaa liito-oravapopulaation tuhoavaan linjaansa 7 erillisellä kohdalla. Näistä heikoista perusteita suurinta osaa ei kuitenkaan ELYn omankaan juristin mukaan saa oikeudessa ääneen sanoa, ja loput ovat LLP-rajauspäätösten ohjaavuuden osalta kyseenalaisia tai hyvin heikkoja. Unohdin listastani kuitenkin yhden, joka hyvin mahdollisesti poliisille esitetään. Sen, että ei olisi tutkitusti varmaa, että Näätämäen hakkuilla liito-oravan LLP:t heikkenisivät laittoman paljon. Se ei yksinkertaisesti pidä tippaakaan paikkaansa, kuten yhden viidestä tutkimuksesta kävin lausunnossani läpi. Kävin ELYssä yhteisesti kaikki tutkimukset läpi, ja ne ovat poikkeavan yhteneviä, laajoja ja hyvin tasokkaita. Jokaisen tutkimuksen mukaan on täysin selvä, että Näätämäen hakkuissa tuhottiin koko liito-oravan ydinmetsä pesäpaikkoineen täysin ja virkamiehet tiesivät tämän.

Ekologia, eli LLP:n ekologinen heikentymättömyys, on laillisuuden tulkinnan tärkein tekijä

Ekologia, eli LLP:n ekologinen heikentymättömyys, on laillisuuden tulkinnan tärkein tekijä. LLP:t tulee olla pikemminkin laajoja kuin suppeita, KHO-päätösten mukaan LLP:jen pinta-alassa pitää miettiä hehtaareja, ei aareja. Tässä rikosilmoituksen lausunnosta laillisuustulkintaan vaikuttavista tekijöistä katkelma:

”Laillisuuden arvioinnissa oleellisimmat, sitovimmat tekijät – selvästi ohi KESELYn käyttämän Tapion neuvontamateriaalin – ovat Neuvoston direktiivi 92/43/ET ja Luonnonsuojelulaki (9/2023), joiden sanoma on selvä: tiukasti suojellun lajin “lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää”, EU-tuomioistuimen (EUTI, ainoa direktiivejä sitovasti tulkitseva taho), korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (KHO) ja EU-komission luontodirektiivin soveltamisohje (2021). Näiden lain tulkinnan voimakkaimpien ja sitovimpien ohjeiden kaikkien yhtenevä sanoma on, että liito-oravan LLP:n heikentymättömyyden tulkinnassa, LLP-rajauksien käytännön työssä, keskeisin ja selkeästi tärkein huomioon otettava tekijä on liito-oravan LLP:n ekologisen toiminnallisuuden heikentymättömyys. Tämän toteaa myös KESELY itse liito-oravan suojelun periaatteissaan: 

 “ELY-keskuksen tekemät ratkaisut, neuvonta ja ohjaus liittyvät lisääntymis- ja levähdyspaikan ekologisen toiminnallisuuden turvaamiseen.

[…] LLP:n pinta-alan suhteen Direktiiviopas tulkitsee KHO:n ratkaisua [2014:13]: 

 “lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajausten tulisi olla pienialaisia, mutta toisaalta riittävän laajoja säilyttämään lisääntymis- tai levähdyspaikat heikentymättöminä [...] alueen on oltava pikemminkin laaja kuin liian suppea” 

Direktiiviopas kertoo hallinto-oikeuden kiteyttäneen KHO-ratkaisuiden ja lajin biologian viitoittavan, että LLP-rajaus tulisi olla “vähintäänkin useamman hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue, kun otetaan huomioon sekä liito-oravaa koskevat tutkimukset että korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö” 

Tämä hallinto-oikeuden tulkinta KHO-ratkaisuista ja laista on käytännössä yhtenevä EU:n tuomioistuimen, joka on direktiivejä ainoa sitovasti tulkitseva taho, lausuman kanssa (EUTI, C-357/20): 

“lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö”” 

Muistutuksena, että Hallinto-oikeuden tuore ratkaisu osoitti ELYn hakkuiden ohjauksen olleen Kuusan metsässä Laukaassa laiton jo pelkästään siksi, ettei oravan risupesiä oltu huomioitu tarpeeksi.

