Poliisikuulusteluun todistajana ELYn hävittämistä liito-oravan pesäpaikoista Näätämäessä

 
Ilokseni sain kutsun poliisin kuulustetavaksi todistajana Näätämäen liito-oravametsän hakkuista (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2025/03/keski-suomen-ely-keskus-ohjasi-liito.html), joissa Keski-Suomen ELY-keskuksen (ELY) virkamies ja luonnonsuojelulain päällikkö ovat syytettyinä luonnonsuojelurikoksista, ja mitä ilmeisemmin kuulusteltavina epäiltyinä liito-oravan lain tiukasti suojaamien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisestä.

Prosessin edettyä tähän pisteeseen voi tilannetta pitää jo selvänä osavoittona (Jaakko vs valtio: 2 - 0). Tilanne toimii esimerkkinä virkamiehille koko Suomessa siitä, mihin asiat voivat edetä, jos liito-oravan pesämetsien suojelua hoidetaan yhä vanhentuneen ohjeistuksen mukaisesti, kuten ilmeisesti edelleen usein tehdään, vaikka sen tiedetään hävittävän liito-orava ja sen lisääntymiseen tarvitsemat elinympäristöt.

Seuraavassa kertaan hiukan läpi mistä poliisin kuulusteluissa on kyse ja miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Luonnonsuojelurikos, vai törkeä luonnonsuojelurikos?

Luonnonsuojelurikoksesta

Sekä ELYn suunnittelema hakkuiden ohjaus Näätämäessä, että merkittävästi ohjausta tuhoisammin suoritetun hakkuun lailliseksi väittäminen, ovat luonnonsuojelurikoksen pykälät täyttäviä:

Rikoslaissa (luonnonsuojelurikoksesta 48 luvun 5 ja 5 a §:ssä. Alla lyhennetty versio) tapausta koskee ainakin seuraavat kohdat:

i)                    Luonnonsuojelurikos: Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi säädetyn luonnonalueen tai eläimen, on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.

1) ELYn suunnittelema hakkuiden ohjaus sekä hakkuiden laillisuuden tarkastus, ovat luonnollisesti jo osana ammattitoimintaa harkittua ja suunniteltuja, tahallaan (boldaukset vastaavat lain sanamuotoja) tehtyjä.
2) Teon seuraamukset ovat olleet virkamiehille erittäin hyvin tiedossa. Siis se, että luonnonsuojelulailla tiukasti suojellun lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoista (LLP) suurin osa hävitettiin täysin, ja säästetyt LLP:t (LLP 1 ja 2, kuva 1) heikennettiin täysin käyttökelvottomiksi lajin lisääntymiseen.
3) Teon merkitys on luonnonsuojelun, tai sen romahduttamisen, kannalta erittäin suuri, kuten lausunnossani jo asiaa pohdin auki. Hakkuiden ohjaus ja etenkin hakkuiden laillisuuden tarkastus ei vain tuhonnut kyseisen metsikön liito-oravan pesäpaikat seuraavaksi noin 60-vuodeksi, vaan osoitti koko Keski-Suomen alueella hakkuutoimijoille esimerkin siitä, miten totaalisesti liito-oravametsiä saa seuraamuksitta hakata. Sallittua mm. oli, ja siten nyt ELYn Näätämäen esimerkillä on, hakata mm. tiedetyt vanhat pesäpaikat, jotka virkamies löysi ja ohjeisti suojaamaan, olla kartoittamatta tiedetysti metsässä olevia pesäpaikkoja (risupesiä ja kolopuita) ja hakata ne sekä hakata ruokailualueet ja kulkuyhteydet täysin.
3) Jos onnistutaan uskomaan, että ELY ei muka tiennyt metsän olevan liito-oravan ydinreviiri, sisältäen useita LLP:ja, niin silloinkin kyseessä on tuomittavasti törkeä huolimattomuus. Mutta pelkästä huolimattomuudesta tässä ei ollut kyse millään ilveellä. Ammattitaitoiset, ja hyvin minunkin toimestani informoidut virkamiehet tiesivät, että hakkuissa tuhottiin, kuten niin monesti ennenkin, liito-oravan useat lisääntymis- ja levähdyspaikat. LLP:ja on vain tähän asti usein tietoisesti jätetty avohakkuisiin Näätämäen metsän tapaan.

