Osa 1 / 3 _ Keski-Suomen ELY-keskus ohjasi liito-oravametsän hakkuun tietoisesti liito-oravan lisääntymispaikkoja hävittäen ja sulki silmänsä hakkuissa toteutetuille luonnonsuojelurikoksille. Lausunto rikosilmoitukseen (5680/R/29196/24) ja hallintokantelu oikeusasiamiehelle

Sisällysluettelo

1. Johdanto ja katsaus lain tulkintaan 2

2. Hakkuun laillisuustarkastelu 6

2.1 LLP:n määritelmästä 7

2.2 LLP:jen määrä ja niiden turvaaminen 10

2.3 LLP:jen hävittämiset ja heikentämiset 12

2.4 Pinta-alan riittämättömyys heikensi LLP-rajauksen 24

2.5 Myrskynkestävyyden puute heikentää ja hävittää LLP:t 30

2.6 Kulkuyhteyksien tuhoaminen 31

2.7 Ruokailualuiden ja ruokailupuiden tuhoaminen 35

2.8 Tapauskohtaisuuden arviointi 38

3. Rikkoiko ELY lakia väittäessään laittomasti suoritettuja hakkuita lailliseksi? 39

4. Loput liito-oravan huomioinnissa rikotut periaatteet 40

4.1 Kansalaisten yhtenevä, tasavertainen kohtelu 40

4.2 Parhaaseen tietoon pohjautuvuus 41

4.3 Velvollisuus tiukentaa suojelutoimia tiukimmin suojellun lajin uhanalaistuessa 42

4.4 Varovaisuusperiaatteen laiminlyönti 43

4.5 KHO ratkaisujen ohjaavuuden laiminlyönti 43

5. Pienten LLP-rajausten perusteluiden puutteellisuus 43

5.1 Ministeriöiden tilaamaan ohjaukseen Tapion neuvontametriaaliin vetoaminen 44

5.2 Pienialaisuustulkinta-argumentti 44

5.3 Liito-oravan hetkellinen vierailu heikentyneellä LLP:llä 44

5.4 Kertynyt kokemusperäinen tieto erityisesti taajamametsien osalta 45

5.5 pohjoispuolen kuusikon pituus ja läntisen metsikön käytettävyys 45

5.6 Kansalaisten yhtenevä kohteleminen 46

5.7 Viranomaistoiminnan “linjakkuus”, muutokset eivät voi olla “tempovia” 46

6. Yhteenveto ja ajatuksia seuraamuksista 46

Jakelu: Poliisi, oikeusasiamies, YM, ELY-keskukset, media, Väliaikaisen virkamiehen 

muistelmat - blogi

1. Johdanto ja katsaus lain tulkintaan 

Tämä on lausunto rikosilmoitukseen (5680/R/29196/24) Keski-Suomen ELY-keskuksesta (KESELY), sen ohjattua Jyväskylän Näätäsuon liito-oravametsän hakkuut tietoisesti siten, että useampi lain tiukasti suojelema liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (LLP) tuhoutui ja loput heikkenivät. Tämä on samalla kantelu oikeusasiamiehelle Keski-Suomen ELY-keskuksen lainvastaisesta menettelystä ja lakivelvoitteiden laiminlyönneistä Näätäsuon hakkuiden ohjaamisessa ja hakkuiden valvomisessa. Samalla lausuntoni on myös pilliin puhallus entiseltä viranomaiselta KESELYn liito-oravametsien hakkuiden ohjaamisesta, sillä Näätämäen metsän kohtalo LLP tuhoamiseen ei ole yksittäistapaus. KESELY rikkoi todennäköisesti ainakin luonnonsuojelulakia (78 §, 129 §:), hallintolakia (6 § ja 31 §) ja todennäköisesti myös rikoslakia (48 luvun 5 §). Poliisin ja oikeusasiamiehen tutkittavaksi jää mahdollisen virkarikossyytteiden ja virka-aseman väärinkäytön tarkemmat määreet. 

 

LLP:jen tuhoamisista osa on täysin kiistattomia niiden jouduttua täysin hakatuiksi. Loppujen LLP:jen kohdalla heikkenemisen osalta kyse on lain tulkinnasta. KESELYn hakkuiden ohjaaminen oli näiden LLP:jen osalta tuhoisampaa kuin lain löysimmät ja vanhentuneet tulkinnat, puhumattakaan ympäristöhallintoa sitovista laillisuusmateriaaleista ja ohjaavan ministerin ohjauksesta. Hakkuiden ohjauksessa on rikottu selvästi useita korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. KESELY ei myöskään noudattanut edes laatimansa “Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelun periaatteet” dokumentin linjauksiaan. 

 

Näätäsuon hakkuut i) ohjattiin KESELYn toimesta tietoisesti siten, että usea lain tiukasti suojelema LLP suoraan tuhottiin ja loput heikennettiin merkittävästi. ii) Lisäksi hakkuut suoritettiin KESELYn puutteellista ohjeistusta merkittävästi huonommin, luonnonsuojelulain vastaisesti, heikentäen merkittävästi lisää niitä LLP:ja, jotka KESELYn ohjauksessa eivät täysin tuhoutuneet. iii) Hakkuiden tarkastuksessaan KESELY rikkoo velvoitettaan ilmoittaa luonnonsuojelulain rikkomus poliisille, ja päin vastoin, väittää vasten ilmiselviä todisteita hakkuita lailliseksi, suojellen luonnonsuojelulain rikkomuksia. 

 

Tämän lausuntoni teossa olen pyrkinyt objektiivisuuteen. Lausun entisenä Keski-Suomen ELY-keskuksen viranomaisena, viranomaistyön näkökulmia painottaen. Hallintokantelun käsittelyssä tarkastelun alle olisi syytä laajentaa Keski-Suomen ELYn toiminta laajemminkin, koska vastaavan kaltaisia esimerkkejä löytyy useita muitakin. Koen moraaliseksi velvollisuudekseni tuoda ilmi mitä kyseisten hakkuiden osalta, ja KESELYn päällikön liito-oravan huomioimattomasta linjasta tiedän. Tuleehan Suomessa valtionhallinnon toiminnan olla avointa ja läpinäkyvää. 

 

Olen ollut Keski-Suomen ELY-keskuksessa töissä luonnonsuojelulain viranomaisena noin 5 vuotta (2019-2023 luonnonsuojelulaki ja 2024 YVA-laki). Tunnen liito-oravaan liittyvän lainsäädännön, lain ohjeistuksen ja tulkinnan, sekä Näätäsuon hakkuut KESELYn  sisäistä prosessia myöten erittäin hyvin. Kuusan vanhan metsän (https://vanhametsä.kuusanluonto.fi/) liito-oravahakkuun hallinto-oikeuskäsittelyn myötä tunnen tavanomaista syvällisemmin myös lain tulkintaan vaikuttavat monet perusteet. Ne, joilla LLP-rajauksia oikeuteen saa perustella, ja myös ne, mitä oikeuteen ei sanota ääneen, mutta joilla silti on LLP:jen rajauskäytänteisiin suuri merkitys. Olen toiminut aktiivisesti liito-oravan huomioon ottamisen parantamisen puolesta KESELYssä ja myös Liito-orava LIFE:n suuntaan (https://www.metsakeskus.fi/fi/hankkeet/liito-orava-life) suuntaan. Olen tutustunut kattavasti liito-oravasta kertyneeseen erittäin runsaaseen tutkimustietoon. Sanoisin, että kehityin Keski-Suomen ELY-keskuksessa liito-oravan parhaiten tuntevaksi viranomaiseksi (palautetta KESELYn sisältä mm. liito-oravan kanssa tehdystä työstäni liitteessä 1 lausuntoni lopussa).  

 

Huomionarvoista on, että KESELYn luonnonsuojelulaista vastaava luontoyksikön päällikkö oli tietoinen alaisensa Näätäsuon hakkuiden ohjauksesta ennen hakkuita. Kun kyseenalaistin KESELYssä Näätäsuon hakkuiden ohjauksen laillisuuden, päällikkö ei nähnyt mitään tarvetta puuttua asiaan (tarvittaessa toteen näytettävissä). Hän myös osallistui hakkuiden laillisuuden tarkastukseen hakkuiden jälkeen maastossa (KESELY/1991/2023). Nämä ilmeiseltä vaikuttavat luonnonsuojelurikokset (RL 48:5‒5a §) ovat siis ympäristöhallinnon itsensä ohjeistuksella tehtyjä ja hyväksymiä. 

 

 

Kuva 1. Laji.fi-sivuston liito-oravahavainnot (siniset ympyrät) Näätäsuon hakkuulta. Kuvassa näkyy punaisin numeroin 10 todettua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (LLP, käyttäen määrittelynä KESELYlla käytössä olevaa tapaa tulkita papanoitu kolopuu/risupesä LLP:ksi). LLP:ista ainakin seitsemän (1, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8) oli KESELYn tiedossa ennen ELYn ohjaamien hakkuiden suorittamista. Ekologisen tutkimuksen valossa, joka on lain tulkinnan tärkein tekijä, kaikki LLP:t tuhoutuivat tai heikkenivät kiistatta. Kaikkien laintulkinnassa huomioitavien tekijöiden mukaan hakkuut ohjattiin ja toteutettiin luonnonsuojelulain vastaisesti. Lausunnossani viittaan LLP:hin kuvan numeroinnin mukaisesti. 