Listaus ekologisista tekijöistä, jotka tekevät Näätämäen hakkuista laittomia

Käyn vielä asian havainnollistamiseksi ulkomuististani vaillinaisena listauksena läpi seikkoja, jotka erillisinäkin tekevät hakkuut laittomiksi, ja jotka poliisin tulisi esitutkinnassaan huomioida. Alkuperäisessä lausunnossa kävin samoja kohtia läpi, siteeraten kaikki laillisuuspohjat ja ohjeistukset sellaisenaan täysin auki. Lausunnossani on siis kaikki ne työkalut valmiiksi poliisille avattuina, joita ELYnkin tulisi käyttää laillisuuden arviointiin, ja joiden avulla poliisi pystyy halutessaan toimimaan esitutkinnassa pätevästi.

ELYn hakkuiden ohjeistus oli lainvastainen kaikkien ohjeistuksen osatekijöiden kautta

1.1 Pinta-alan totaalinen riittämättömyys tuhosi liito-oravan täysin

1.1.1 Pienellä LLP:n pinta-alalla liito-orava tuhottiin tiedostetusti. Ekologiset pinta-alavaatimukset tiedetty, ja tuumattu tutkimuksien kautta ELYssä juuri ennen hakkuiden ohjausta. Näätämäen hakkuita käsiteltiin ennen hakkuita myös päällikön kera.

1.1.2 Näätämäen LLP- rajauksen pienuus on KHO-päätösten vastaista, lain sanan vastainen, ministeriöiden kaikkien ohjeistuksien vastainen (LLP-rajauksen pitäisi turvata LLP:n ekologinen toiminnallisuus).

1.1.3 Selittelynä mm. käytetyimmän ”Pienialaisuusargumentinkin” vastainen, jonka mukaan LLP-suojeluun ei ole tarkoitettu koko liito-oravan elinpiiri- kuten lausunnossani perkasin asiaa auki.

1.2 Tapauskohtainen harkinta

1.2.1       Tapauskohtaisella harkinnalla pystytään selittämään minkälaisia tilanteita miten päin tahansa. Näätämäen tapauksessa ympärysmetsien heikon laadun takia on täysin selvä, että tapauskohtaisella harkinnalla olisi tullut suojata liito-oravalle tavanomaista enemmän metsää. Nyt tehtiin juuri toisinpäin.

 

1.3 Liito-oravan pesäpaikat (LLP); lisääntymis- ja levähdyspaikat tuhottiin tiedostetusti

1.3.1       Mm. pinta-alan riittämättömyys LLP- rajauksella väistämättä tuhosi useat LLP:t, sekä säästetyn.

1.3.2       LLP 2, erittäin näkyvästi papanoitu kolohaapa, jätettiin avohakkuun laitaan. mm KHO päätösten ja kaikkien ohjeistuksien vastaisesti. Törkeänä huolimattomuutenakin laitonta.

1.3.3       LLP:t 3, 4 ja 5 jätettiin mitä ilmeisemmin tahallaan avohakkuuseen. Virkamies kirjoitti näistä muistioonsa ennen hakkuita, mutta ei ohjeistanut suojaamaan niitä mitenkään. Jos tulkittavissa jotenkin törkeäksi huolimattomuudeksi, niin tämä jos mikään törkeää huolimattomuutta on.

1.3.4       LLP 6 ja 7, sekä lukuisat oravan pesät ja monet muut kolopuut jätettiin tarkoituksella kartoittamatta hakkuiden ohjeistuksessa sekä maastokäynnillä.

1.3.5       LLP 8 jätettiin avohakkuiden eristämäksi (kulkuyhteydet tuhottiin tai lähes tuhottiin joka suuntaan). Mm ohjeistuksien, lain sanan ja KHO-päätösten vastaisesti

 

1.4 Oravan pesät (risupesät, joita liito-orava käyttää ja tarvitsee lisääntymis- ja levähdyspaikkoinaan) tuhottiin tietoisesti

1.4.1       Risupesiä ei ohjeistettu ottamaan huomioon mitenkään

1.4.2       Risupesiä ei kartoitettu, saati rajattu, maastossa mitenkään. Tapion neuvontamateriaalikin opastaa jättämään kaikki risupesäpuut pystyyn kaikissa hakkuutavoissa.

1.4.3       Tiedostettua, ja ELYssä käsitellystikin, että jokainen vanha kuusisekametsä on täynnä oravan risupesiä, sekä kolopuita. Tiedossa oli myös tutkijoilta tilaamani raportti oravan risupesien suuresta tärkeydestä liito-oravalle (jonka myötä hovioikeus totesi Kuusan metsän hakkuiden ohjauksen laittomaksi), mutta siitäkään ei välitetty mitään.

