Tapausesimerkkejä liito-oravan tuhoavasta viranomaistoiminnasta. LVV:n korjattava liito-oravan huomioinnin tapa lailliseksi.
Tuon seuraavaksi esiin muutamia tavallisia ja erikoisia liito-oravatapauksia ympäristöhallinnon sisältä. Niistä seuraa useasta melko varmasti rikosilmoitus ELYä kohtaan, eikä suotta, kun viranomaiskäytänteet ovat räikeässä ristiriidassa lain ja ohjeistuksien kanssa.
Liito-oravan suojelua ollaan uuden LVV:n toimesta
yhtenäistämässä valtakunnallisesti, minkä takia on hyvä luoda silmäys siihen liito-oravan
suojelun tasoon missä nyt ELYjen linjalla jatketaan. ELYjen yhdistyessä LVV:ksi
olisi hyvä tilaisuus korjata liito-oravan suojelukäytänteitä, koska tällä
hetkellä ne ovat rikki, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani
yksityiskohtaisesti avannut. Soitin LVV:n uudelle luonnonsuojeluyksikön
päällikölle, Mari Rajalalle, joka kertoi, että liito-oravalinjaa ollaan
yhtenäistämässä, mutta mitään tuumaa linjan parantamisesta hänellä ei
valitettavasti ollut. Tämä on outoa, onhan lain tiukasti suojeleman liito-oravakannan
tila romahtamassa ympäristöhallinnon valvovan ja ohjaavan silmän alla. Toivoa
sopii, ettei liito-oravan osalta luonnonsuojelulakia enää riiputettaisi pöntöstä
alas entiseen malliin, eikä virkailijoita pakoteta ratkaisuihin, joista joutuu
valehtelemaan liito-oravan ekologiasta oikeuteen yhä jatkossakin. Ehkä tämä
kirjoitus korjaa tilannetta osaltaan.
Suurin osa liito-oravametsien hakkuista ohjataan siis yhä LVV:ssä
sähköpostiohjauksella siten, että reviiriltä ohjataan suojelemaan yleensä vain
yksi pesäpaikka noin 0,2 ha rajauksella, vaikka loppu reviiri useine pesineen
olisi joutumassa metsärakenteen myötä ilmiselvästi avohakkuuseen. Tämä tuhoaa
liito-oravan lisääntymisympäristön täysin, on räikeän laitonta, eikä
oikeusvaltiossa pitäisi olla mahdollista, jos instituutiot toimivat kuten
niiden on tarkoitus. Nyt näin ei ole.
Kuten seuraavat tapausesimerkit osoittavat, liito-oravan
suojelusta ei piitattu KESELYssä kaikkien toimesta tuon tuostakaan maaseutujen
perämetsien kyseessä ollen. Taajamissa liito-oravan huomiointi on ollut melko lailla
parempaa.
Myös poliisin tulisi tehdä asiassa työnsä varsinkin
ilmiselvien tapausten osalta -on kohteena sitten hakkuun suorittajat, ELY-keskus,
tai molemmat. Muuten koko luonnonsuojelulain toteutuminen oikeusasteiden
päätöksienkään kautta ei toteudu millään tasolla.
Tarina 1
Olipa kerran isännällä sähkön kallistumisen myötä
aurinkovoimasuunnitelma. Paneelit katolle ja niitä varjostava kotimetsä
avohakkuilla veks. Metsänkäyttöilmoitus paljasti liito-oravan asuttaneen
muinoin lähimetsää. Maanomistaja itse, ja metsänhoitoyhdistyksen kokenut
työntekijä eivät onnistuneet -kuten säännönmukaista on- papanoita, koloja tai
risupesiä suunnitellulta avohakkuualueelta löytämään, mutta kutsuivat minut ELY-keskuksesta
kuitenkin varmistamaan asian. Papanoitahan löytyi ja kolopuun altakin vielä,
joten liito-oravan tiukasti suojeltu pesäpaikka oli varma.
Tästä seurasi dilemma. Isäntä ei voinut sallia puiden
pystyyn jättämistä, koska ne varjostaisivat suunniteltuja aurinkopaneeleita.
Itse taas olin jo oppinut, että puita on jätettävä pystyyn reilummin kuin mitä
minulle ELYssä oltiin opastettu. Muutan joutuisin valehtelemaan liito-oravan
ekologiasta suhteessa hakkuisiin oikeudessa ja luistaisin
virkavelvollisuudestani katsoa luonnon ja luonnonsuojelulain perään. Maastossa
pesäpaikan turvaavaa rajausta miettiessämme asia kävi isännälle selväksi: hän
hakee ELY-keskukselta korvausta, koska liito-oravan pesämetsän varjo aiheuttaa
hänelle taloudellista tappiota aurinkopaneelien tuoton vähetessä.