Kuva 1. Laji.fi-sivuston liito-oravahavainnot (siniset ympyrät) Näätäsuon hakkuulta. Kuvassa näkyy punaisin numeroin 10 todettua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (LLP, käyttäen määrittelynä KESELYlla käytössä olevaa tapaa tulkita papanoitu kolopuu/risupesä LLP:ksi). LLP:ista ainakin seitsemän (1, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8) oli KESELYn tiedossa ennen ELYn ohjaamien hakkuiden suorittamista. Ekologisen tutkimuksen valossa kaikki LLP:t tuhoutuivat tai heikkenivät rajusti. Kaikkien laintulkinnassa huomioitavien tekijöiden mukaan hakkuut ohjattiin ja toteutettiin luonnonsuojelulain vastaisesti. Lausunnossani viittaan LLP:hin kuvan numeroinnin mukaisesti. 

Törkeästä luonnonsuojelurikoksesta

Tapauksessa on nähdäkseni hyvinkin aineksia pohtia myös rikoslain törkeän luonnonsuojelurikoksen täyttymistä.
Pykälän mukaan:

ii)                  Jos luonnonsuojelurikoksessa rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Luonnonsuojelulain pykälät liito-oravan suojelemiseksi tähtäävät luontodirektiivin määräämänä konkreettisen ja toimivan suojelujärjestelmän toteuttamiseen. Kuvassa 2 on ELYn tekemä havainnollistaminen siitä, miten paperilla toimiva suojelujärjestelmä on konkreettisesti romahduttamassa liito-oravakannan.

Kuva 2. Metsätalousvaltaisilta alueilta liito-orava on katoamassa sukupuuttoon lähivuosina. (http://elykeskisuomi.blogspot.com/2019/03/liito-orava-on-yhta-yleinen-kuin-hirvi.html). Kymmenen viime vuoden aikana kanta on yhä romahtanut 30 % (https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2024/11/liito-oravaseminaari_hurme-liito-oravan-tilanne-suomessa.pdf).

1) Liito-oravakannan romahtamista, vakavaa vaaraa liito-oravan säilymiselle, koitettiin estää liito-oravan huomioonottamisohjeistuksen muutoksella (mm. Tapion neuvontamateriaali (2016) ja Direktiiviopas (2017)), mutta ELYssä Näätäsuon esimerkin mukaan näitä ministeriöiden ohjeistuksia ei tietoisesti ole otettu käyttöön. Sen sijaan usein on pysytty vanhassa ohjeistuksessa, joka tutkitusti tuhoaa liito-oravan lisääntymispaikat, ja jonka lopputulos lajille näkyy kuvassa 2. Koska ELY toimii laillisuusvahtina, ja antaa Näätäsuon esimerkillä käytännössä vapaat kädet hakkuutoimijoille avohakata liito-oravan pesämetsät laaja-alaisesti ja tuhota lisääntymisympäristö pitkäaikaisesti, noin 60-vuodeksi, on kyseessä vakavan vaaran aiheuttaminen liito-oravan säilymiselle eliölajina Keski-Suomessa. Keski-Suomessa ELYn ohjaamilla ja sallimilla hakkuutavoilla liito-orava kannan kehitys jatkuu kuvan 2 osoittamalla suunnalla, vaarantaen koko lajin säilymisen.
2) Näätämäen hakkuut tosin ohjattiin suunnitelmallisesti vielä tuhoisammin, kuin vanhan ohjeistuksen hakkuut keskimäärin tehtiin, kuten lausunnossani toin ilmi.
3) Sanomatta on myös selvää, kun erityisesti suojellun lajin, liito-oravan, tuhoaminen ohjeistetaan ELYn taholta kaikkien lain ohjaavampien pykälien, ohjeistuksien ja KHO-päätösten vastaisesti (lausunnossani auki perusteltuna), teko on törkeä. Myös Tapion liito-oravan huomioimisen neuvontamateriaali ohjeistaa ja mahdollistaa -vaikkei se viranomaisohjeistus olekaan- virkamiehille Näätämäen kaltaisissa tilanteissa avohakkuiden sijaan siirtymisen liito-oravan säästäviin harvennuksiin.
Törkeyttä lisää vielä useamman pykälän se, miten ELY toimi hakkuiden laillisuuden tarkastuksellaan, missä, niin karua kun se on sanoakin, suojeltiin luonnonsuojelurikosta luonnon ja lakivelvoitteiden kustannuksella.