 

1.5 Ruokailualueita liito-oravalle ei ohjeistettu säästämään riittävästi alkuunkaan.

1.5.1       Metsän haavikkoiset alueet annettiin hakattavan.

1.5.2       Metsän koivikot, valtaosa haavoista, raidat ja lepätkin annettiin hakata ELYn luvalla, ohjeistuksien vastaisesti, ja näin tehtiin.

1.5.3       Suojuspuita ei ohjeistettu säästämään mitenkään LLP 1 läheisille haavoille, mikä sekin on ministeriöiden ohjeistuksien vastaista

 

1.6 Kulkuyhteydet ohjeistettiin täysin riittämättöminä

1.6.1       Kulkuyhteyden ohjeistus oli rajusti KHO-päätösten ja liito-orava-ohjeistuksien vastainen kaikkien LLP-rajausten välillä, sekä etelään koilliseen ja länteen.

ELY ei ilmoittanut havaitsemiaan luonnonsuojelulain rikkomuksia

1.      Hakkuiden laillisuuden tarkastuksella ELY:n tekemistä rikoksista.

 

ELYn tulisi luonnonsuojelulain määräämänä ilmoittaa poliisin esitutkintaan tiedot havaitsemistaan luonnonsuojelulain rikkomuksista. kuitenkin ilmoittamatta jätettiin mm.:

2.1 LLP 1 rajauksen riittämättömyys, johon ELY:n päällikön olisi pitänyt puuttua jo asian hänen tietoonsa päätyessä ennen hakkuita. Viimeistään hakkuiden tarkastuksen myötä Päällikön olisi pitänyt tuoda esiin poliisin esitutkintaan alaisensa tekemät laittomuudet.

 

2.2 LLP 2 jättäminen avohakkuun laitimmaiseksi puuksi. Papanat silmiinpistävän helposti erotettavissa. Toin asian esiin päällikölle hakkuiden jälkeen. Asian toteamattomuus poliisille.

 

2.3 LLP 3, 4 ja 5. Päällikön olisi tullut ilmoittaa alaisensa toimesta näiden pesäpaikkojen avohakkuuseen jättämisestä poliisille, mutta ei mitä ilmeisemmin ole ilmoittanut.

 

2.4 LLP 6 ja 7. Hakkuiden tarkastuksella näiden pesäpaikkojen suhteen jouduttiin jo melkoiseen mustan valkoiseksi kääntämisjumppaan, johon mitä ilmeisemmin osallistui aktiivisesti myös ELYn päällikkö. ELY nimittäin onnistui väittämään poliisille itse säästettäväksi ohjeistamansa liito-oravan pesäpaikkojen liito-oravan kannalta avohakkuut laillisesti tehdyksi. Temppu onnistui siten, että ensin yksinkertaisesti unohdetaan, täysin ELYn aikaisempaan käytäntöön poikkeavalla tavalla, että a) virkamies -minä- olin ne pesäpaikoiksi todennut, ja b) että hakkuista vastannut virkamies oli niitä myös sellaisena pitänyt ja ohjeistanut säästämään ne hakkuilta 0,3 ha LLP-rajauksiksi. Normaalisti virkamiesten havainnot riittävät täysin toteamaan pesäpaikan olleen pesäpaikka, ja avohakkuun sen tuhonneen laittomasti. Hakkuiden tarkastuksella keksittiin kuitenkin, että c) hakatuilla pesäpaikoilla ei ole koloja, joten niitä ei voi lisääntymispaikoiksi enää jälkeenpäin uudelleen todeta (avohakkuulta toki on vaikea todeta hakatun metsän kolopuita…). Tämä onnistui, kun d) laitettiin silmät kiinni säästöpuuryhmiin yhä jääneistä kuudesta kolosta ja väitettiin ettei niitä ole olemassa, vaikka ne ovat hyvin näkösällä (kuvat lausunnossa). Lisäksi unohdetaan miettiä tippaakaan sitä, että e) olisiko aikaisemmin nähtyjä koloja voinut olla säästöpuuryhmien vieressä olleissa haavoissa, joiden hakkuutähteet töröttivät jo säästettäväksi ohjatuilla mutta nyt ohjeistuksen vastaisesti avohakatuilla LLP-rajauksilla, tai f) olisiko paikalla voinut olla oravan risupesiä, jotka olisivat osoittaneet LLP:n ELYn määritelmän mukaisesti (risupesiä on noin 15 metrin välein jokaisessa vastaavassa metsässä, ja säästöpuuryhmässä oli yhä tuoreita oravan syönnöksiä). En tiedä, miten tämä ELYn luonnonsuojelulain vahtiminen, tai siis luonnonsuojelurikoksen villaisella pyyhkimen, enemmän kummelisketsiksi voisi muotoutua. Noh, siten, että poliisi tai syyttäjä vielä keksisi miten asiaan ei pystyisi puuttumaan.