 

Käyn läpi hakkuiden laillisuutta etenkin käytännön viranomaistyössä käytettyjen, ns. ministeriöiden ohjeistuksien, kautta sekä varsinaisen lainsäädännön ja sen tulkintaohjeiden kautta. Viranomaistyössä käytetyt oppaat ovat ns. Direktiiviopas (Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4638-1) ja Tapion neuvontamateriaali (Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä Neuvontamateriaali, https://tapio.fi/wp-content/uploads/2019/10/Liito-orava-neuvontamateriaali.pdf). Direktiivioppaan kohderyhmä on luonnonsuojeluviranomaiset ja oppaassa on esitetty lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määritelmät. Oppaan ohjausryhmässä olivat edustettuina mm. ympäristöministeriö ja ELY-keskuksia. Tapion neuvontamateriaalin puolestaan ovat julkaisseet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Sitä käytetään vallitsevana hakkuiden ohjaamisessa. Näin tehdään siitä huolimatta, että Tapion Neuvontamateriaali on ympäristöministeriön edustajan sanomana kompromissi maa- ja metsätalousministeriön kanssa (YM:n edustajan suullinen tiedonanto KESELYn vierailulla, kevät 2024) ja se ei ole laillisesti sitova. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Esko Hyvärisen mukaan (sähköposti Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:lle (KeSLo)) ”Neuvontamateriaali ei ole lainsäädännön soveltamisen viranomaisohje. ELY-keskukset toimivat asiassa lainsäädännön ja oikeuskäytännön ohjaamina.” Tästä huolimatta neuvontamateriaali on keskiössä hakkuiden ohjaamisessa, ja KESELYn liito-oravan tuhoavien LLP-rajausten perusteluissa. Jäljempää selviää, kuinka KESELY ei kuitenkaan noudata melkein mitään tämän neuvontamateriaalin ohjeita edes itse. 

 

Yllä mainittujen ministeriöiden ohjeistuksien lisäksi käytän hakkuiden laillisuuden tarkastelussa KESELYn ympäristöjuristin perusteita liito-oravahakkuiden rajauksista hallinto-oikeudelle (KESELY/1473/2021), KESELYn omaa linjausta “Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelun periaatteet, Keski-Suomen ELY-keskus” (KEHA/76032/2024), Liito-orava LIFE:n materiaalia “Yhteenveto liito-oravaan liittyvästä lainsäädännöstä, kannan seurannasta, suojelusta ja metsänkäyttöön liittyvistä käytänteistä Suomessa ja Virossa” (https://www.metsa.fi/projekti/liito-orava-life/liito-orava-lifen-hankejulkaisut/), Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:n (KeSLo) materiaalia “Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelun juridinen ja biologinen perusta” (https://www.kuusanluonto.fi/dokut/LLP-suojelu.juridiikka.biologia_syyskuu24.pdf) sekä SLL:n materiaalia “Lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyn laillisuusperusteet liito-oravakartoituksissa ja niiden tulosten tulkinnassa”https://www.sll.fi/materiaalipankki/lisaantymis-ja-levahdyspaikan-maarittelyn-laillisuusperusteet-liito-oravakartoituksissa-ja-niiden-tulosten-tulkinnassa/”.  
Ensin mainitut materiaalit ovat periaatteiltaan varsin yhteneviä KeSLo:n ja SLL:n materiaalien kanssa niiltä osin, kun ne vaihtelevassa suppeudessaan asiaa käsittelevät. 

 

Laillisuuden arvioinnissa oleellisimmat, sitovimmat tekijät – selvästi ohi KESELYn käyttämän Tapion neuvontamateriaalin – ovat Neuvoston direktiivi 92/43/ET ja Luonnonsuojelulaki (9/2023), joiden sanoma on selvä: tiukasti suojellun lajin “lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää”, EU-tuomioistuimen (EUTI, ainoa direktiivejä sitovasti tulkitseva taho), korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (KHO) ja EU-komission luontodirektiivin soveltamisohje (2021). Näiden lain tulkinnan voimakkaimpien ja sitovimpien ohjeiden kaikkien yhtenevä sanoma on, että liito-oravan LLP:n heikentymättömyyden tulkinnassa, LLP-rajauksien käytännön työssä, keskeisin ja selkeästi tärkein huomioon otettava tekijä on liito-oravan LLP:n ekologisen toiminnallisuuden heikentymättömyys. Tämän toteaa myös KESELY itse liito-oravan suojelun periaatteissaan: 

 

“ELY-keskuksen tekemät ratkaisut, neuvonta ja ohjaus liittyvät lisääntymis- ja levähdyspaikan ekologisen toiminnallisuuden turvaamiseen.” 

 

Tästä KESELYn lauseesta huolimatta, KESELY aktuaalisesti toimii, tietoisesti, LLP:jen ekologisen toiminnallisuuden tuhoten useiden ekologisten mekanismien kautta, kuten alla käyn asian perusteellisesti todistusaineistojen kanssa läpi. 

 

LLP:jen ekologisen toiminnallisuuden keskiössä olemisen toteaa myös viranomaisille suunnattu, ympäristöministeriön ja ELY-keskusten laatima Direktiiviopas:  

 

“Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittely perustuu ennen kaikkea kunkin eläinlajin biologiaan“ ja jatkaa; “lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikennys- ja hävityskielto tähtää nimenomaan paikkojen ekologisen toiminnallisuuden ylläpitämiseen.” 

 

EU:n tuomioistuin, joka on siis KESELYäkin koskien ainoa direktiivejä sitovasti tulkitseva taho, määrittelee heikentymisen seuraavasti (EUTI, C-357/20):  

 

“Heikentämistä on ekologisen toiminnallisuuden asteittainen vähentyminen.” 

 

Ja LLP:n määritelmän: 

 

”lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö.” 

 

Tarkastelen Näätäsuon hakkuita myös lain löysimpiä LLP-rajaustulkintoja vasten, jotka kaikki ovat tiukempia kuin KESELYn harjoittama liito-oravan huomioimislinja. Käytettävissä olevat argumentit löysimpään hakkuiden ohjaukseen löytyvät KESELYn ympäristöjuristin Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle ns. Kuusan metsän hakkuiden liito-orava rajauksen pienialaisuuden perusteluissa (KESELY/1473/2021). Näitä ovat luonnonsuojelulain esityöt (HE 76/2003 vp), Maa- ja metsätalousministeriön asettaman liito-oravatyöryhmän muistio (työryhmämuistio MMM 2002:21).  

 

Käyn hakkuita läpi myös tapauskohtaisuuden kautta, kansalaisten tasavertaisen kohtelun valossa ja vasten ELY-keskuksen lakiin perustuvaa velvoitetta käyttää parasta saatavilla olevaa tietoa (mm. Hallintolaki 6 ja 31 §). Käyn läpi myös liito-oravan tuhoavien LLP-rajauksien yleisimpiä viranomaisselittelyjä, joista yksikään ei ole validi Näätäsuon hakkuiden puolustamisessa. 

 

Tutkin myös hakkuiden laillisuuden tarkastelussa KESELYn luontoyksikön päällikön muita minulle suullisesti antamia perusteita LLP-rajauksien pienuudesta (tarvittaessa toteen näytettävissä), jotka ovat ilmeisesti tärkeimmät selittävät tekijät sille, miksi osa viranomaisista tuhoaa liito-oravan LLP:t, rikkoen kaikkia lain tulkintaohjeita. Näitä perusteita ovat vapaasti siteerattuna viranomaistoiminnan “linjakkuus”, minkä takia LLP-rajauksien teossa ei voi tehdä “tempovia muutoksia” – siis lain kirjaimen mukaisia liito-oravan elinmahdollisuudet hyvin säilyttäviä LLP-rajauksia. LLP:n ekologista toiminnallisuutta kiistatta heikentäviä rajauksia tehdään, koska “näin on ennenkin toimittu”. Huomioitava hänen mukaansa on siis myös “historian painolasti: se tapa ja jatkumo, millä LLP-rajauksia on tehty”. Nämä tekijät osuvat lähimmäs laista juontuvaa velvollisuutta kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta, mutta kuten alla käyn läpi, säännönmukaista linjakkuutta 0,3 ha LLP-rajausten suhteen ei ole olemassa, sillä useankin hehtaarin rajauksia on tehty jopa KESELYssä vastaavan kaltaisissa hakkuutilanteissa. Se miten “ennenkin on toimittu, historian painolastina”, ja miten KESELYssä päällikön konservatiivisella linjallaan nykyään toimitaan, johtaa lähes säännön mukaisesti liito-oravan katoamiseen reviirin LLP:ilta, minkä päällikkö myös sanallisesti myönsi. Kysyin kirjallisesti KESELYn ympäristöjuristilta, ovatko nämä KESELYn luontoyksikön päällikön suullisesti antamat perusteet laillisia ja oikeudessa ääneen sanottavia. Vastaus oli epäsuorasti ei. Kaikki perusteet LLP-rajausten tekemiseen hän on jo esittänyt Kuusan metsän hallinto-oikeuskäsittelyssä (KESELY/1473/2021). Kysyin asiasta myös ympäristöministeriön juristeilta, mutta minulle ei vastattu, vaikka ministeriön velvollisuus on neuvoa ELY-keskuksia. 

