Tapausesimerkkejä liito-oravan tuhoavasta viranomaistoiminnasta. LVV:n korjattava liito-oravan huomioinnin tapa lailliseksi.

Tuon seuraavaksi esiin muutamia tavallisia ja erikoisia liito-oravatapauksia ympäristöhallinnon sisältä. Niistä seuraa useasta melko varmasti rikosilmoitus ELYä kohtaan, eikä suotta, kun viranomaiskäytänteet ovat räikeässä ristiriidassa lain ja ohjeistuksien kanssa.

Liito-oravan suojelua ollaan uuden LVV:n toimesta yhtenäistämässä valtakunnallisesti, minkä takia on hyvä luoda silmäys siihen liito-oravan suojelun tasoon missä nyt ELYjen linjalla jatketaan. ELYjen yhdistyessä LVV:ksi olisi hyvä tilaisuus korjata liito-oravan suojelukäytänteitä, koska tällä hetkellä ne ovat rikki, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani yksityiskohtaisesti avannut. Soitin LVV:n uudelle luonnonsuojeluyksikön päällikölle, Mari Rajalalle, joka kertoi, että liito-oravalinjaa ollaan yhtenäistämässä, mutta mitään tuumaa linjan parantamisesta hänellä ei valitettavasti ollut. Tämä on outoa, onhan lain tiukasti suojeleman liito-oravakannan tila romahtamassa ympäristöhallinnon valvovan ja ohjaavan silmän alla. Toivoa sopii, ettei liito-oravan osalta luonnonsuojelulakia enää riiputettaisi pöntöstä alas entiseen malliin, eikä virkailijoita pakoteta ratkaisuihin, joista joutuu valehtelemaan liito-oravan ekologiasta oikeuteen yhä jatkossakin. Ehkä tämä kirjoitus korjaa tilannetta osaltaan.

Suurin osa liito-oravametsien hakkuista ohjataan siis yhä LVV:ssä sähköpostiohjauksella siten, että reviiriltä ohjataan suojelemaan yleensä vain yksi pesäpaikka noin 0,2 ha rajauksella, vaikka loppu reviiri useine pesineen olisi joutumassa metsärakenteen myötä ilmiselvästi avohakkuuseen. Tämä tuhoaa liito-oravan lisääntymisympäristön täysin, on räikeän laitonta, eikä oikeusvaltiossa pitäisi olla mahdollista, jos instituutiot toimivat kuten niiden on tarkoitus. Nyt näin ei ole.

Kuten seuraavat tapausesimerkit osoittavat, liito-oravan suojelusta ei piitattu KESELYssä kaikkien toimesta tuon tuostakaan maaseutujen perämetsien kyseessä ollen. Taajamissa liito-oravan huomiointi on ollut melko lailla parempaa.

Myös poliisin tulisi tehdä asiassa työnsä varsinkin ilmiselvien tapausten osalta -on kohteena sitten hakkuun suorittajat, ELY-keskus, tai molemmat. Muuten koko luonnonsuojelulain toteutuminen oikeusasteiden päätöksienkään kautta ei toteudu millään tasolla.

 

Tarina 1

Olipa kerran isännällä sähkön kallistumisen myötä aurinkovoimasuunnitelma. Paneelit katolle ja niitä varjostava kotimetsä avohakkuilla veks. Metsänkäyttöilmoitus paljasti liito-oravan asuttaneen muinoin lähimetsää. Maanomistaja itse, ja metsänhoitoyhdistyksen kokenut työntekijä eivät onnistuneet -kuten säännönmukaista on- papanoita, koloja tai risupesiä suunnitellulta avohakkuualueelta löytämään, mutta kutsuivat minut ELY-keskuksesta kuitenkin varmistamaan asian. Papanoitahan löytyi ja kolopuun altakin vielä, joten liito-oravan tiukasti suojeltu pesäpaikka oli varma.

Tästä seurasi dilemma. Isäntä ei voinut sallia puiden pystyyn jättämistä, koska ne varjostaisivat suunniteltuja aurinkopaneeleita. Itse taas olin jo oppinut, että puita on jätettävä pystyyn reilummin kuin mitä minulle ELYssä oltiin opastettu. Muutan joutuisin valehtelemaan liito-oravan ekologiasta suhteessa hakkuisiin oikeudessa ja luistaisin virkavelvollisuudestani katsoa luonnon ja luonnonsuojelulain perään. Maastossa pesäpaikan turvaavaa rajausta miettiessämme asia kävi isännälle selväksi: hän hakee ELY-keskukselta korvausta, koska liito-oravan pesämetsän varjo aiheuttaa hänelle taloudellista tappiota aurinkopaneelien tuoton vähetessä.