 

2.5 Kulkuyhteyksien osalta jouduttiin samankaltaiseen kiipeliin luonnonsuojelurikoksen toteamattomuudessa kuin pesäpaikkojen (LLP) 6 ja 7 kanssa, koska kulkuyhteyden laiton hävittäminen oli yhtä päivän selvä asia. Siitä kuitenkin tyydyttiin virtuoosimaisen selittelyn sijaan vain suoraan valehteluun. 70 metrin liitoa ylämäkeen vaativa kulkuyhteys todettaisiin kaikkialla muualla laittomaksi myös itsensä ELYn toimesta, mutta nyt sitä väitettiin poliisille laillisesti tehdyksi ilman perusteluja. Nythän tilanne on niin, että tuo 70 metrin liitoa vaatinut puu on kaatunut. Samoin on käynyt myös toisessa kohtaa, jossa viiden kulkuyhteyspuun kaatumisen myötä liito-oravan kulkeminen edellyttää noin 100 metrin liitämistä. Tämä on käynyt, kun vanha virkamiehen tietämä ja avohakkuuseen jättämä pesäpuu, LLP 3, on kaatunut myrskyssä (kuva 1). Ohjeistuksien mukaan kulkuyhteyksissä tulee ottaa myrskynkestävyys huomioon. Myös KHO-päätös on linjannut vastaavanlaisessa tapauksessa, ettei edes 10 metriä leveä metsäkäytävä ollut riittävä, mutta ELYn hakkuiden ohjaukseen ja laittomuuden ilmoittamiseen sekään ei vaikuttanut mitenkään.

 

Kuva 1. Virkamiehen tiedostama avohakkuuseen yksinään pystyyn jäänyt liito-oravan pesäpuu (LLP 4) on kaatunut. Samalla kulkuyhteydeksi on jäänyt 100 metrin liitoa vaativa aukko. Taustalla näkyy LLP 6, joka on ELYn väittämänä laillisesti tehty, koska hakkuiden jälkeen sitä ei voi enää uudelleen todeta LLP:ksi.

2.6 LLP 10 taas väitettiin olevan laillisesti huomioitu, jättäen se käytännössä avohakkuun reunapuuksi. Tämäkin on kaikkien ohjeistuksien ja mm. KHO-päätöksen vastainen, mutta poliisille tätäkin väitettiin lailliseksi.

 

2.7 LLP 8 taas unohdettiin raporteista kokonaan. Tuo löytämäni liito-oravan LLP jätettiin eristyksiin 1 ha metsään, sekin todetusti mm KHO-päätösten vastaisesti. Totaalisen heikentyneiden kulkuyhteyksien nyt käytännössä katkettua, LLP 8 on täysin elinkelvoton.

 

2.8 Listan loput kohdat löytyvät lausunnostani perusteluineen. Selväksi lienee jo käynyt, että mitä tahansa asian laitaa tarkastellen, hakkuut tuhosivat liito-oravan totaalisesti.

Tuomitsematta jättämisestä haittaa luonnon ja oikeusvaltion lisäksi myös maanomistajille

Jos tästä ei tule seuraamuksia ELY:lle, asettuu myös poliisi ja syyttäjä vastaan mm. viranomaisten ohjeistuksia, lain selviä sanoja, KHO-tapauksia ja uunituoretta hallinto-oikeuspäätöstä Kuusan metsästä. Vallankin kun otetaan huomioon, että poliisilla on käytettävissään materiaaleja ELYn sisältä hakkuita edeltävältä ja hakkuiden jälkeiseltä ajalta. Jos seuraamuksia ei koidu, haluan tietää millä perusteilla. Itse en sellaisia pysty keksimään.

Jos tästä ei koidu seuraamuksia, niin käytännössä poliisi ja syyttäjä mahdollistavat liito-oravan pesäpaikkojen tuhoamisen viranomaisohjauksella, ja koko luonnonsuojelulaista ja KHO-päätöksistä tulee pelkkää sanahelinää. Siinä tapauksessa luonnon ja oikeusvaltion toimivuuden lisäksi tässä häviää myös ne lukuisat maanomistajat, jotka mieluummin metsänkäyttönsä yhteydessä suojelisivat liito-oravan, saaden siitä samalla lain heille varaaman täyden korvauksen. KESELYn toimintatavan myötä, heidän on nyt rahallisesti metsistään hyötyäkseen avohakattava metsänsä liito-oravan pesäpaikkoineen kaikkineen.