 

Valehdellaanko KESELYssä, kun he väittävät poliisia ja hallinto-oikeutta myöten, että liito-oravan LLP:jen ekologinen toiminnallisuus ei heikkene, tilanteessa jossa lukuisat ekologiset tutkimukset osoittavat kiistatta, että KESELYn toiminta tuhoaa ja heikentää LLP:ja?KESELYn päällikköä lainaten: “kyseessä ei ole valehtelu, vaan lain tulkinta”. Yllä mainitut sanalliset perusteet ovat kuitenkin ainoat lain tulkinnan materiaalit, millä KESELYn hakkuita voidaan perustella, mutta hallinto-oikeuteen niitä ei voida antaa edes suullisesti. Onkin syytä kysyä, kuinka objektiivista, tai mielivaltaista, kyseinen laintulkinta on sen mitätöidessä kaikki laintulkinnan ohjeistukset. 

 

Lausuntoani voi käyttää apuna muidenkin tutkimuksen alla olevien hakkuiden laillisuusarviointeihin niin poliisin kuin kansalaisjärjestöjen tai yksittäisten kansalaisten taholta. Katsauksestani ministeriöiden ohjauksen sisällöstä (Direktiivioppaasta ja Tapion neuvontamateriaalista) olisi hyötyä kaikesta päätellen myös KESELYn viranomaisille, koska edes ohjaavien ministeriöiden laillisesti sitomattomaan ja kompromissina toimivan Tapion neuvontamateriaalin mukaisiin hakkuisiin ei yleensä KESELYssä ohjata. Lisäksi osalle viranomaisista tarpeeseen tulee myös alla oleva, lähinnä Direktiivioppaan kautta tehty, KHO-päätösten tarkastelu, sillä ainakaan KESELYssä KHO:n osoittamia linjoja ei tunneta tai niitä ei kunnioiteta liito-oravan LLP-rajauksia tehdessä. 

2. Hakkuun laillisuustarkastelu 

 

Käyn seuraavassa hakkuiden laillisuutta läpi ensin LLP:n määritelmän ja sen ekologisen toiminnallisuuden kautta, koska LLP-rajausten ekologisen toiminnallisuuden säilyminen on laillisuustulkinnan tärkein määrittäjä. Hakkuut ovat laittomat, mikäli yhtäkään seuraavassa läpi käytävistä LLP:jen ekologiselle toiminnalle välttämättömistä tekijöistä ei huomioida lain sitovien ohjeistuksien ja KHO-päätöksien mukaisesti. Lain rikkominen on vielä selvempää, jos huomioinnissa rikotaan myös lain tulkinnan ekologisesti löysimpiä, laillisesti sitomattomiakin ohjeistuksia. KESELYn ohjaamat Näätäsuon hakkuut rikkoivat näiden jokaisen osatekijän kohdalta lain tulkinnan löysimpiäkin ohjeistuksia, ministeriöiden ohjeistuksia, KHO-päätöksiä ja lain suoraa kirjainta. Lisäksi LLP-rajaamisen tapauskohtaisuus huomioiden Näätämäen hakkuut olivat erityisen tuhoisat liito-oravalle. 

 

Tarkastelen ekologisia tekijöitä YM:n Direktiivioppaan ja YM:n ja MMM:n Tapion neuvontamateriaalin eli ns. ohjaavien ministeriöiden linjauksien kautta sekä KHO-ratkaisuiden valossa. Käyn hakkuut läpi perinpohjaisesti, suoraan siteeraten ministeriöiden oppaita. Teen tämän siksi, että ei voi jäädä mitenkään tulkinnan varaiseksi, että myös yhteiskunnallisesti laajasti hyväksytyn ja hakkuiden ohjauksessa yleisesti käytetyn Tapion neuvontamateriaalin ohjeistuksia on Näätäsuon hakkuiden ohjauksessa ja hakkuiden tarkastuksessa laiminlyöty merkittävästi KESELYn toimesta. Kompromissina MMM:n kanssa tehty Tapion neuvontamateriaali on käytännössä suurimmassa painoarvossa KESELYn harjoittamassa ääneen sanottavissa olevassa lain tulkinnassa, huolimatta siitä, että sitä vain osin noudattamalla usein rikotaan kaikkia laillisesti huomattavasti sitovampia lain ohjeistuksia, lain sanaa ja KHO-päätöksiä. Mikäli Tapion neuvontamateriaalia on rikottu laajasti, kuten Näätäsuon hakkuissa on, tulisi luonnonsuojelulain rikkomisen tapahtuminen olla asiaa tutkivalle poliisille ja oikeusasiamiehelle, että ministeriölle, täysin selvä asia. Käyn asiaa läpi ministeriöiden oppaiden kautta myös siksi, että hallintokantelun ratkaisun osalta Direktiivioppaan ja Tapion neuvontamateriaalin noudattaminen, tai tässä tapauksessa, ministeriöiden ohjeistuksen laaja noudattamattomuus, lienee suuressa roolissa. 

2.1 LLP:n määritelmästä 

Lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittämisestä, ja etenkin sen pinta-alasta, on erilaisia tulkintoja, joita käyn tässä lyhyesti läpi. Tämän hakkuun osalta LLP:jen olemassaoloa ja pinta-alaa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin omien otsikoidensa alla. 

 

LLP:n määritelmän viranomaisille antaa itse ympäristöministeriön ja ELY-keskusten laatima Direktiiviopas. Sen “tärkeimpänä päämääränä on esittää [...] lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määritelmät.” Opas kertoo (lihavoinnit allekirjoittaneen): 

 

“Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittely perustuu ennen kaikkea kunkin eläinlajin biologiaan. [...] Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ovat pesintään, päivän viettoon, levähtämiseen, suojautumiseen tai ravinnon varastointiin käytettävät puut, pöntöt tai rakennusten osat. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin sisältyvät suojaa antavat puut ja ruokailupuut siinä laajuudessa, että yksilö voi käyttää elinpiirinsä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja menestyksekkäästi.” 

 

LLP:n pinta-alan suhteen Direktiiviopas tulkitsee KHO:n ratkaisua [2014:13]: 

 

“lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajausten tulisi olla pienialaisia, mutta toisaalta riittävän laajoja säilyttämään lisääntymis- tai levähdyspaikat heikentymättöminä [...] alueen on oltava pikemminkin laaja kuin liian suppea” 

 

Direktiiviopas kertoo hallinto-oikeuden kiteyttäneen KHO-ratkaisuiden ja lajin biologian viitoittavan, että LLP-rajaus tulisi olla  

 

“vähintäänkin useamman hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue, kun otetaan huomioon sekä liito-oravaa koskevat tutkimukset että korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö” 

 

Tämä hallinto-oikeuden tulkinta KHO-ratkaisuista ja laista on käytännössä yhtenevä EU:n tuomioistuimen, joka on direktiivejä ainoa sitovasti tulkitseva taho, lausuman kanssa (EUTI, C-357/20): 

 

 

“lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö” 

 

EUTI:n ratkaisu tekee selväksi että ruokailuun, ruoan varastointiin käytetyt alueet suojapuustoineen, sekä myös kulkuyhteydet, ovat osa LLP:a ja sen ekologista toiminnallisuutta niin laajalla alueella, että LLP:n käyttö lisääntymiseen ei heikkene. Tämä EUTI:n LLP:n määritelmä, joka on ELY-keskusten viranomaisia sitova, tekee selväksi, että LLP:n määritelmän tulisi olla laajempi kuin miten siten nykyisin Direktiivioppaassa tulkitaan. KESELY ei kuitenkaan EUTI:n sitovaa määritelmä ole käytäntöönsä ottanut, eikä Direktiivioppaan määritelmää, eikä edes seuraavaksi läpikäytävää Tapion neuvontamateriaalin määritelmää, vaan soveltaa usein vielä sitäkin heikompaa LLP-käytäntöä. 

 

Yllä esiin tuoduille laillisesti sitoville kannoille ristiriitaista tulkintaa esittää laillisesti sitomaton MMM:n kanssa kompromissina tehty Tapion neuvontamateriaali, joka mainitsee löysimpien vanhentuneiden laintulkinnan linjausten mukaisesti, että LLP käsittää pesäpuun välittömässä läheisyydessä olevan puuston. Välittömän läheisyyden mittaa ja pinta-alaa ei oppaassa, eikä missään muuallakaan, kuitenkaan määritellä mitenkään. Kuitenkin merkittävällä tavalla neuvontamateriaalikin opastaa LLP:n heikentämisen suhteen samankaltaisesti aiemmin mainittujen kanssa: 

 

“Hävittämis- ja heikentämiskiellon tarkoitus on säilyttää lisääntymis- ja levähdyspaikat liito-oravalle soveliaina. Liito-oravan tulee siten hakkuiden jälkeenkin voida käyttää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa onnistuneesti [...] Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Heikentämistä voi olla esimerkiksi suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden kaataminen pesäpuun ympäriltä, ruokailupuihin vievien puustoisten kulkuyhteyksien katkaiseminen tai ruokailupuiden kaataminen [...] Yksittäiset lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat kooltaan pienialaisia, mutta samalla hakkuukohteella voi sijaita useita erillisiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja joko lähekkäin tai kauempana toisistaan.” 