Dilemman tämä aiheutti ELYssäkin, koska ei tiedetty miten
asiassa toimia. Pitääkö tästä kysyä neuvoa ympäristöministeriöstä, ihmeteltiin.
Pitääkö tästä tehdä raskas ennakkotapaus, pelättiin. Jo työn täyteiseen
toimistoelämään ei haluttu uuden laista ehkä työlästä tapausta, ja niinpä esihenkilöni
päätti ratkaista dilemman toisin. Kun vain pienenämme liito-oravan pesäpaikan
turvaavaa rajausta niin paljon ettei puut enää varjosta aurinkopaneeleita,
ongelma ratkeaa! Mutta tässä jouduttiinkin dilemmasta toiseen, kun vastaan
aloinkin pistämään minä. Ilmaisin, etten voi moiseen laittomalta haiskahtavaan
puuhaan suostua. Pitkällisen väännön jälkeen suostuin ilmoittamaan toimijoille
sähköpostilla esihenkilöni päättämän aurinkopaneelien tuoton turvaavan liito-oravarajauksen,
jonka koko on minimaaliset 0,16 ha. Ei sillä ollut väliä, että tutkitusti
tiedettiin ELYssäkin täysin varmasti moisten rajausten tuhoavan lain
vastaisesti liito-oravan lisääntymismahdollisuuden täysin. Tärkeämpää on se,
että saadaan maanomistaja pelattua ulos korvausvaateestaan. Suostuin rajauksen
ohjauksen tiedottamiseen sähköpostilla sillä ehdolla, että kirjoitan rajauksen
olevan esihenkilöni käsialaa. Esihenkilöni suostui, koska kokemusta ilmeisesti
oli, ettei näistä puuhista koskaan joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Siten
päädyttiin kuvan osoittamaan tilanteeseen:
Kuvassa näkyy aurinkopaneelit talon
katolla ja niistä 100 metrin päässä kuvan kaakkoiskulmassa on 0,16 ha kokoinen liito-oravan
pesäpaikan suojaava rajaus: noin 20 ison puun latvaa. Kuvassa näkyy myös kuinka
ELYn pelkäämät puiden varjot uhkaavasti kurkottavat kohti aurinkopaneeleita,
jääden niistä noin 80 metrin päähän.
Ja näin ELY huokaisi. Eiköhän me korvausvelvollisuudelta
vältytty vaikeassa aurinkopaneeli-gatessa. Mutta mitä vielä. Maanomistaja oli
teettänyt omaan piikkiinsä sähköyhtiöllä laskelman siitä, paljonko
sähköntuottotappioita tulee, ja ELY sai laskun. Korkeiden sähkön hintojen
aikaan se oli noin 2 € vuodessa. ELY myi liito-oravan, ja maksoi vielä 2 €
päälle.
Niin. Keski-Suomen laitametsissä muutaman euron
aurinkopaneelit hetkauttavat liito-oravaa, mutta pääkaupunkiseudulla
liito-orava hetkauttaa mm metrolinjoja. Tämänkaltainen toiminta ei ole
mahdollista ilman luottamusta siihen, ettei moisista mitään koskaan seuraa,
koska virkamiesvastuu ei Suomessa toimi ja tottumusta siihen että liito-oravan viranomaissuojelu on huithapelointia minkä voi tehdä miten sattuu. Kuten seuraavatkin
esimerkit osoittavat.
Tapaus 2
Olipa kerran vanha
liito-oravahavainto ja avohakkuusuunnitelma joka kattoi alueen ainoan vanhan
metsän, eli koko liito-oravan ydinreviirin pesäpaikkoineen, kuten monesti on
tilanne. Hakkuun laitapuusta löytyi kolohaapa, ja kolon alla selvä
virtsajuotti. Juuri sellainen, kuin mitä liito-oravan pesäpuissa joskus on.
Otin kuvia jäljestä, ja ELYssä yhdessä kaikki tuumimme, että kyllä tuota pitää
lain tiukasti suojelemana LLP:nä pitää ja hakkuut ohjata sen mukaisesti. Tämä
huolimatta siitä, että papanahavaintoja ei löytynyt koska ensilumi oli juuri satanut.