KESELYn liito-oravan suojelemattomuus otti jälleen pataan Hallinto-oikeudelta. Jaakko vs Valtio: 1 - 0

Hallinto-oikeus kumosi Keski-Suomen ELY-keskuksen (KESELY) hakkuusuunnitelmat Kuusan liito-oravametsässä ja määräsi jälleen KESELYn harjoittelemaan luonnonsuojelulain noudattamista (1549/2025 22.08.2025 Dnro 2308/03.04.04.04.24/2023). Oikeuden päätöksen perusteluissa keskeinen asia oli minun KESELYssä hankkimani ja KeSLolle (Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry) ”vuotamani” selvitys oravan risupesien ekologisesta merkittävyydestä. Voitto luonnolle luonnonsuojelulain mukaisesti, nolo häviö jälleen luonnonsuojelusta ja luonnonsuojelulain tulkinnasta vastaavalle viranomaiselle. Ottaen laskuihin KESELYn alkuperäisen ja yhä käytössä olevan mallin liito-oravan totaalisesti tuhoavasta hakkuiden sähköpostiohjeistuksesta, tämä on jo kolmas kerta, kun ELY joutuu määrittämään uudestaan liito-oravahakkuiden laillista tapaa Kuusan vanhassa metsässä. Metsä on sama, jonka viranomaistoiminta on jo luontoelokuvaankin päätynyt (https://liiturielokuva.kuusanluonto.fi/) ja aihetta jatko-osalle olisi.

Syynä oikeuden päätökseen oli minun KESELYssä liito-orava tutkijoilta hankkimaani, ja KeSLolle ”vuotamani”, selvitys oravan risupesien merkityksestä liito-oravan tiukasti suojeltuina lisääntymis- ja levähdyspaikkoina (LLP) ja oravan pesien ekologinen merkittävyys liito-oravalle. Valitettavasti oikeus ei ottanut kantaa muihin ekologisesti merkittäviin tekijöihin, joita KeSLo ja minä hallinto-oikeudelle perusteellisesti avattiin.

Tapauksessa on syytä hiukan avata lisää asian taustoja, sekä pohtia oikeuden päätöksen seuraamuksia.

KESELYn hakkuiden ohjauksen laittomaksi osoittaneiden oravan risupesien olemassaolo ja merkitys ei ollut KESELYlle yllätys. Päinvastoin, KESELYssä ihmeteltiin ääneen, miten KeSLo ei ollut jo prosessin alussa löytänyt metsästä oravan risupesiä, koska kuten KESELYssä hyvin tiedettiin, joka ikisessä vanhassa Kuusan metsän kokoisessa kuusimetsässä on kymmeniä oravan risupesiä, jotka kaikkien ohjeistuksien mukaisesti tulee ottaa hakkuiden ohjauksessa huomioon. Tästä huolimatta niitä ei huomioitu KESELYn alkuperäisessä liito-oravan totaalisesti tuhoavassa hakkuiden ohjauksessa mitenkään, vaan totuttuun tapaan leikittiin, että niitä ei olisi olemassa lainkaan. ELYlle ei siis tullut yllätyksenä alkujaankaan, että liito-oravalle tärkeät oravan risupesät tuhoutuvat, vaan niitä oltiin alussa tuhoamassa aivan tietoisesti, ja hyvin tietäen toimen haitallisuus liito-oravalle ja asian laillisuuspohjan todella heikot perusteet. Niinhän ne ovat risupesät aina ennenkin ohjeistuksien ja lain sanan vastaisesti tuhottu, Keski-Suomessakin jo sadoissa, jos ei tuhansissa hakkuiden ohjauksissa, ja tehdään varmaankin tämän päätöksen jälkeenkin, jollei hallinto-oikeuden lisäksi myös poliisi puutu asiaan, vaikka esitutkinnassa olevan Näätäsuon hakkuiden osalta, jossa oravan risupesiäkään ei huomioitu kerrassaan mitenkään (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2025/03/keski-suomen-ely-keskus-ohjasi-liito.html).