 

Tapion Neuvontamateriaalin määrittely LLP:n heikentymiselle pakottaa tulkinnan LLP-laajuudesta kuitenkin samaan lopputulemaan kuin laillisesti sitovat materiaalit, huolimatta oppaan harhaanjohtavasta, joskin tarkoituksellisesta, maininnasta pesäpuun välittömän läheisyyden puustosta. Neuvontamateriaalin mukaan metsäisenä on säilyttävä tarpeeksi laajasti liito-oravan tarvitsemia resursseja siten ettei LLP:n toiminnallisuus heikkene, eli lisääntymispaikkaa voidaan käyttää hakkuiden jälkeenkin heikentymättömänä lisääntymiseen. Jotta LLP:jen heikentymistä ei tapahdu Tapion neuvontamateriaalinkin LLP:n heikentymisen määritelmän mukaisesti, tulisi tutkimuksin osoitetusti 200 metrin säteellä pesäpaikoista säilyä lisäksi vähintään noin 4 ha metsäisenä, jotta LLP saattaisi säilyä heikentymättömänä. Yhtenevien tutkimusten osoittamana tämä on ehdoton minimi, ja usein heikentymättömyyteen saatetaan tarvita laajempiakin metsäisiä alueita. 

 

Tarkasteltaessa löysimpiä luonnonsuojelulain tulkintakantoja, pesäpuun “välittömän läheisyyden” puuston suojaten, LLP:jen laajuuden minimi on 1 ha, jonka päälle tulee säilyttää niiden toiminnan ekologinen heikentymättömyys kuten myös Tapion neuvontamateriaalissa opastetaan. Lain löysimpien tulkintakantojen määritelmiä LLP:n laajuudesta (1 ha) on huomattavasti laajempi, kuin KESELYn luontoyksikön päällikön ajama linja, sekä Näätäsuon alueelle säilytetyn LLP-rajauksen laajuus (0,3 ha). 1 hehtaarin minimi LLP-rajaus per liito-orava naaraan elinpiiri juontaa seuraavasta. Jos LLP:ksi käsitetään Tapion ohjeistuksen käyttämän ilmaisun “pesäpuun välittömässä läheisyydessä” vain 25 metriä pesäpuun ympäriltä, kuten luonnonsuojelulain esitöiden löysin tulkintakanta asiasta on esittänyt (HE 76/2003 vp työryhmämuistio MMM 2002:21), niin keskimääräisellä liito-oravanaaraan käyttämällä pesämäärällä (6 kpl), jotka Tapion neuvontamateriaalinkin mukaan tulee kaikki säästää LLP-rajauksin, LLP:jen vähimmäispinta-alaksi muodostuu reilu 1 ha. Yksi hehtaari on siis pienin laillisuustarkasteluista löytyvä LLP:jen yhteispinta-alan tulkinta, mitä yhden liito-orava naaraan reviirillä tulisi LLP-rajauksilla säästää. Lisäksi ministeriöiden molempien ohjeistuksienkin mukaan LLP-rajausten lisäksi tulisi säästää ruokailualueet ja kulkuyhteydet sekä ylipäätään ympäristön metsät  sellaisina, että LLP:jen käyttö lisääntymiseen ei heikkene. Tämä tarkoittaisi kuuden erillisen LLP-rajauksen, jotka muodostavat yhteensä 1 ha LLP-rajauksen, lisäksi vähintään 3 ha metsäisenä säilytettävää ympäristöä noin 200 metrin säteellä rajauksista. Laillisuus tarkasteluissa on kuitenkin huomattava, että laillisesti sitomattoman Tapion neuvontamateriaalin sisäisesti osin ristiriitainen kanta määritellä LLP:ksi vain pesäpuu ja sen lähimetsä 25 metrin säteellä, on selkeässä ristiriidassa kaikkien muiden laillisesti sitovampien tulkintaohjeiden kanssa, eikä sitä siksi tulisi viranomaisen käyttää, eikä sillä perustella LLP-rajauksia. Käytännössä KESELY kuitenkin ohjeistaa neuvontamateriaalilla hakkuut, sekä perustelee liito-oravan tuhoavat hakkuiden ohjauksensa pääosin laillisesti sitomattomalla neuvontamateriaalilla. 

 

Luonnonsuojelulaista vastaava ja Näätäsuon hakkuista vastaava viranomainen on puolustanut jopa alle 0,3 ha LLP-rajauksiaan argumentillaan, ettei “lain tarkoituksena ei ole ollut suojata liito-oravan elinpiiriä kokonaisuudessaan”. Argumentti ei kestä objektiivista tarkastelua, eikä sille löydy mistään laillisuustarkasteluista pohjaa. Edes yllä läpikäyty laillisuustarkastelujen minimi LLP-rajauksille (1 ha LLP-rajauksina + 3 ha liito-oravalle soveltuvaa metsää 200 metrin säteellä, joissa ehkä liito-orava huomioivia harvennushakkuita voidaan tehdä), ei ole ristiriidassa tuon viranomaisen sinällään paikkansa pitävän argumentin kanssa, ettei lain tarkoitus ole suojata koko liito-oravan elinpiiriä. Jos avohakkuilta suojataan 4 ha alue 200 metrin säteeltä pesäpaikoista, niin 200 metrin säteellä mitattuna pesäpuusta alle kolmannes elinpiiristä on avohakkuurajoituksissa ja LLP-rajauksina vain alle 8 %. Liito-oravakoiraan elinpiiristä hakkuurajoituksissa olisi alle 7 % ja LLP-rajauksena vain 1,5 %. Viranomaisen perustelu ettei 4 ha hakkuurajoituksia voi tehdä koska tarkoituksena ei ole ollut suojata koko elinpiiriä, ja siksi tulee rajata vain 0, 3 ha LLP-rajaukseen, on siis täysin perusteita vailla. 

 

Lain tulkinnan sitovammat ohjeistukset määrittelevät LLP-rajauksien lähtökohdaksi lajin biologian, minkä myötä LLP- rajauksen tulisi olla vähintään 4 ha. Näätäsuon hakkuissa KESELY väittää 0,3 ha LLP-rajaustaan liito-oravan kannalta katsoen avohakkuiden keskellä silti lailliseksi. 

 

 

Kuva 2. Metsikkö liito-oravahavaintopaikkoineen ennen hakkuita. Nykytilanne kuvassa 1. 

2.2 LLP:jen määrä ja niiden turvaaminen 

Yleisesti on tiedossa, että liito-orava käyttää useita LLP:ja vuoden mittaan ja vaihtaa niitä vuosien välillä – kun käsitetään KESELYn käytännön ja Tapion neuvontamateriaalin mukaisesti LLP:ksi vain liito-oravan käyttämä kolo tai risupesä ja sen lähimetsikkö. Myös se on tutkimuksista asianosaisten viranomaisten tiedossa, että LLP:jen (kolojen ja risupesien) olemassaolo tukee toinen toistaan: yhden hävittäminen heikentää toista. Jokainen LLP on lailla tiukasti suojattu. Näätäsuon hakkuut kattoivat koko liito-oravan elinpiirin ydinalueen, ja sen useat LLP:t. Silti KESELY antoi hakkuiden ohjauksessaan suurimman osan LLP:sta tietoisesti tuhoutua. 

 

Direktiiviopas: 

“Yhdellä elinpiirillä on useita lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. [...] lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelemiseksi maastossa käytetäänkin sekä löytyneitä papanoita ja kolopuita (tai muita pesä- ja piilopaikkoja kuten oravan risupesiä) [...] Naaraiden elinpiirin ydinosien, joilla yksilö viettää suurimman osan aikaansa, on yhdessä tutkimuksessa todettu olevan keskimäärin 0,9 ha [...], ja yhdellä yksilöllä on keskimäärin 3,9 ydinosaa elinpiirillään.”  

 

Ydinosien yhteenlaskettu pinta-ala on tämän mukaan siis 3,5 ha. KESELYn lain edellyttämänä velvoitteena olisi etsiä näiden ydinosien alueelta LLP:t ja turvata ne, sekä niiden ympäriltä tarpeeksi metsää, jottei LLP:jen ekologinen toiminnallisuus heikkene. Tämä laiminlyötiin KESELYn maastotarkastuksella ja hakkuiden kirjallisissa ohjauksissa. 

 

Tapion neuvontamateriaali: 

“Liito-orava vaihtaa pesäpaikkaa useamman kerran vuodessa [...] samalla hakkuukohteella voi sijaita useita erillisiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja joko lähekkäin tai kauempana toisistaan [...] lajilla on vaihtopesiä ja eri vuodenaikaan on käytössä eri pesäpuut, joten papanoiden puuttuminen yhdellä satunnaisella käyntikerralla esimerkiksi kolohaavan tyveltä ei vielä kokonaan varmista, etteikö kyseessä voisi olla lisääntymis- ja levähdyspaikka.” 