Tutkimukset osoittavat, että Näätämäen hakkuissa tuhottiin koko liito-oravan ydinmetsä pesäpaikkoineen

Kävin lausunnossani läpi ELYn päällikön kantaa liito-oravapopulaation tuhoavaan linjaansa 7 erillisellä kohdalla. Näistä heikoista perusteita suurinta osaa ei kuitenkaan ELYn omankaan juristin mukaan saa oikeudessa ääneen sanoa, ja loput ovat LLP-rajauspäätösten ohjaavuuden osalta kyseenalaisia tai hyvin heikkoja. Unohdin listastani kuitenkin yhden, joka hyvin mahdollisesti poliisille esitetään. Sen, että ei olisi tutkitusti varmaa, että Näätämäen hakkuilla liito-oravan LLP:t heikkenisivät laittoman paljon. Se ei yksinkertaisesti pidä tippaakaan paikkaansa, kuten yhden viidestä tutkimuksesta kävin lausunnossani läpi. Kävin ELYssä yhteisesti kaikki tutkimukset läpi, ja ne ovat poikkeavan yhteneviä, laajoja ja hyvin tasokkaita. Jokaisen tutkimuksen mukaan on täysin selvä, että Näätämäen hakkuissa tuhottiin koko liito-oravan ydinmetsä pesäpaikkoineen täysin ja virkamiehet tiesivät tämän.

Ekologia, eli LLP:n ekologinen heikentymättömyys, on laillisuuden tulkinnan tärkein tekijä

Ekologia, eli LLP:n ekologinen heikentymättömyys, on laillisuuden tulkinnan tärkein tekijä. LLP:t tulee olla pikemminkin laajoja kuin suppeita, KHO-päätösten mukaan LLP:jen pinta-alassa pitää miettiä hehtaareja, ei aareja. Tässä rikosilmoituksen lausunnosta laillisuustulkintaan vaikuttavista tekijöistä katkelma:

”Laillisuuden arvioinnissa oleellisimmat, sitovimmat tekijät – selvästi ohi KESELYn käyttämän Tapion neuvontamateriaalin – ovat Neuvoston direktiivi 92/43/ET ja Luonnonsuojelulaki (9/2023), joiden sanoma on selvä: tiukasti suojellun lajin “lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää”, EU-tuomioistuimen (EUTI, ainoa direktiivejä sitovasti tulkitseva taho), korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (KHO) ja EU-komission luontodirektiivin soveltamisohje (2021). Näiden lain tulkinnan voimakkaimpien ja sitovimpien ohjeiden kaikkien yhtenevä sanoma on, että liito-oravan LLP:n heikentymättömyyden tulkinnassa, LLP-rajauksien käytännön työssä, keskeisin ja selkeästi tärkein huomioon otettava tekijä on liito-oravan LLP:n ekologisen toiminnallisuuden heikentymättömyys. Tämän toteaa myös KESELY itse liito-oravan suojelun periaatteissaan: 

 “ELY-keskuksen tekemät ratkaisut, neuvonta ja ohjaus liittyvät lisääntymis- ja levähdyspaikan ekologisen toiminnallisuuden turvaamiseen.