Dilemman tämä aiheutti ELYssäkin, koska ei tiedetty miten asiassa toimia. Pitääkö tästä kysyä neuvoa ympäristöministeriöstä, ihmeteltiin. Pitääkö tästä tehdä raskas ennakkotapaus, pelättiin. Jo työn täyteiseen toimistoelämään ei haluttu uuden laista ehkä työlästä tapausta, ja niinpä esihenkilöni päätti ratkaista dilemman toisin. Kun vain pienenämme liito-oravan pesäpaikan turvaavaa rajausta niin paljon ettei puut enää varjosta aurinkopaneeleita, ongelma ratkeaa! Mutta tässä jouduttiinkin dilemmasta toiseen, kun vastaan aloinkin pistämään minä. Ilmaisin, etten voi moiseen laittomalta haiskahtavaan puuhaan suostua. Pitkällisen väännön jälkeen suostuin ilmoittamaan toimijoille sähköpostilla esihenkilöni päättämän aurinkopaneelien tuoton turvaavan liito-oravarajauksen, jonka koko on minimaaliset 0,16 ha. Ei sillä ollut väliä, että tutkitusti tiedettiin ELYssäkin täysin varmasti moisten rajausten tuhoavan lain vastaisesti liito-oravan lisääntymismahdollisuuden täysin. Tärkeämpää on se, että saadaan maanomistaja pelattua ulos korvausvaateestaan. Suostuin rajauksen ohjauksen tiedottamiseen sähköpostilla sillä ehdolla, että kirjoitan rajauksen olevan esihenkilöni käsialaa. Esihenkilöni suostui, koska kokemusta ilmeisesti oli, ettei näistä puuhista koskaan joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Siten päädyttiin kuvan osoittamaan tilanteeseen:

Kuvassa näkyy aurinkopaneelit talon katolla ja niistä 100 metrin päässä kuvan kaakkoiskulmassa on 0,16 ha kokoinen liito-oravan pesäpaikan suojaava rajaus: noin 20 ison puun latvaa. Kuvassa näkyy myös kuinka ELYn pelkäämät puiden varjot uhkaavasti kurkottavat kohti aurinkopaneeleita, jääden niistä noin 80 metrin päähän.

Ja näin ELY huokaisi. Eiköhän me korvausvelvollisuudelta vältytty vaikeassa aurinkopaneeli-gatessa. Mutta mitä vielä. Maanomistaja oli teettänyt omaan piikkiinsä sähköyhtiöllä laskelman siitä, paljonko sähköntuottotappioita tulee, ja ELY sai laskun. Korkeiden sähkön hintojen aikaan se oli noin 2 € vuodessa. ELY myi liito-oravan, ja maksoi vielä 2 € päälle.

Niin. Keski-Suomen laitametsissä muutaman euron aurinkopaneelit hetkauttavat liito-oravaa, mutta pääkaupunkiseudulla liito-orava hetkauttaa mm metrolinjoja. Tämänkaltainen toiminta ei ole mahdollista ilman luottamusta siihen, ettei moisista mitään koskaan seuraa, koska virkamiesvastuu ei Suomessa toimi ja tottumusta siihen että liito-oravan viranomaissuojelu on huithapelointia minkä voi tehdä miten sattuu. Kuten seuraavatkin esimerkit osoittavat.

Tapaus 2               

Olipa kerran vanha liito-oravahavainto ja avohakkuusuunnitelma joka kattoi alueen ainoan vanhan metsän, eli koko liito-oravan ydinreviirin pesäpaikkoineen, kuten monesti on tilanne. Hakkuun laitapuusta löytyi kolohaapa, ja kolon alla selvä virtsajuotti. Juuri sellainen, kuin mitä liito-oravan pesäpuissa joskus on. Otin kuvia jäljestä, ja ELYssä yhdessä kaikki tuumimme, että kyllä tuota pitää lain tiukasti suojelemana LLP:nä pitää ja hakkuut ohjata sen mukaisesti. Tämä huolimatta siitä, että papanahavaintoja ei löytynyt koska ensilumi oli juuri satanut.