 

Myös Tapion neuvontamateriaali tiedostaa liito-oravan huomioimisessa hyvin, että liito-oravalla on useita LLP:ja, jotka tulee paikantaa ja turvata, papanoiden ajoittaisesta puuttumisesta huolimatta. KESELY käyttää hakkuiden ohjeistuksena Tapion neuvontamateriaalia, mutta ei itse noudata sitä. 

 

KESELYn ympäristöjuristin heikoimman rajauksen katsontakannat (KESELY/1473/2021): 

“Hallituksen esityksessä (HE 76/2003 vp) [...] liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta tilanteissa, joissa useita lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sijoittuu lähekkäin saman maanomistajan omistamalle alueelle [...] useimmiten tällaisen useista lisääntymis- ja levähdyspaikoista koostuvan alueen suojeleminen ei edellytä alueen täydellistä rauhoittamista. Muun muassa rajoitettu metsänkäyttö osalla aluetta on useassa tapauksessa mahdollista.” 
“Maa- ja metsätalousministeriön asettaman liito-oravatyöryhmän muistiossa (työryhmämuistio MMM 2002:21) [...] Yhdellä liito-oravayksilöllä on tutkimusten mukaan keskimäärin puolisen tusinaa pesäpuuta” 

 

Usean LLP:n olemassaolo ja huomioimisen tarve on siis tiedostettu liito-oravalinjauksissa, jopa metsänomistajien asemaa ajavan MMM:n suunnasta niinkin varhain kuin 2002. Tällöin tutkimustietoa liito-oravan ekologiasta oli huomattavasti vähemmän. Näätäsuon kaltaisien hakkuiden tapauksessa jo 2003 on pohdittu olevan mahdollista vain hyvin rajoitettu metsänkäyttö. Tässä tapauksessa kuitenkin sallittiin laaja avohakkuu. 

 

KESELYn oma liito-oravan suojelun periaate (KEHA/76032/2024): 

“Lisääntymispaikat, joita käytetään säännöllisesti vuoden aikana tai vuodesta toiseen, on suojattava myös silloin, kun niitä ei käytetä. [...] Levähdyspaikat, joita käytetään säännöllisesti vuoden aikana tai vuodesta toiseen, on suojattava myös silloin, kun niitä ei käytetä. [...] Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tulee suojella, vaikka ne olisivat väliaikaisesti asumattomia” 

 

KESELY siis tiedostaa mitä laillisesti olisi tehtävä, mutta rikkoo omia ulospäin julistamia periaatteitaan.

2.3 LLP:jen hävittämiset ja heikentämiset 

 

Kuva 3. Runsaasti papanoitu LLP 2, joka on KESELYn rajaamana jätetty avohakkuun reunimmaiseksi puuksi liito-oravan suhteen kokeneen viranomaisen toimesta. Kolohaavan tyvellä näkyvät selvästi kellertävät liito-oravan papanat. Paikalla on ollut myös ylivuotisia vanhoja papanoita ja helposti havaittavissa oleva kolo on selvästi monta vuotta vanha. LLP:n pesintään ja levähtämiseen käyttämän puun jättäminen avohakkuuseen kiinni on yksiselitteisen laitonta myös KHO-ratkaisuiden osoittamana (KHOt:2003:38, 4.2.2015/269 ja 2014:13). Tämä KESELYn rajaus on LLP 2:n osalta selvän laitonta ja tuomittavaa myös törkeän huolimattomuuden tapauksessa (Rikoslain 48 luvun 5 §). 

 

LLP 1 ja 2 

LLP 1 on ilmeisesti ollut viranomaisen LLP-rajauksen keskipisteenä, ja toiminut ainoana LLP-rajauksena, jota viranomainen on lähtenyt koko liito-oravanaaraan ydinreviirin tuhoavassa avohakkuussa suojaamaan, vaikka on tiennyt liito-oravan käyttävän ja tarvitsevan useita pesäpaikkoja hakkuu alueella. Rajaus on kuitenkin laittoman vähimmäispinta-ala tarkasteluiden mukaan selvästi laittoman pieni: 0,3 ha (pinta-ala-, myrskytuho-, kulkuyhteys- ja KHO-tarkastelut omissa kappaleissaan). Varsinkin, kun se on jätetty metsätupsuun liito-oravan näkökulmasta keskelle avohakkuuta. Rajaus on myös tiedostetusti jätetty täysin alttiiksi myrskytuhoalttiiseen maapohjaan (Muistio 15.9.2023 KESELY/504/2023. Lokakuussa 2024 LLP-rajauksen puista oli kaatunut jo noin puolet (kuva 16). Kulkuyhteydet ainoaan kulkuyhteydeksi toimivaan suuntaan eli itään ja koilliseen on tuhottu avohakkuukaistaleella. Lisäksi ruokailualueita ei ole jätetty, eikä käytännössä yksittäisiä puitakaan. Tämä selkeästi laajimmin turvattu LLP 1 on usean KHO-päätöksen ja ministeriöiden tulkintaohjeidenkin mukaan rajaukseltaan selvästi laiton, lopuista puhumattakaan. 

 

LLP 2 kolohaapa oli erittäin helposti havaittavissa helposti näkyvillä olevan kolon ja runsaiden papanoiden johdosta. Papanoita oli paikalla todennäköisesti myös viranomaisen tekemien hakkuiden rajauksen aikana, sillä KeSLo:n rikosilmoituksessa kerrotaan haavalla olleen “erittäin runsaasti ylivuotista papanaa” ja kyseessä on vuosia vanha tikan kolo. Kolohaapa on silti jätetty viranomaisen itsensä rajaamana avohakkuun reunapuuksi (Kuva 3). Tämäkin LLP jäi myrskytuhojen runtelemaksi, kulkuyhteydettä, suojattomaksi ja lähes ravinnotta. Laitonta kaikki erikseenkin, KHO-päätöksienkin viitoittamilla linjoilla. Lisäksi olen ilmoittanut kyseisestä LLP:ista KESELYlle hakkuiden jälkeen, vaikkei KESELY ota siihen kantaa hakkuiden tarkastuksen muistiossaan. KESELY ei kuitenkaan ota vastuuta LLP 2:lle aiheuttamastaan huomattavasta heikentämisestä tai tuhoutumisesta, vaan väittää hakkuita lailliseksi. 

 

Se, oliko LLP 2:n kolohaavalla papanoita ELYn hakkuiden ohjauksen aikaan (mitä ilmeisemmin havaintojen mukaan oli) ei ole rikosilmoituksen ratkaisemisen kannalta edes väliä. Kolo on selvästi useita vuosia vanha, ja ollut olemassa ELYn tarkastuksen aikaan. Tapion neuvontamateriaalinkin mukaan: 

 

“Pesäpuu voi olla luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, vaikka sen juurella ei jokaisena keväänä näkyisi merkkejä liito-oravasta. [...] lajilla on vaihtopesiä ja eri vuodenaikaan on käytössä eri pesäpuut, joten papanoiden puuttuminen yhdellä satunnaisella käyntikerralla esimerkiksi kolohaavan tyveltä ei vielä kokonaan varmista, etteikö kyseessä voisi olla lisääntymis- ja levähdyspaikka” 

 

Ottaen huomioon kaikissa ohjeissa rummutettu asia, että liito-orava käyttää useita pesäpuita vuoden mittaan, on selvä, että kyseinen kolohaapa olisi tullut tulkita LLP:ksi, ja rajata avohakkuun raja minimissään 25 metrin päähän kolohaavasta löysimpienkin ohjeistuksen mukaan. 

 

LLP:t 3, 4 ja 5 

Kuten todettua asianomaisen viranomaisen tiedossa on ollut jo ennen hakkuita, että metsästä on todettu useampia LLP:ja, joista usean KESELY jätti avohakkuuseen. Vuonna 2023 maastomuistiossaan ennen hakkuita (KESELY/504/2023) viranomainen kirjoittaa lajitietokeskuksessa ilmoitetuista, luonnonsuojelurikoksena avohakkuuseen jättämistään LLP-havainnoista (LLP:t 3, 4 ja 5): 

 

"Alueelta on tehty pesintään viittaavia liito-oravahavaintoja vuosina 2004 ja 2005. Vuonna 2005 alueella on ollut liito-oravan jätöksiä neljän kolohaavan juurella."  

 

 

Kuva 4. Kuvakaappaus kuvasta 1. Tieto LLP:ista 3, 4 ja 5 löytyy kuvakaappauksen länsilaidan havainnosta ja on kenenkä tahansa katsottavissa laji.fi:stä. Hakkuut ohjannut viranomainen siteeraa LLP:t osoittavaa tietoa ennen hakkuita, mutta jätti ne silti avohakkuuseen rikkoen näin ollen kiistatta luonnonsuojelulakia. Jos kyseessä on vain törkeä huolimattomuus, on sekin rikos. 