[…] LLP:n pinta-alan suhteen Direktiiviopas tulkitsee KHO:n ratkaisua [2014:13]: 

 “lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajausten tulisi olla pienialaisia, mutta toisaalta riittävän laajoja säilyttämään lisääntymis- tai levähdyspaikat heikentymättöminä [...] alueen on oltava pikemminkin laaja kuin liian suppea” 

Direktiiviopas kertoo hallinto-oikeuden kiteyttäneen KHO-ratkaisuiden ja lajin biologian viitoittavan, että LLP-rajaus tulisi olla “vähintäänkin useamman hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue, kun otetaan huomioon sekä liito-oravaa koskevat tutkimukset että korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö” 

Tämä hallinto-oikeuden tulkinta KHO-ratkaisuista ja laista on käytännössä yhtenevä EU:n tuomioistuimen, joka on direktiivejä ainoa sitovasti tulkitseva taho, lausuman kanssa (EUTI, C-357/20): 

“lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö”” 

Muistutuksena, että Hallinto-oikeuden tuore ratkaisu osoitti ELYn hakkuiden ohjauksen olleen Kuusan metsässä Laukaassa laiton jo pelkästään siksi, ettei oravan risupesiä oltu huomioitu tarpeeksi.

Listaus ekologisista tekijöistä, jotka tekevät Näätämäen hakkuista laittomia

Käyn vielä asian havainnollistamiseksi ulkomuististani vaillinaisena listauksena läpi seikkoja, jotka erillisinäkin tekevät hakkuut laittomiksi, ja jotka poliisin tulisi esitutkinnassaan huomioida. Alkuperäisessä lausunnossa kävin samoja kohtia läpi, siteeraten kaikki laillisuuspohjat ja ohjeistukset sellaisenaan täysin auki. Lausunnossani on siis kaikki ne työkalut valmiiksi poliisille avattuina, joita ELYnkin tulisi käyttää laillisuuden arviointiin, ja joiden avulla poliisi pystyy halutessaan toimimaan esitutkinnassa pätevästi.

ELYn hakkuiden ohjeistus oli lainvastainen kaikkien ohjeistuksen osatekijöiden kautta

1.1 Pinta-alan totaalinen riittämättömyys tuhosi liito-oravan täysin

1.1.1 Pienellä LLP:n pinta-alalla liito-orava tuhottiin tiedostetusti. Ekologiset pinta-alavaatimukset tiedetty, ja tuumattu tutkimuksien kautta ELYssä juuri ennen hakkuiden ohjausta. Näätämäen hakkuita käsiteltiin ennen hakkuita myös päällikön kera.

1.1.2 Näätämäen LLP- rajauksen pienuus on KHO-päätösten vastaista, lain sanan vastainen, ministeriöiden kaikkien ohjeistuksien vastainen (LLP-rajauksen pitäisi turvata LLP:n ekologinen toiminnallisuus).

1.1.3 Selittelynä mm. käytetyimmän ”Pienialaisuusargumentinkin” vastainen, jonka mukaan LLP-suojeluun ei ole tarkoitettu koko liito-oravan elinpiiri- kuten lausunnossani perkasin asiaa auki.

1.2 Tapauskohtainen harkinta

1.2.1       Tapauskohtaisella harkinnalla pystytään selittämään minkälaisia tilanteita miten päin tahansa. Näätämäen tapauksessa ympärysmetsien heikon laadun takia on täysin selvä, että tapauskohtaisella harkinnalla olisi tullut suojata liito-oravalle tavanomaista enemmän metsää. Nyt tehtiin juuri toisinpäin.