Varsin surkuhupaisa näytelmä nähtiin oikeuden edellisen ratkaisun jälkeen, kun oikeus määräsi KESELYn arvioimaan KeSLon viimein paikantamien lukuisten oravan risupesien myötä hakkuiden vaikutuksen liito-oravalle uudelleen. KESELYn luontoyksikön päällikkö kävi läpi havaitut oravan risupesät yksi kerrallaan, ja kuin irvokkaassa kauneuskilpailussa konsanaan, keksi perustelut kullekin risupesälle siitä, miksi ne eivät ole liito-oravalle soveltuvia. Tämän näytelmän jälkeen tilasin tutkijoilta selvityksen, joka osoitti jo paljolti tiedossa olevat asiat, että joka ikinen niistä oravan pesistä oli liito-oravalle soveltuva, ja LLP:na todennäköisesti toimiva ja tärkeä, jotka KESELYn päällikkö yksitoisensa jälkeen totesi ekologisesti virheellisin tiedoin merkityksettömiksi. ”Vuosin” tämän selvityksen KESELYstä KeSLolle, vaikka tiesin ilmapiirin KESELYn kahvihuoneessa siitä kiristyvän lisää. Pitäähän viranomaisten toiminnan olla puolueetonta, ja perustua parhaaseen tietoon, arkijärjen sekä Hallintolain 31 §:nkin mukaisesti. Lisäksi silkan rehellisyyden lisäksi ELY:n tulisi vaalia luontoa, ei avohakkuita. Tiesin KeSLon kautta raportin jatkavan Hallinto-oikeuteen.

Mainittakoon, että KESELYN päällikkö tosin totesi kuitenkin yhden paristakymmenestä oravan pesän olevan niin iso ja pyöreä, että se voisi liito-oravalle kelvata. Tämä siitä huolimatta, että juuri pyöreissä oravan pesissä on usein itse oravan poikaset, kuten pikkupoikana totesin useille oravan pesille kiivetessäni. Siten se ainoa liito-oravalle kelpaavaksi väitetty risupesä, todennäköisesti juuri ei kelvannut sillä hetkellä. Loput KESELYn oikeudelle esitetyt perustelut tämän pyöreän risupesän liito-oravalle kelpaamattomuudesta olivat, niin absurdia kuin se onkin, metsän kuusikkoisuus ja papanoiden puute pesän lähellä, vaikka tuo pullea risupesä sijoittui todettujen LLP:jen keskelle. Sanomatta on selvää vähänkin liito-oravan ekologiaa tuntevalle, että perustelut ovat naurettavia, ja kaikkea muuta kuin Hallintolain 31 ja 45 §:n mukaisia. Ne perustelut täyttivät tarkoituksellisesti vain sitä päämäärää, mikä tuolla oikeuden määräämällä risupesien uudelleen arvioinnilla KESELYlle oli: jos mitenkään mahdollista, aikaisempaa rajausta ei muuteta. Tämän edestä oltiin valmiita puhumaan päätöksen teossa ja oikeudellekin ihan mitä sattuu.

Oikeuden päätöksellä tulisi olla selkeitä seuraamuksia KESELYn, ja muidenkin samoin toimivien ELYjen toimintatapoihin. Päätös osoittaa, että liito-oravalle tulisi säästää huomattavissa määrin oravan risupesiä, myös tilanteessa, jossa LLP-rajauksina on jo suojattu huomattavasti tavanomaista enemmän metsää (n. 2,5 ha) ja jossa tapauskohtaisuus huomioiden ympäristön metsät ovat huomattavasti tavallista soveltuvampia liito-oravalle. Tämä päätös antaa myös osviittaa siitä, kuinka paljon metsää liito-oravalle tulisi säästää, koska risupesien määrä on melko suorassa suhteessa säästettävän metsän pinta-alaan. Tutkitusti, jotta liito-oravan LLP:n ekologinen toiminnallisuus ei lain vastaisesti heikkene, tulisi liito-oravalle hyvin soveltuvaa metsää olla hakkuiden jälkeen pystyssä vähintään 4 ha, kuten Liito-orava LIFE:nkin metsänhoidon opas tutkimuksia yhteen vetäen kertoo: “Mikäli liito-oravalle sopivan elinympäristön koko pienenee metsän rakenteesta riippuen alle 4–6 hehtaariin, todennäköisesti myös sen sisälle jäävät muuten soveltuvat lisääntymis- ja levähdyspaikat jäävät tyhjiksi.”

Oikeuden päätös tulisi saattaa tiedoksi myös heille, joilla vastuu liito-oravan huomioinnista valtaosassa tapauksista on, eli maanomistajille ja hakkuuoikeuden haltijoille. Sekä maanomistajia ohjeistaville metsänhoitoyhdistyksille.