 

Kyseinen viranomaisen havaitsema tieto sisältyy kuvan 4 länsilaidan havaintoon vuodelta 2005, jossa ilmoitetaan melko tarkasti myös kyseisten kolmen (ei neljän) LLP:jen sijainti: 

 

“Tuoreita papanoita neljän haavan (joista 3 kolohaapoja) tyvellä havaintopisteestä n. 100 m itään. [...] Havainnot on mitattu gps-paikantimella“ (http://tun.fi/KE.921/LGE.82676).  

 

100 m itään osuu melkein suoraan kahteen avohakkuuseen pystyyn jätettyyn kolohaapaan, joiden alta löytyi papanoita hakkuun jälkeenkin (http://tun.fi/JX.1708500), mikä todistaa kiistatta kolohaapojen olevan LLP:ja, riippumatta siitä, oliko papanoita paikalla hakkuun aikana. Havainnon kolmas kolohaapa on todennäköisesti hakkuussa laittomasti kaadettu. Hakkuussa on kaadettu useita kookkaita haapoja sieltä täältä ja jopa haaparyhmiä. Kyseiset kolohaavat ovat olleet siis viranomaisen tietämänä varmoja LLP:ja papanahavaintojen varmistamana jo ennen hakkuita -ja olisivat liito-oravan ekologian myötä olleet niitä vaikkei niiltä olisi papanahavaintoja aikaisemmin ollutkaan. Näin ohjeistaa myös ministeriöiden Tapion neuvontamateriaali LLP:n määrittämisestä, kuten LLP 2:n kohdalla materiaalia siteeraan. Huomattavaa myös on, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO2451/2023) ja EUTI:n ennakkopäätöksen (C-477/19) mukaan liito-oravan asumattomatkin ja vanhat havainnot LLP:ista nauttivat lain suojaa. 

 

Asianosainen viranomainen ja KESELYn luontoyksikön päällikkö väittävät, ettei näiden kolohaapojen osalta voida varmistaa niiden olleen LLP:ja ennen hakkuita, hakkuiden jälkeisistä papanahavainnosta huolimatta (3.10.2024 KESELY/1991/2023). Tällöin lakia ei viranomaisten mukaan muka olisi rikottu. Kyseinen tulkinta sivuuttaa täysin heidän tuntemansa lain vaatiman ekologian huomioon ottamisen oleellisuuden, ohjaavien ministeriöiden ohjeistukset, sekä myös KESELYn oman liito-oravan suojelun periaatteensa (KEHA/76032/2024). KESELYn perustelut ettei luonnonsuojelulakia ole rikottu ovat siis heidän itsensäkin tietämänä täysin paikkansapitämättömät, valheelliset, ja luonnonsuojelurikosta suojaavat. 

 

Asiassa syvemmälle suohon sukeltaen viranomainen on myös yllättäen unohtanut kirjoittaneensa kyseisiltä kolohaavoilta aikaisemmin löytyneistä papanoista, ja kirjoittaa paikkaansa pitämättömästi ja vastakkaisesti aikaisemmin kirjoittamaansa nähden: 

 

“Näiltä puilta ei kuitenkaan ollut tiedossa ennen hakkuita tehtyjä havaintoja liito-oravasta [...] joten katselmuksella jäi epäselväksi, onko liito-orava merkinnyt puut vasta hakkuun jälkeen keväällä 2024 vai onko se mahdollisesti käyttänyt niitä lisääntymis- ja levähdyspaikkoina jo aiemmin.” 

 

Vaikuttaa siis siltä, että viranomainen jätti tarkoituksella mainitsematta jo aiemmin kirjoittamansa luonnonsuojelurikoksen kannalta oleellisen tiedon LLP:ista 3, 4 ja 5. Asia ei sinänsä ole yllättävää, koska hän itse antoi hakkuiden ohjauksessaan näiden LLP:jen tuhoutua, ja vastuu on hänellä itsellään. Asiassa vaikuttaisi olevan rikottu luonnonsuojelulain lisäksi rikoslain sekä hallintolain pykäliä. 

 

LLP:t 6 ja 7 

 

Kuva 5. Kuvassa vasemmalla lain tiukasti suojelema, mutta pieneksi säästöpuuryhmäksi tuhottu LLP 6 jossa on edelleen 1 kolo ja oikealla LLP 7, jossa on edelleen peräti 5 koloa. Näitä koloja KESELY ei muka onnistunut löytämään hakkuiden laillisuuden tarkastuksellaan kahden viranomaisen voimin, kuten ei myöskään näiden LLP-rajausten vierestä kaadettuja isoja haapoja. Merkittävää on, että KESELY piti näitä paikkoja LLP:ina ennen hakkuita, mutta muutti mielipiteensä hakkuiden tarkastuksellaan perustelunaan todellisuutta vastaamaton kolopuiden puute. Tällä todellisuuden vastaisella väitteellään KESELY onnistui perustelemaan ettei hakkuissa olisikaan rikottu luonnonsuojelulakia. LLP 8 on jäänyt eristyksiin taustalla näkyvään noin 1 ha metsikköön, mikä sekin on KHO päätöksen osoittamana laitonta (mm. KHO2014:13). 

 

LLP-havainnot 6, 7 ja 8 tulivat toimestani KESELYn tietoon ennen hakkuita. KESELY suhtautui näihin viranomaisen tekemiin havaintoihin ennen hakkuita LLP:ina. KESELYn ohjeistus hakkuuoikeuden haltijalle ja maanomistajalle oli seuraava LLP 6:sta ja 7:sta: 

 

“Kävisittekö vielä tutkimassa tilanteen ja rajaamassa nuo kolopuiden ympärykset ja kulkuyhteydet käsittelyjen ulkopuolelle vastaavalla tavalla kuin tehtiin yhdessä tuolle pohjoisimmalle kohteelle.” 

Vastaavalla tavalla rajaaminen tarkoittaa siis noin 0,3 hehtaariin LLP-rajausta, jättäen LLP:n vierushaavat pystyyn. Hakkuun suorittajat rajasivat LLP:t kuitenkin vain noin 0,01 ja 0,03 hehtaarilla, mutta KESELY päästi heidät jostain syystä kuin koirat veräjästä, väittämällä ettei paikoilla ollut ollutkaan koloja, eivätkä ne siksi olleet olleetkaan LLP:ja. LLP paikoilla on kuitenkin toisella 1 ja toisella 5 selvästi havaittavissa olevaa koloa. 

 

Alkuperäinen havaintotieto LLP 6:sta on varma LLP:n osoitus: “Papanoita kolohaavalla” (http://tun.fi/KE.921/LGE.1098740). Olen itse tehnyt havainnon toimiessani KESELYn viranomaisena, vaikkakin vapaa-ajallani. Tämän tyyppisiin havaintoihin suhtaudutaan KESELYssä automaattisesti ja poikkeuksetta LLP:ina, ja niitä kohdellaan sen mukaisesti riippumatta siitä, onko kolosta kuvamateriaalia vai ei – tätä tapausta lukuun ottamatta. Tämänkin LLP:n osalta KESELY väittää hakkuiden jälkeen kantansa muuttaneena, että kyseessä ei ollutkaan LLP:  

 

“Säästöpuuryhmän osalta ei voitu varmistaa, että sillä olisi tai olisi ollut liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, koska vuoden 2022 havaintotiedoissa ilmoitettua koloa ei pystytty varmistamaan.” 

 

Kolon on kuitenkin havaittu olevan siellä edelleen (kuva 6). Lisäksi aivan LLP 6 säästöpuuryhmän vierestä on kaadettu ainakin kaksi isoa haapaa, joissa on todennäköisesti ollut koloja (kuva 7). Haapojen oksakasat ovat hyvin näkösällä. Ilmakuvista käy ilmi, että säästöpuurajauksen välittömässä lähistössä, viranomaisen ohjeistaman 0,3 ha LLP-rajauksen alueella on ollut vähintään 9 haapaa, jotka on kaadettu. Tätä myöten KESELYn hakkuiden tarkastuksen muistion toteamus: “Säästöpuuryhmässä kaikki kolme haapaa olivat edelleen pystyssä hakkuiden jälkeen” on räikeän irrelevantti ja oleelliset asiat sivuuttava. Paikalla on myös oravan syömiä käpyjä (kuvia löytyy tarvittaessa), joten paikalla on väistämättä ollut useita oravan risupesiä, joita liito-orava käyttää LLP:na (Näätäsuon kaltaisissa metsissä on KESELYssä osoitetusti kymmenittäin oravan risupesiä joka puolella. Olen liito-oravatutkija Ralf Wistbackalta KESELYssä osoittanut, että liito-orava käyttää myös littanoilta vaikuttavia oravan pesiä pesimiseen, jotta väitettä oravan pesien soveltumattomuudesta liito-oravan käyttöön ei voida enää Kuusan metsän hallinto-oikeuskäsittelyn tapaisesti KESELYn taholta väärinkäyttää). LLP 6 on siis selvästi osoitettavissa LLP:ksi edelleen.  