 

1.3 Liito-oravan pesäpaikat (LLP); lisääntymis- ja levähdyspaikat tuhottiin tiedostetusti

1.3.1       Mm. pinta-alan riittämättömyys LLP- rajauksella väistämättä tuhosi useat LLP:t, sekä säästetyn.

1.3.2       LLP 2, erittäin näkyvästi papanoitu kolohaapa, jätettiin avohakkuun laitaan. mm KHO päätösten ja kaikkien ohjeistuksien vastaisesti. Törkeänä huolimattomuutenakin laitonta.

1.3.3       LLP:t 3, 4 ja 5 jätettiin mitä ilmeisemmin tahallaan avohakkuuseen. Virkamies kirjoitti näistä muistioonsa ennen hakkuita, mutta ei ohjeistanut suojaamaan niitä mitenkään. Jos tulkittavissa jotenkin törkeäksi huolimattomuudeksi, niin tämä jos mikään törkeää huolimattomuutta on.

1.3.4       LLP 6 ja 7, sekä lukuisat oravan pesät ja monet muut kolopuut jätettiin tarkoituksella kartoittamatta hakkuiden ohjeistuksessa sekä maastokäynnillä.

1.3.5       LLP 8 jätettiin avohakkuiden eristämäksi (kulkuyhteydet tuhottiin tai lähes tuhottiin joka suuntaan). Mm ohjeistuksien, lain sanan ja KHO-päätösten vastaisesti

 

1.4 Oravan pesät (risupesät, joita liito-orava käyttää ja tarvitsee lisääntymis- ja levähdyspaikkoinaan) tuhottiin tietoisesti

1.4.1       Risupesiä ei ohjeistettu ottamaan huomioon mitenkään

1.4.2       Risupesiä ei kartoitettu, saati rajattu, maastossa mitenkään. Tapion neuvontamateriaalikin opastaa jättämään kaikki risupesäpuut pystyyn kaikissa hakkuutavoissa.

1.4.3       Tiedostettua, ja ELYssä käsitellystikin, että jokainen vanha kuusisekametsä on täynnä oravan risupesiä, sekä kolopuita. Tiedossa oli myös tutkijoilta tilaamani raportti oravan risupesien suuresta tärkeydestä liito-oravalle (jonka myötä hovioikeus totesi Kuusan metsän hakkuiden ohjauksen laittomaksi), mutta siitäkään ei välitetty mitään.

 

1.5 Ruokailualueita liito-oravalle ei ohjeistettu säästämään riittävästi alkuunkaan.

1.5.1       Metsän haavikkoiset alueet annettiin hakattavan.

1.5.2       Metsän koivikot, valtaosa haavoista, raidat ja lepätkin annettiin hakata ELYn luvalla, ohjeistuksien vastaisesti, ja näin tehtiin.

1.5.3       Suojuspuita ei ohjeistettu säästämään mitenkään LLP 1 läheisille haavoille, mikä sekin on ministeriöiden ohjeistuksien vastaista

 

1.6 Kulkuyhteydet ohjeistettiin täysin riittämättöminä

1.6.1       Kulkuyhteyden ohjeistus oli rajusti KHO-päätösten ja liito-orava-ohjeistuksien vastainen kaikkien LLP-rajausten välillä, sekä etelään koilliseen ja länteen.

ELY ei ilmoittanut havaitsemiaan luonnonsuojelulain rikkomuksia

1.      Hakkuiden laillisuuden tarkastuksella ELY:n tekemistä rikoksista.

 

ELYn tulisi luonnonsuojelulain määräämänä ilmoittaa poliisin esitutkintaan tiedot havaitsemistaan luonnonsuojelulain rikkomuksista. kuitenkin ilmoittamatta jätettiin mm.:

2.1 LLP 1 rajauksen riittämättömyys, johon ELY:n päällikön olisi pitänyt puuttua jo asian hänen tietoonsa päätyessä ennen hakkuita. Viimeistään hakkuiden tarkastuksen myötä Päällikön olisi pitänyt tuoda esiin poliisin esitutkintaan alaisensa tekemät laittomuudet.