Tapaus johti kuitenkin kiistaan esihenkilöni kanssa, kun mietimme liito-oravan pesän ekologian turvaavaa rajausta. Papanoiden puutteen takia pomoni mukaan pesäpaikan turvaavaa rajausta tuli pienentää, vaikkei asialle löydy mitään lakiperusteita. En suostunut sellaiseen rajaukseen enää, josta olisi joutunut valehtelemaan oikeuteen. Sen myötä metsän hakkuiden ohjaus otettiin minulta pois, samalla kun loputkin liito-oravatapauksien käsittelyt muuten kuin pomoni hyväksynnän kautta.

Pomoni kävi kollegani kanssa itse maastossa toteamassa tilanteen ja hyväksymässä hakkuun. Lopputulos oli, että tuolle paikalle, missä aikaisemmin ELYssä todettiin olevan lain tiukasti suojaama liito-oravan pesäpaikka, ja tästä viestittiin jo asiakkaalle, sallittiinkin putipuhdas avohakkuu, joka tuhosi koko metsän liito-oravineen. Hakkuiden ohjauksesta ja maastokäynnistä ei oltu tehty minkäänlaista dokumentaatiota ELYn aineistohallintaan; USPAan, mikä on hyvin poikkeavaa. Tuon kaltaisista toimista tulee virkamieslain mukaan aina jättää arkistoon dokumentaatio. Mutta olisihan se näyttänyt kovin epäilyttävältä dokumentilta, että aikaisemmin liito-oravan pesäpaikkana todettu alue annettiinkin avohakata ELYn päällikön ja virkamiehen maastokäynnin jälkeen täysin. Kyseiset toimijat ovat samat kuin Näätämäen tapauksessa.

Tapaus 3

Tämä tapaus on tavallinen liito-oravametsien hallinnollinen tuhoaminen ELY-urani alkukuukausilta. Paikalta oli hyvin kartoitettu liito-oravareviiri pesäpaikan kera kuvan pohjoisosan avohakkuussa. Tutkittuani asiaa ELYn asiakirjoista, oli reviirin totaalinen avohakkuu ELYssä luvitettu hakkuutoimijan ilmoitettua pesintään käytetyn haavan kaatumisesta ennen hakkuita. ELY ignoorasi täysin tietämänsä tosiasian, että liito-oravalla on 5-10 pesäpaikkaa vuodessa, joita se vaihtaa vuoden sisällä ja vuosien välillä. Pesäpuiksi käy oravan risupesät, joita iäkkäissä kuusisekametsissä tiedetään olevan jokapuolella, vaikkei niitä hakkuusta vastaavat koskaan muka löydä. Yhden pesäpuun kaatuminen ei siis pitäisi mitenkään mahdollistaa koko reviirin avohakkaamista, jollei ELY leiki avutonta ja typerää ja luista vastuustaan ja velvollisuudestaan pitää luonnon puolta lain mukaisesti. Mutta näin ne liito-oravametsien tuhot jatkuvasti mahdollistettiin, metsä metsältä, ja mahdollistetaan, ilmeisesti koko Suomessa, yhä nyt LVV-aikakaudellakin.

Liito-oravaa löytyi vielä ensimmäisen avohakkuun jäljiltä naapurimetsistä, mutta niissä jatkui sama tarina. Liito-oravan elintilaa nakerrettiin ympäristöhallinnon nyökyttelyssä hakkuut lailliseksi metsä toisensa jälkeen, kun hakkuutoimijat vain ilmoittivat, että ei löydetty merkkejä liito-oravasta enää sen äskettäin asutulta pesäpaikalta. Tuoreimman hakkuun ohjauksessa olin vasta-alkajana minä, ja kysyin apua vanhalta kollegaltani. Sain ohjeistuksen, joka oli niin heikko liito-oravan kannalta, että minua kovin epäilytti.

Tuon metsän ohjeistus jäi mieleeni erityisesti siitä, kun hakkuun suorittaja soitti minulle ohjeistukseni jälkeen ELYyn, ja harmitteli, että eikö liito-oravalle voisi jättää edes hiukan enemmän, koska se on tuolla alueella jo kerta toisensa jälkeen tuhottu. Metsän hakkaaja siis pyysi ELYä olemaan tuhoamatta tiukasti suojeltua liito-oravaa...

Tapaus oli viimeinen kerta, kun kysyin kyseiseltä kollegaltani neuvoa liito-oravan kanssa toimimiseen, koska muut kollegat neuvoivat suojaamaan liito-oravalle enemmän. Jouduin kuitenkin painimaan kyseisen virkailijan kanssa samoista asioista myöhemmin, hänen alettuaan ELYn päälliköksi.