 

Tämän myötä on kiistatonta, myös KESELYn näkökulmasta, että luonnonsuojelulakia on rikottu metsänhakkaajan toimesta heidän erittäin räikeästi rikottuaan ELYn ohjeistusta 0,3 ha LLP-rajauksen säilyttämisestä. Nähtäväksi jää, miten KESELY toimii tämän lausuntoni osoittaessa laittomuuden tapahtuneen heidänkin näkökulmastaan. 

 

Tapauksessa on erittäin merkittävää ja todennäköisesti uudelleen lakia rikkovaa myös se, kuinka asianomainen viranomainen ja luonnonsuojelulaista vastaava päällikkö tarkoituksellisesti mitätöivät aikaisemman 100 % varman LLP-havainnon sillä perusteella, ettei kolopuu hakkuiden takia muka ole enää olemassa. Tämä KESELYn toiminta käytännössä mitätöi lain suojan kaikilta niiltä LLP-havainnoilta, joissa ei ole kolopuusta kuvaa mukana. KESELY mitätöi tällä tulkinnallaan aikaisemman lain suojan noin 99 %:lta LLP-havainnosta!  

 

Hakkuista vastaavat voivat tämän KESELYn linjaaman uuden käytännön myötä hakata liito-oravan todennetusti käyttämän kolopuun eli LLP, kun jättää kolopuun viereen pienen kolottoman säästöpuuryhmän. Jopa siinä tapauksessa kuten nyt, että viranomainen olisi papanoidun kolopuun alkujaan löytänyt sekä ohjeistanut jättämään kolopuun ympärille LLP-rajauksen. KESELYn esimerkillä tämän hakkuun osoittamalla mallilla, tämä on muka laillista, koska muutamaa kuukautta aikaisemmin havaittua kolopuuta ei hakkuiden jälkeen enää ole, eikä siten muka LLP:n olemassaoloa voida enää todentaa. On itsestään selvää, että jo pelkästään tästä luonnonsuojelurikoksen suojelemisesta ja vastaavalla tavalla valtaosan LLP-havaintojen lain turvan ulkopuolelle saattamisesta koko Keski-Suomen alueella pitäisi tulla KESELYlle seuraamuksia. 

 

On mahdollista, että KESELYn viranomaiset vetoavat asiassa siihen, että olisin erehtynyt kolon suhteen, ja tulkinnut koloksi KESELYn havaitseman liito-oravalle soveltumattoman “kolon alun” pesintään soveltuvaksi koloksi. Onkin helposti kenen vain havaittavissa, että tuo paikalla oleva kolon alku on vain kolon alku, eikä ole liito-oravalle soveltuva. Viranomaisen, ja hakkuun suorittajankin, on ollut myös helposti pääteltävissä, että en olisi moista kolon alkua liito-oravalle soveltuvaksi koloksi väittänyt. Mutta oli paikalla kolon alkua tai ei, sillä ei kuitenkaan ole asian laittomuuden suhteen mitään virkaa. Alkuperäisen havaintotiedon mukaisesti – ja edelleen – 100 % varma LLP-havaintopaikka on tuhottu, itse kolopuuta lukuun ottamatta. 

 

Lisäksi on vallan erikoista, että KESELYn hakkuiden tarkastuksen muistion perusteella metsän hakkaajilta ei ilmeisesti kysytty lainkaan oliko LLP 6:n ja 7:n kolopuita havaittu rajauksen teon aikana. Mitä ilmeisemmin oli, koska paikalle ylipäätään on säästöpuuryhmät juuri kolopuiden kohdalle vaivauduttu jättämään. Myöskään minulta havaintojen tekijänä ei kysytty laisinkaan havaintojen laadusta tarkennuksia. Jostain syystä hakkuun toteuttajat ovat rajanneet LLP 7:n peräti kolme kertaa suuremmaksi kuin LLP 6:n. Mitä todennäköisemmin syy on se, että he ovat havainneet helposti havaittavissa olevat kuvaamani useat kolopuut ja jättäneet ne tarkoituksella pystyyn, vaikka eivät ole KESELYn ohjauksen mukaista 0,3 ha rajausta tehneetkään. 

 

LLP-rajauksien teko pitää lain ja sen vahvimpien tulkintaohjeiden mukaan tehdä etenkin lajin biologian kautta, minkä myötä on ollut alkujaankin jo etukäteen selvää, että kyseinen liito-oravan ydinreviiriin kuuluva hyvin runsashaapainen metsäalue LLP 6:den läheisyydessä lukuisine LLP:ksi soveltuvine oravan pesineen ja todennäköisesti useine kolopuineen, olisi pitänyt suojata luonnonsuojelulain ja myös Tapion neuvontamateriaalin edellyttämällä huomattavasti laajemmalla LLP-rajauksella. Myös siinä tapauksessa, ettei sieltä kolopuita tai oravan risupesiä olisi löytynytkään, jo pelkkien LLP-rajauksen pinta-alavaatimusten myötä. Siten on täysin selvää, että koko argumentaatio tai kiista kolopuiden olemassa olon osalta on täysin turha, ja tekaistu mitä ilmeisemmin siksi, että sillä on pystytty välttämään selvän luonnonsuojelurikoksen esiintuonti, sekä samalla myös KESELYn hakkuiden ohjauksen esiintuonti, joilla usea LLP-tuhottiin. 

 

 

kuva 6. Kolo haavassa LLP 6:lla on täysin avoimesti nähtävillä kauas avohakkuulle asti. KESELY ei silti tätä koloa antamiensa tietojen valossa onnistunut havaitsemaan kiikareista huolimatta, vaikka havaitsi paikalta kyllä toisen liito-oravalle soveltumattoman “kolon alun”. 

 

 

Kuva 7. LLP 6 näkyy sen vierestä kaadettujen suurien haapojen oksien takana. Metsän hakkaajat tekivät 0,01 ha LLP-rajauksen paikalle, josta oli varma viranomaisen tekemä LLP-havainto, ja jonka hakkuut ohjannut viranomainen opasti säilyttämään 30 kertaa suuremmalla rajauksella. Kuitenkin KESELY onnistui toteamaan hakkuun lailliseksi perusteella, ettei kolopuuta enää hakkuun jälkeen löydy. Yleistettynä käytäntönä, tällä uudella toimintatavalla mitätöitiin 99 %:lta varmoista LLP-havainnoista lain suoja, jota ne aikaisemmin nauttivat. KESELYn toteamus “Säästöpuuryhmässä kaikki kolme haapaa olivat edelleen pystyssä hakkuiden jälkeen” on räikeän irrelevantti. Vanhoista ilmakuvista myös ilmenee, että viranomaisen ohjeistaman 0,3 ha:n LLP-rajauksen alueella on kasvanut useita muitakin haapoja. 

 

LLP 7 havaintotiedon kohta on avohakattu täysin. Havaintotieto (http://tun.fi/KE.921/LGE.1098740, havaintoerän havainto 3) “Papanahaapoja, kolo muistaakseni.” on suora sitaatti ELYssä käyttämästäni lajihavaintomuistiostani. Havainnon tarkemmat tiedot kuvien ja paikkatiedon kanssa eivät päätyneet lajitietokeskuksen tietoihin saakka. Tallensin maastossa tiedot havainnosta vanhan puhelimeni Karttaselain-applikaatioon, mistä ne oli tarkoitus tarkistaa ja siirtää tietokantaan. Puhelin kuitenkin meni rikki, hävittäen havainnot. Havainnon tekohetkellä olin kiireinen, enkä jäänyt tutkailemaan aluetta tai sen koloja tarkemmin, ilmiselvän havainnon varmistuttua runsaiden papanoiden myötä useamman lähekkäisen haavan juurella. Tämän takia havainnon paikkatiedossa on epätarkkuutta, vaikka yritin ilmakuvan perusteella paikantaa havaintopisteen useamman haavan kohdalle (haapojen erotettavuus ilmakuvassa riippuu lehdistön kehitysasteesta kuvan ottohetkellä). Varmaa on, että paikalla oli helposti havaittavissa useita papanakasoja useammalla lähekkäin olevalla haavalla, joita liito-oravanaaras tekee usein juuri pesäpaikalleen. Alueen haavan kannoista voi edelleen päätellä, että useita lähekkäisiä haapoja ei ole ollut kuin juuri säästetyn säästöpuuryhmän kohdalla. Siten on erittäin todennäköistä, että säästetty haaparyhmä on osunut LLP 7 havaintoni oikealle paikalle, kiitos metsän hakkuusta vastaavien tarkkaavaisuuden, vaikka havainnon paikkatiedossa lajitietokeskuksessa on virhettä. Varsin erikoista sinänsä on myös se, ettei KESELY reagoinut mitenkään hakkuiden tarkastuksellaan (Muistio 3.10.2024, KESELY/1991/2023) siihen, että LLP 7 säästöpuuryhmä ei osu havaintotiedon paikalle laisinkaan vaan on avohakattu. On selvä, että asian minkäänlainen oikea tutkiminen olisi lähtenyt liikkeelle siitä, että ilmoitettu havaintopaikka on avohakattu, ja havaintotiedon tarkkuudesta minulta olisi kysytty. 