 

2.2 LLP 2 jättäminen avohakkuun laitimmaiseksi puuksi. Papanat silmiinpistävän helposti erotettavissa. Toin asian esiin päällikölle hakkuiden jälkeen. Asian toteamattomuus poliisille.

 

2.3 LLP 3, 4 ja 5. Päällikön olisi tullut ilmoittaa alaisensa toimesta näiden pesäpaikkojen avohakkuuseen jättämisestä poliisille, mutta ei mitä ilmeisemmin ole ilmoittanut.

 

2.4 LLP 6 ja 7. Hakkuiden tarkastuksella näiden pesäpaikkojen suhteen jouduttiin jo melkoiseen mustan valkoiseksi kääntämisjumppaan, johon mitä ilmeisemmin osallistui aktiivisesti myös ELYn päällikkö. ELY nimittäin onnistui väittämään poliisille itse säästettäväksi ohjeistamansa liito-oravan pesäpaikkojen liito-oravan kannalta avohakkuut laillisesti tehdyksi. Temppu onnistui siten, että ensin yksinkertaisesti unohdetaan, täysin ELYn aikaisempaan käytäntöön poikkeavalla tavalla, että a) virkamies -minä- olin ne pesäpaikoiksi todennut, ja b) että hakkuista vastannut virkamies oli niitä myös sellaisena pitänyt ja ohjeistanut säästämään ne hakkuilta 0,3 ha LLP-rajauksiksi. Normaalisti virkamiesten havainnot riittävät täysin toteamaan pesäpaikan olleen pesäpaikka, ja avohakkuun sen tuhonneen laittomasti. Hakkuiden tarkastuksella keksittiin kuitenkin, että c) hakatuilla pesäpaikoilla ei ole koloja, joten niitä ei voi lisääntymispaikoiksi enää jälkeenpäin uudelleen todeta (avohakkuulta toki on vaikea todeta hakatun metsän kolopuita…). Tämä onnistui, kun d) laitettiin silmät kiinni säästöpuuryhmiin yhä jääneistä kuudesta kolosta ja väitettiin ettei niitä ole olemassa, vaikka ne ovat hyvin näkösällä (kuvat lausunnossa). Lisäksi unohdetaan miettiä tippaakaan sitä, että e) olisiko aikaisemmin nähtyjä koloja voinut olla säästöpuuryhmien vieressä olleissa haavoissa, joiden hakkuutähteet töröttivät jo säästettäväksi ohjatuilla mutta nyt ohjeistuksen vastaisesti avohakatuilla LLP-rajauksilla, tai f) olisiko paikalla voinut olla oravan risupesiä, jotka olisivat osoittaneet LLP:n ELYn määritelmän mukaisesti (risupesiä on noin 15 metrin välein jokaisessa vastaavassa metsässä, ja säästöpuuryhmässä oli yhä tuoreita oravan syönnöksiä). En tiedä, miten tämä ELYn luonnonsuojelulain vahtiminen, tai siis luonnonsuojelurikoksen villaisella pyyhkimen, enemmän kummelisketsiksi voisi muotoutua. Noh, siten, että poliisi tai syyttäjä vielä keksisi miten asiaan ei pystyisi puuttumaan.