Oikeuden päätös Kuusan metsän riittämättömästä rajauksesta on radikaali osoitus myös siitä, kuinka KESELYn yleinen tapa huomioida liito-orava noin 10 kertaa pienemmillä LLP-rajauksilla, heikommilla kulkuyhteyksillä, olemattomilla ravintoalueiden säästämisillä, myös tilanteissa, joissa ympäristön metsät ovat liito-oravalle täysin soveltumattomia kuten Näätäsuon hakkuissa, ja KESELYn tapa olla suojaamatta oravan risupesiä yleensä lainkaan tai hyvin vähäisesti, on ilmiselvän laitonta. Tämä oikeuden päätös ja sen looginen seuraamus siitä, että KESELYn yleinen liito-oravan huomioinnin linja ei ole laillinen, tulee myös poliisin ottaa huomioon mm. Näätäsuon hakkuiden esitutkinnassa, jossa syytettynä on asiasta vastuulliset KESELYn luontoyksikön päällikkö ja hakkuiden ohjauksesta vastaava virkamies. Näätäsuon tapaus on siis huomattavasti tavanomaista luonnonsuojelurikosta vakavampi ja merkittävämpi, koska asialla on luonnonsuojelusta vastaavat virkamiehet, jotka antoivat esimerkin maanomistajille ja hakkuuoikeuden haltijoille, että liito-oravasta ei tarvitse koko Keski-Suomessa välittää hakkuissa käytännössä lainkaan. Siksi poliisille jo valmiiksi täysin auki perattu Näätäsuon tapaus tulisi pikaisesti tutkia.

Luontoyksikon päällikkö sanoi minulle kerran KESELYssä vääntäessämme liito-oravametsien hakkuiden ohjaamisesta, että Kuusan metsän tavallista paljon laajemmasta liito-oravarajauksesta ei oteta mallia muualle Keski-Suomeen, koska Kuusa on erikoistapaus. Tämä hallintolain silmin täysin laiton päällikön tulokulma asiaan avaa kysymystä sille, aikooko KESELY ottaa hallinto-oikeuden päätöksen huomioon tulevissakaan hakkuiden ohjauksissaan, kun liito-oravalle tulisikin nyt säästää metsää vähintään 10 kertaisesti enemmän kuin mitä KESELYssä tapana on ollut? Kysynkin, aiotteko KESELY jatkossa rajata liito-oravalle vähintään yhtä paljon (koska tapauskohtaisuus) metsää kuin Kuusassa, ja huomioida liito-oravat jatkossa paremmin ja laillisemmin, oikeuden viitoittamalla tiellä myös muissa liito-orava hakkuissa ympäri Keski-Suomen? Aiotteko tiedottaa tästä myös metsänhoitoyhdistyksiä, hakkuuoikeuden haltijoita ja maanomistajia myös liito-oravametsien metsänkäyttöilmoitusten sähköposti ohjeistuksissanne? Toki hallinto-oikeuden päätös ei linjaa yhtä voimakkaasti kuin korkein hallinto-oikeus, ja ettehän te KHO:nkaan päätöksiä ole tähänkään asti kunnioittaneet, kuten jo Näätäsuon osalta perkasin auki, mutta onhan tämä hallinto-oikeuden päätös kuitenkin tuore tapaus.

Hiukan vielä mietteitä tulevaan neljänteen KESELYn harjoittelukertaan liito-oravan luonnonsuojelulain mukaisesta huomioinnista Kuusan metsässä, mikäli hakkuita aiotaan vielä Kuusassa jatkaa. Oikeus määräsi teidät rajaamaan metsä uudelleen risupesien ekologisen merkityksen takia. Ekologian pitäisikin lain ohjeistuksien mukaan olla selvästi määräävin tekijä LLP-rajauksilla. Jottette joudu vielä viidettäkin kertaa harjoittelemaan Kuusassa, niin olisi hyvä ottaa ekologinen tutkimustieto käyttöön lainkin kirjaimien ja ohjeistuksien mukaisesti myös liito-oravan tarvitseman metsäisenä säilytettävän pinta-alan osalta. Lisäksi ekologinen tutkimus on hyvin tuonut esiin sen, kuinka pirstaloitunut metsärakenne on haitallinen myös liito-oravalle, joten nykyinen LLP-rajaustapa jättäen avohakkuut LLLP-rajausten väliin ja ympärille, on liito-oravalle tiedetysti tuhoisaa, ja siten laitonta, kuten edellisessä kirjoituksessani asiaa avasin, ja kuten KeSLokin on tästäkin ekologisesta laajasti tutkitusta faktasta tiedottanut.