 

Myös säästöpuuryhmäksi hakkuissa tuhottu LLP 7 on KESELYn maastokäynnillä tuomittu ei-LLP:ksi, samoin kuten LLP 6. Perusteeksi KESELY on esittänyt, että 0,03 ha säästöpuuryhmässä ei olisi koloja. Tämä on käsittämätöntä, sillä koloja on paikalla edelleen peräti 5 kpl ja yli puolet on erittäin helposti havaittavissa (kuvat 9, 10, 11). Onkin erittäin merkillistä, miten viranomaiset eivät ole maastotarkastuksellaan kiikareidensakaan avulla niitä havainneet. Tämän myötä myös LLP 7 oli ennen tuhoamistaan kiistatta juuri käytössä ollut LLP, myös KESELYn LLP-määrittelyn periaatteilla. Perusteet lain rikkomiselle ovat tämänkin LLP:n suojaamisen osalta siis kenenkä tahansa näkökulmasta selvät.  

 

Huomattavaa on, että jopa Tapion neuvontamateriaalinkin mukaan LLP 7 havaintopaikan kaltaisesti runsaasti papanoitu alue tulisi määrittää LLP:ksi vaikkei sieltä edes havaittaisi koloa tai risupesää:  

 

“Jos papanoita löytyy runsaasti usean lähekkäisen puun juurelta, kyseessä on todennäköisesti lisääntymis- ja levähdyspaikka, vaikka varsinaista pesää ei olosuhteiden vuoksi nähtäisikään.” 

 

Asianosaisen viranomaisten tulkinta, ettei paikalla ollut LLP, koska koloja ei löytynyt, on siis myös viranomaisten tietämänä ohjaavan ministeriöiden ohjeistuksienkin vastainen, laiton, ja liito-oravan sijaan vain luonnonsuojelurikosta ja luonnon tuhoamista suojeleva. 

 

 

Kuva 8. Kuvakaappaus KESELYn Muistiosta (3.10.2024. KESELY/1991/2023). Luonnonsuojeluyksikön päällikkö (kuvassa) ja hakkuut ohjannut viranomainen eivät kiikarit apunakaan onnistuneet löytämään tämän runsaasti papanoidun säästöpuuryhmän (LLP 7) 5:stä kolosta yhtään. Hänen edessään olevan haavan toisella puolella on niin avoimesti nähtävillä oleva ja silmiinpistävän selvä kolo (kuva 9), että sen havaitsemattomuuteen on kokeneen ekologin täytynyt kääntyä kuvan jalansijoilta ympäri, tai sulkea silmänsä täysin. Myös 2 muuta koloa on erittäin helposti havaittavissa ja loput 2 vaatii ehkä yhden vilkaisun sijaan kaksi. Kuitenkin KESELY toteaa havainnoineensa LLP:n molempia haapoja: “Säästöpuuryhmässä oli kaksi haapaa, joilta ei havaittu maastokatselmuksella kummaltakaan koloa, joten säästöpuuryhmää ei tulkittu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi.” 

 

 

Kuva 9. Kuvapari kolosta LLP 7:llä. KESELYn viranomaiset eivät kirjoittamansa mukaan onnistuneet havaitsemaan tätäkään paljain silmin täysin esteettä näkyvillä olevaa koloa 1, vaikka raportoivat tarkastaneensa LLP 7:n haavat kolojen olemassaolon suhteen. 

 

 

Kuva 10. Liito-oravan pesintään ja levähdykseen soveltuvat helposti havaittavissa olevat kolot 2 ja 3 LLP 7:ltä. 

 

Kuva 11. Kolot 4 ja 5 LLP 7:llä. Väitetyn kolottomuuden kautta KESELY argumentoi ettei LLP-havainto ollut LLP, eikä siksi lakia ollut rikottu. Nähtäväksi jää miten KESELY toimii nyt, kun laittomuus on kiistatta jopa KESELYn “konservatiivisen” lain tulkintalinjan mukaisesti varmistunut sekä LLP 6:lta ja 7:ltä. 

 

Viranomaisten mahdollinen irrelevantti selittely LLP 6 ja 7:n suhteen tullee koskemaan kolojen laatua, ja sitä että ne olisivat lahonneiden oksien koloja, jotka eivät sovellu liito-oravan käytettäväksi. Tämän argumentin pätemättömyys paljastuu jo yksinkertaisella google-kuvahaulla liito-oravista kolojensa suulla. Melkein kaikki liito-oravan käyttämät kolot ovat hyvin saman kaltaisia koloja, kuin kuvaamani LLP 6 ja 7:n kolot, kuten alla oleva kuva 12 osoittaa. 

 

 

Kuva 12. Valtaosa liito-oravan LLP:na käyttämistä koloista on samankaltaisia, kuin LLP 6:lta ja 7:ltä havaitut kolot, kuten tämänkin googlen kuvahausta kopioitu LLP:n kolo. 

Toinen KESELYn irrelevantti selitys lahonneiden oksien synnyttämien kolojen osalta saattaa olla se etteivät ne olisi niin syviä, että liito-orava voisi niitä käyttää. Tämäkään ei pidä aina paikkaansa. Syksyllä satuin halkaisemaan halon lahonneen oksan kolon kohdalta, ja totesin kolon olevan halon mittaa syvempi (kuva 13). Lisäksi kirjallisuudessakin on todettu liito-oravan käyttävän lahonneita oksan koloja (Hanski 2016. Liito-orava: biologia ja käyttäytyminen). Loput kootut selitykset hakkuiden laillisuusväitteistä käyn läpi erillisessä kappaleessaan. 

 

Sinänsä mahdollisiin KESELYn selittelyihin kolojen mahdollisesta soveltamattomuudesta LLP:ksi jo etukäteen pitäisi olla turhaa jo silläkin, että KESELYa ohjaavan ministeriön Direktiivioppaassakin todetaan, että ravinnon varastointiinkin käytettävät puut, joina kolopuut toimivat, ovat LLP:ja: 

 

“Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ovat pesintään, päivän viettoon, levähtämiseen, suojautumiseen tai ravinnon varastointiin käytettävät puut [...] Talveksi liito-oravat myös varastoivat leppien ja koivujen norkkoja pieninä oksanippuina kuusten tiheiden oksien väliin, puunkoloihin, kallion ulokkeille tai oravanpesien risujen väliin.” 

 

Onkin siis selvää, että vaikka LLP 7:n kolot eivät soveltuisi pesintään, ne varmasti soveltuvat mm. levähtämiseen ja ruuan varastointiin, ja runsaan papanoinninkin myötä, muodostavat siten varman LLP:n. 

 

 

Kuva 13. Halkaistu lahonneen oksan muodostama kolo koivussa, mikä osoittaa myös lahonneiden kolojen voivan olla liito-oravan LLP:ksi soveltuvia ravinnon varastoinnin tai jopa pesinnän myötä. 

 

LLP 8 

LLP 8; varma LLP-havainto “kaksi kolohaapaa papanoilla” (http://tun.fi/KE.921/LGE.1098740, havainto 4) on jäänyt lähes eristyksiin avohakkuiden ympäröimänä hakkuun eteläreunaan, reilun hehtaarin metsikköön. Tässä KESELY ei näe ongelmaa, vaikka kulkuyhteydet alueelle ovat lähes täysin hävitetty (kulkuyhteyksien tuhoutumisesta alempana). Kuitenkin asianosainen viranomainen on todennut aiemmin itsekin, että “etelään liito-oravan kulkuyhteydet katkeavat käytännössä lähes kokonaan suohon, hakkuuaukkoon, ampumaradan alueeseen ja Pieleslehdon teollisuusalueeseen.” (KESELY/504/2023). Kyseinen LLP on heikentynyt kaiken ekologisen tutkimustiedon valossa usean syyn vuoksi. Vastaavan kaltaisesta hakkuusta on KHO (2003:38; 4.2.2015/269; 2014:13) päätöksiä osoittamassa, että LLP 8 jättäminen eristyksiin 1 ha metsikköön on luonnonsuojelulain vastaista. 

 

LLP 9 ja 10 

Löytämäni LLP 9 on jätetty 5 m päähän avohakkuun reunasta, mutta tässäkään KESELY ei näe ongelmaa (Kuva 14). LLP 9:n kaltaisen hakkuutilanteen laittomuudesta on myös KHO:n ennakkopäätös (mm. 2003:38. Myöhemmin tarkemmin avattuna). LLP:aa heikentää tutkimusten osoittamana mm. avohakkuu pesäpuun vieressä itsessään, ravintopuiden kaataminen ohjeistuksien vastaisesti ja kulkuyhteyksien tuhoaminen koilliseen. Nämä samat tekijät heikentävät myös LLP 10:tä. 

 

 

kuva 14. Kuvakaappaus KESELYn muistion kuvasta ja kuvatekstistä löytämältäni LLP 9:lta. LLP 9:n viereen ulotettiin laaja avohakkuu mm. katkaisten kulkuyhteys länteen ja tuhoten ruokailuun kannalta reviirin selvästi tärkein, noin 10 haavan ryhmä (näkyy mm kuvassa 2). LLP on KESELYn mukaan säilyt heikentymättömänä, vaikka vastaavan hakkuun laittomuudesta on KHO päätös (mm. 2003:38).