 

2.5 Kulkuyhteyksien osalta jouduttiin samankaltaiseen kiipeliin luonnonsuojelurikoksen toteamattomuudessa kuin pesäpaikkojen (LLP) 6 ja 7 kanssa, koska kulkuyhteyden laiton hävittäminen oli yhtä päivän selvä asia. Siitä kuitenkin tyydyttiin virtuoosimaisen selittelyn sijaan vain suoraan valehteluun. 70 metrin liitoa ylämäkeen vaativa kulkuyhteys todettaisiin kaikkialla muualla laittomaksi myös itsensä ELYn toimesta, mutta nyt sitä väitettiin poliisille laillisesti tehdyksi ilman perusteluja. Nythän tilanne on niin, että tuo 70 metrin liitoa vaatinut puu on kaatunut. Samoin on käynyt myös toisessa kohtaa, jossa viiden kulkuyhteyspuun kaatumisen myötä liito-oravan kulkeminen edellyttää noin 100 metrin liitämistä. Tämä on käynyt, kun vanha virkamiehen tietämä ja avohakkuuseen jättämä pesäpuu, LLP 3, on kaatunut myrskyssä (kuva 1). Ohjeistuksien mukaan kulkuyhteyksissä tulee ottaa myrskynkestävyys huomioon. Myös KHO-päätös on linjannut vastaavanlaisessa tapauksessa, ettei edes 10 metriä leveä metsäkäytävä ollut riittävä, mutta ELYn hakkuiden ohjaukseen ja laittomuuden ilmoittamiseen sekään ei vaikuttanut mitenkään.

 

Kuva 1. Virkamiehen tiedostama avohakkuuseen yksinään pystyyn jäänyt liito-oravan pesäpuu (LLP 4) on kaatunut. Samalla kulkuyhteydeksi on jäänyt 100 metrin liitoa vaativa aukko. Taustalla näkyy LLP 6, joka on ELYn väittämänä laillisesti tehty, koska hakkuiden jälkeen sitä ei voi enää uudelleen todeta LLP:ksi.

2.6 LLP 10 taas väitettiin olevan laillisesti huomioitu, jättäen se käytännössä avohakkuun reunapuuksi. Tämäkin on kaikkien ohjeistuksien ja mm. KHO-päätöksen vastainen, mutta poliisille tätäkin väitettiin lailliseksi.

 

2.7 LLP 8 taas unohdettiin raporteista kokonaan. Tuo löytämäni liito-oravan LLP jätettiin eristyksiin 1 ha metsään, sekin todetusti mm KHO-päätösten vastaisesti. Totaalisen heikentyneiden kulkuyhteyksien nyt käytännössä katkettua, LLP 8 on täysin elinkelvoton.

 

2.8 Listan loput kohdat löytyvät lausunnostani perusteluineen. Selväksi lienee jo käynyt, että mitä tahansa asian laitaa tarkastellen, hakkuut tuhosivat liito-oravan totaalisesti.

Tuomitsematta jättämisestä haittaa luonnon ja oikeusvaltion lisäksi myös maanomistajille

Jos tästä ei tule seuraamuksia ELY:lle, asettuu myös poliisi ja syyttäjä vastaan mm. viranomaisten ohjeistuksia, lain selviä sanoja, KHO-tapauksia ja uunituoretta hallinto-oikeuspäätöstä Kuusan metsästä. Vallankin kun otetaan huomioon, että poliisilla on käytettävissään materiaaleja ELYn sisältä hakkuita edeltävältä ja hakkuiden jälkeiseltä ajalta. Jos seuraamuksia ei koidu, haluan tietää millä perusteilla. Itse en sellaisia pysty keksimään.

Jos tästä ei koidu seuraamuksia, niin käytännössä poliisi ja syyttäjä mahdollistavat liito-oravan pesäpaikkojen tuhoamisen viranomaisohjauksella, ja koko luonnonsuojelulaista ja KHO-päätöksistä tulee pelkkää sanahelinää. Siinä tapauksessa luonnon ja oikeusvaltion toimivuuden lisäksi tässä häviää myös ne lukuisat maanomistajat, jotka mieluummin metsänkäyttönsä yhteydessä suojelisivat liito-oravan, saaden siitä samalla lain heille varaaman täyden korvauksen. KESELYn toimintatavan myötä, heidän on nyt rahallisesti metsistään hyötyäkseen avohakattava metsänsä liito-oravan pesäpaikkoineen kaikkineen.