Muistuu mieleen KESELYssä ensimmäinen palaverimme Kuusan metsästä KeSLon vireillepanon jälkeen. Ehdotin että nostetaan KESELYssä käsi pystyyn virheen merkiksi, ja käydään rajaamassa metsä tutkitun tiedon mukaisesti uudelleen siten, ettei liito-oravan LLP:t tutkimustiedon mukaisesti heikkene. Tämä ei KESELYlle käynyt, ja nyt oikeus on pakottanut KESELYn alussa ehdottamaani toimeen jo toistamiseen. Kuten jo ensimmäisessä palaverissa esitin, ja kuten monessa paikkaa on kirjoitettu, tapauksissa, joissa metsässä on useita liito-oravan LLP:ja –kuten käytännössä jokaisessa hakattavassa liito-oravan ydinmetsässä on–  ainoa todennäköisesti laillinen tapa yhdistää hakkuut ja liito-orava on säästää useita LLP:ja risupesineen koskemattomina, ja sallia loppumetsässä vain liito-orava tarkasti huomioivat harvennushakkuut, ja korvata taloudelliset menetyksen lain mukaisesti maanomistajalle. Pirstalainen avohakkuiden ympäröimä LLP-saaristo ei tutkitusti säästä liito-oravan LLP:ja heikentymättöminä. Ja älkää väittäkö, että tämä olisi ohjeistuksen vastaista ja että ELYltä puuttuisi moiseen valtuudet, kun se ei pidä paikkaansa. Näin neuvoo myös Tapion Neuvontamateriaali, sekä myös luonnonsuojelulain vanhimmat esityötkin. Muistakaa myös EU:n tuomioistuimen kanta, joka on direktiivejä ja KESELYäkin ainoa sitovasti tulkitseva taho (EUTI, C-357/20): “lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö”.

Luontoyksikön päällikkö sanoi minulle KESELYssä kahdesti, että minun tulisi valita taisteluni, ja että liito-oravahakkuut ei ole se taistelu, joka kannattaa käydä. Asia on juuri päinvastoin. Tämä on taistelu, jossa punnitaan, saako Suomessa luonnonsuojelulaista vastaavat viranomaiset mitätöidä täysin luonnonsuojelulain silloin kun se velvoittaa kieltämään avohakkuita. Tämä on siis taistelu siitä, onko laiton viranomaisten tapa suojella avohakkuita Suomessa vahvempi kuin luonnonsuojelulaki. Tämä on taistelu, jossa punnitaan, joutuvatko edes Suomessa virkamiehet koskaan vastuuseen lain ja ohjeistuksiensa vastaisista toimistaan, mikä konkretisoituu siihen, vesittääkö poliisi tutkimattomuudellaan koko luonnonsuojelulain, jopa niin merkityksellisissä tapauksissa, joissa lain rikkojana on itse lain vahtija. Tämä on siis taistelua siitä, onko Suomessa viranomaisvastuuta olemassakaan. Tämä on taistelu myös siitä, onko KHO-ratkaisuillakaan mitään merkitystä Suomen luonnonsuojeluin viranomaissoveltamisessa. Tämä on siis taistelu, joka on mielenkiintoista, motivoivaa, luonnonsuojelullisesti ja Suomen viranomaistoiminnan oikeudellisuuden kannalta merkityksellistä ja siksi tätä taistelua on tärkeä ja mukava käydä.

Lähetän tekstini blogini lisäksi tiedoksi Suomen ELY-keskuksille, että ottaisivat oravan risupesät tulevissa LLP-rajauksissa paremmin huomioon, myös hakkuiden sähköpostiohjeistuksissaan. Ja muistutuksena, koska vaikeasti havaittavia oravan risupesiä tiedetään olevan jokaisessa vanhassa kuusivaltaisessa sekametsässä usein useita kymmeniä, ei maanomistajan ja hakkuuoikeuden 100 % varma ilmoitus oravan risupesien ja papanoiden olemattomuudesta voi pitää paikkaansa, ja sen varjolla hakkuiden salliminen on tietoinen liito-oravan laiton tuhoaminen, ja avohakkuiden suojelu. Lähetän tämän tekstin tiedoksi myös poliisille huomioon otettavaksi kesken olevissa liito-oravametsien hakkuiden esitutkinnoissa.

Kuvalla huomio! Puuttukaa luonnonsuojelulain vastaisiin toimiin, ja parantakaa huonoja lakeja. Käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite Suomen vesistöjen suojelemiseksi: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720?fbclid=IwY2xjawMjnPdleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFRNUVpeWtRczF6aUlRZnRpAR6xQNkNHrBG0XAbXE0wMz3ha2IiVTt8J62a6okZ3me7e0sBQYmH0agaRdaNaw_aem_SUrEOAIsFILElphNl8qTtw