Tapaus 4

Seuraava tapaus on vallan omalaatuinen, jossa liito-oravan laiton tuhoaminen on päivän selvää. Ensin luonnonsuojelullisesti oleellisen tapauksen tutkintaa myöhästytti ELYn ympäristöjuristi vuosia, ja sen perään kiirehtimättä asian kanssa on ollut poliisi jo kai neljättä vuotta.

Arvostamani kollegani oli kartoittanut metsään usean liito-oravan käytössä olevan pesäpaikan, ja ilmoittanut niistä hakkuista vastaaville. Heidän vastuulleen jäi liito-oravan asianmukainen huomioonottaminen hakkuissa. Lopputulos näkyy yläpuolen kuvassa. Koko liito-oravareviiri ELYn ilmoittamine pesäpaikkoineen tuhottiin täysin.

Luonnonsuojelurikoksen ollessa totaalisen selvä, ELY teki paikalle maastokäynnin, josta tuli tehdä ELYn ympäristöjuristin toimesta muistio poliisin esitutkintaan. Jostain syystä juristi ei koskaan tehnyt vaadittua muistiota, vaikka kollegani muistutteli asiasta häntä. Juristin lähdettyä noin kahden vuoden päästä ministeriöön, kollegani teki muistion, ja poliisi pääsi vihdoin aloittamaan tapauksen esitutkinnan.

Luonnonsuojelurikos on yhtä selvä kuin talon totaalinen räjäyttäminen, jonka osalta tutkitaan, onko taloa räjäytetty vai ei. Poliisi on tutkinut asiaa nyt kolme-neljä vuotta pääsemättä lopputulokseen. liito-oravan talot räjäytettiin 2021.

Luonnonsuojelulain toteutumisen jarruna oli siis ensin ELYn ympäristöjuristi. Sitten jarruna laahaa poliisi, joka ei tutki ilmiselvää tapausta loppuun. Ehkä ELYn esimerkki siitä, että esitutkinnan aloittamisen mahdollistavan asiakirjan tuottamisen kanssa odoteltiin noin 2 vuotta, antoi poliisille signaalin siitä, kuinka nopeasti asiaa edes halutaan tutkittavan.


Loppumietteitä

Tällaisia tapausesimerkkejä on Suomenniemi pullollaan siitä miten luonnonsuojelulain tiukkaa suojelua edellyttävä laji ympäristöhallinnon toimesta tuhotaan.

Kuten tuore Kuusan hallinto-oikeuskäsittely osoitti, tällaisista liito-oravan huomioinneista joutuu viranomainen suoraan valehtelemaan oikeuteen, tai myöntää rikkoneensa lakia. Sen lisäksi Kuusan metsän oikeuspäätös useiden aikaisempien oikeuspäätösten lailla osoitti, että ympäristöhallinnon yleinen sähköpostiohjaustapa liito-oravametsien suojelusta on räikeän laiton. Laittomaksi Kuusassa oikeus totesi myös poikkeavan suuret, 2,5 hehtaarin LLP-rajaukset, jos alue muuten aiotaan avohakata. Tämä siis tapauskohtaisessa tilanteessa, jossa hakkuusuunnitelmassa olevan liito-oravareviirin ympärillä oli tavanomaista laadukkaammat metsät. Kysymys jääkin, kuunteleeko ympäristöhallinto edes oikeustapauksia Suomessa liito-oravan osalta lainkaan.

LVV:n luonnonsuojeluyksikön päällikkö Mari Rajala, nykyinen useimpien virkailijoiden tapa ”suojata” liito-orava, erityisesti yleisellä sähköpostiohjeistuksella, on selkeästi lain sanan, oikeuspäätöksien ja ohjauksien vastainen, kuten yläpuolen tapausesimerkit, ja liito-oravakannan meneillään oleva romahdus osoittavat. Aiotteko vain yhtenäistää LVV:ssä liito-oravan huomioinnin säilyttämällä sen ennallaan kuten kerroit, vai ajatteko läpi selkeän parannuksen liito-oravan suojeluun? Sillä parannusta liito-oravan turvaavan lain sanan toteutus todella vaatii, tai viranomaistoiminnalla yhä jatketaan johtamanne viraston toimesta liito-oravan hävittämistä.