Tapaus johti kuitenkin kiistaan
esihenkilöni kanssa, kun mietimme liito-oravan pesän ekologian turvaavaa
rajausta. Papanoiden puutteen takia pomoni mukaan pesäpaikan turvaavaa rajausta
tuli pienentää, vaikkei asialle löydy mitään lakiperusteita. En suostunut
sellaiseen rajaukseen enää, josta olisi joutunut valehtelemaan oikeuteen. Sen
myötä metsän hakkuiden ohjaus otettiin minulta pois, samalla kun loputkin liito-oravatapauksien
käsittelyt muuten kuin pomoni hyväksynnän kautta.
Pomoni kävi kollegani kanssa itse maastossa toteamassa
tilanteen ja hyväksymässä hakkuun. Lopputulos oli, että tuolle paikalle, missä aikaisemmin
ELYssä todettiin olevan lain tiukasti suojaama liito-oravan pesäpaikka, ja tästä
viestittiin jo asiakkaalle, sallittiinkin putipuhdas avohakkuu, joka tuhosi koko
metsän liito-oravineen. Hakkuiden ohjauksesta ja maastokäynnistä ei oltu tehty minkäänlaista
dokumentaatiota ELYn aineistohallintaan; USPAan, mikä on hyvin poikkeavaa. Tuon
kaltaisista toimista tulee virkamieslain mukaan aina jättää arkistoon dokumentaatio.
Mutta olisihan se näyttänyt kovin epäilyttävältä dokumentilta, että aikaisemmin
liito-oravan pesäpaikkana todettu alue annettiinkin avohakata ELYn päällikön ja
virkamiehen maastokäynnin jälkeen täysin. Kyseiset toimijat ovat samat kuin
Näätämäen tapauksessa.
Tapaus 3
Tämä tapaus on tavallinen liito-oravametsien hallinnollinen
tuhoaminen ELY-urani alkukuukausilta. Paikalta oli hyvin kartoitettu
liito-oravareviiri pesäpaikan kera kuvan pohjoisosan avohakkuussa. Tutkittuani
asiaa ELYn asiakirjoista, oli reviirin totaalinen avohakkuu ELYssä luvitettu
hakkuutoimijan ilmoitettua pesintään käytetyn haavan kaatumisesta ennen
hakkuita. ELY ignoorasi täysin tietämänsä tosiasian, että liito-oravalla on
5-10 pesäpaikkaa vuodessa, joita se vaihtaa vuoden sisällä ja vuosien välillä. Pesäpuiksi
käy oravan risupesät, joita iäkkäissä kuusisekametsissä tiedetään olevan
jokapuolella, vaikkei niitä hakkuusta vastaavat koskaan muka löydä. Yhden pesäpuun
kaatuminen ei siis pitäisi mitenkään mahdollistaa koko reviirin avohakkaamista,
jollei ELY leiki avutonta ja typerää ja luista vastuustaan ja
velvollisuudestaan pitää luonnon puolta lain mukaisesti. Mutta näin ne
liito-oravametsien tuhot jatkuvasti mahdollistettiin, metsä metsältä, ja
mahdollistetaan, ilmeisesti koko Suomessa, yhä nyt LVV-aikakaudellakin.
Liito-oravaa löytyi vielä ensimmäisen avohakkuun jäljiltä
naapurimetsistä, mutta niissä jatkui sama tarina. Liito-oravan elintilaa
nakerrettiin ympäristöhallinnon nyökyttelyssä hakkuut lailliseksi metsä toisensa
jälkeen, kun hakkuutoimijat vain ilmoittivat, että ei löydetty merkkejä
liito-oravasta enää sen äskettäin asutulta pesäpaikalta. Tuoreimman hakkuun
ohjauksessa olin vasta-alkajana minä, ja kysyin apua vanhalta kollegaltani.
Sain ohjeistuksen, joka oli niin heikko liito-oravan kannalta, että minua kovin
epäilytti.
Tuon metsän ohjeistus jäi mieleeni erityisesti siitä, kun
hakkuun suorittaja soitti minulle ohjeistukseni jälkeen ELYyn, ja harmitteli,
että eikö liito-oravalle voisi jättää edes hiukan enemmän, koska se on tuolla alueella
jo kerta toisensa jälkeen tuhottu. Metsän hakkaaja siis pyysi ELYä olemaan
tuhoamatta tiukasti suojeltua liito-oravaa...
Tapaus oli viimeinen kerta, kun kysyin kyseiseltä kollegaltani neuvoa liito-oravan kanssa toimimiseen, koska muut kollegat
neuvoivat suojaamaan liito-oravalle enemmän. Jouduin kuitenkin
painimaan kyseisen virkailijan kanssa samoista asioista myöhemmin, hänen
alettuaan ELYn päälliköksi.
Tapaus 4
Seuraava tapaus on vallan omalaatuinen, jossa liito-oravan
laiton tuhoaminen on päivän selvää. Ensin luonnonsuojelullisesti oleellisen
tapauksen tutkintaa myöhästytti ELYn ympäristöjuristi vuosia, ja sen perään kiirehtimättä
asian kanssa on ollut poliisi jo kai neljättä vuotta.
Arvostamani kollegani oli kartoittanut metsään usean
liito-oravan käytössä olevan pesäpaikan, ja ilmoittanut niistä hakkuista
vastaaville. Heidän vastuulleen jäi liito-oravan asianmukainen huomioonottaminen
hakkuissa. Lopputulos näkyy yläpuolen kuvassa. Koko liito-oravareviiri ELYn
ilmoittamine pesäpaikkoineen tuhottiin täysin.
Luonnonsuojelurikoksen ollessa totaalisen selvä, ELY teki
paikalle maastokäynnin, josta tuli tehdä ELYn ympäristöjuristin toimesta muistio
poliisin esitutkintaan. Jostain syystä juristi ei koskaan tehnyt vaadittua
muistiota, vaikka kollegani muistutteli asiasta häntä. Juristin lähdettyä noin
kahden vuoden päästä ministeriöön, kollegani teki muistion, ja poliisi pääsi
vihdoin aloittamaan tapauksen esitutkinnan.
Luonnonsuojelurikos on yhtä selvä kuin talon totaalinen
räjäyttäminen, jonka osalta tutkitaan, onko taloa räjäytetty vai ei. Poliisi on
tutkinut asiaa nyt kolme-neljä vuotta pääsemättä lopputulokseen. liito-oravan
talot räjäytettiin 2021.
Luonnonsuojelulain toteutumisen jarruna oli siis ensin ELYn
ympäristöjuristi. Sitten jarruna laahaa poliisi, joka ei tutki ilmiselvää
tapausta loppuun. Ehkä ELYn esimerkki siitä, että esitutkinnan aloittamisen
mahdollistavan asiakirjan tuottamisen kanssa odoteltiin noin 2 vuotta, antoi
poliisille signaalin siitä, kuinka nopeasti asiaa edes halutaan tutkittavan.
Loppumietteitä
Tällaisia tapausesimerkkejä on Suomenniemi pullollaan siitä miten luonnonsuojelulain
tiukkaa suojelua edellyttävä laji ympäristöhallinnon toimesta tuhotaan.
Kuten tuore Kuusan hallinto-oikeuskäsittely osoitti,
tällaisista liito-oravan huomioinneista joutuu viranomainen suoraan valehtelemaan
oikeuteen, tai myöntää rikkoneensa lakia. Sen lisäksi Kuusan metsän oikeuspäätös useiden aikaisempien
oikeuspäätösten lailla osoitti, että ympäristöhallinnon yleinen
sähköpostiohjaustapa liito-oravametsien suojelusta on räikeän laiton. Laittomaksi Kuusassa oikeus totesi myös poikkeavan suuret, 2,5 hehtaarin LLP-rajaukset, jos alue muuten
aiotaan avohakata. Tämä siis tapauskohtaisessa tilanteessa, jossa hakkuusuunnitelmassa olevan liito-oravareviirin ympärillä oli tavanomaista laadukkaammat metsät. Kysymys jääkin, kuunteleeko
ympäristöhallinto edes oikeustapauksia Suomessa liito-oravan osalta lainkaan.
LVV:n luonnonsuojeluyksikön päällikkö Mari Rajala, nykyinen useimpien virkailijoiden tapa ”suojata” liito-orava, erityisesti yleisellä sähköpostiohjeistuksella, on selkeästi lain sanan, oikeuspäätöksien ja ohjauksien
vastainen, kuten yläpuolen tapausesimerkit, ja liito-oravakannan meneillään
oleva romahdus osoittavat. Aiotteko vain yhtenäistää LVV:ssä liito-oravan
huomioinnin säilyttämällä sen ennallaan kuten kerroit, vai ajatteko läpi selkeän parannuksen liito-oravan suojeluun? Sillä parannusta liito-oravan turvaavan lain sanan toteutus todella
vaatii, tai viranomaistoiminnalla yhä jatketaan johtamanne viraston toimesta liito-oravan hävittämistä.
Kommentit
Lähetä kommentti