Rikosilmoitus ELY-keskuksen ohjaamista ja mahdollistamista laittomista hakkuista, tutkinnan viivästyttämisestä ja väärästä rikosilmoituksesta.

 

RIKOSILMOITUS / TUTKINTAPYYNTÖ

Asia

Pyyntö tutkia, ovatko Keski-Suomen ELY-keskuksen virkamiehet syyllistyneet virkarikoksiin, luonnonsuojelurikokseen tai/ja muihin rikoksiin Luhangan liito-oravatapauksen viranomaismenettelyssä, rikosilmoituksen laatimisessa ja rikosilmoituksen tekemisen viivästyttämisessä.

Luhangan hakkuun tiedot.
Metsänkäyttöilmoitus nro 1-2021-10734, palstalla 435-405-8-0.
Maanomistaja: xxx xxx xxx
Hakkuuoikeuden haltija: xxx xxx xxx

Ilmoittaja

Jaakko Junikka, biologi, FT.
xxxx xxxx xxxx
Junikka työskenteli 5 vuotta ELY-keskuksessa, ja tuntee liito-orava-asiat perinpohjaisesti.

 

Rikokset

1.  ELY jätti estämättä luonnonsuojelurikoksen ja todennäköisesti myös ohjasi hakkuut niiden suoritetulla lainvastaisella tavalla

ELYn vastuut

ELYn vastuulla on ohjeistaa hakkuut luonnonsuojelulain mukaisesti, ja estää luonnonsuojelurikoksen toteutuminen. (Luonnonsuojelulaki 121 § ” Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on valvottava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten sekä Euroopan unionin säännösten noudattamista”)

Mainittakoon lisäksi, että yleisesti käytössä olevan ja sovelletun Tapion liito-oravan huomioinnin neuvontamateriaalin lausumana ”ELY-keskuksen tehtävä on neuvoa ja valvoa lain toteutumista hakkuissa.”

Tapahtumat ja näyttö

Hakkarin ohjeistus
Ennen hakkuiden aloittamista ELY-keskukselle toimitettiin sähköpostitse tiedot suunnitelluista hakkuista ja niiden toteutustavasta, joihin ELY-keskus vastasi tavanomaisella ohjaussähköpostilla 29.1.2021. ELY havaitsi biologi Tomi Hakkarin maastotarkastuksella alueelta laajan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan (LLP) 2.2. 2021, ja toimitti havainnoista sähköpostin ja kartan 5.2.2021.

Varsinaista hakkuiden ohjausta sähköpostit eivät sisältäneet lainkaan. Ainoastaan toteamuksen, että LLP:n täsmällisten rajojen määrittäminen vaatii kevään tarkastusta, ja tietopyynnön siitä milloin hakkuut suoritetaan ja miten havainnot otetaan huomioon, mikäli hakkuut suoritetaan talvella (ilman kevään tarkastusta). Toisin sanoen hakkuut olisi voitu tehdä jo talvella, ja mitään pakollista tarkastusta ei vaadittu. Talvihakkuiden salliminen ilman kevään tarkastusta oli ELYssä peruskäytäntö.

ELY ei tässä vaiheessa kieltänyt avohakkuita niiden suunnitellulla tavalla, eikä ohjeistanut sen suhteen, miten hakkuut tulee toteuttaa Hakkarin havaintojen myötä. Vasta hakkuiden toteuttamisen jälkeen Hakkari totesi, että havaintojen myötä laillinen tapa olisi ollut säästää 3,5 ha metsää. Ilmoittajan huomautuksena on se, että tämä hehtaari määrä on yhtenevän suuntainen tulkinta mm hovioikeuden tuoreisiin päätöksiin Laukaan Kuusan metsän hakkuiden osalta, ja pitää siis paikkansa. Kevään tarkastus ei olisi muuttanut tuon säästettävän metsän kokoa, ainoastaan sijoittumista.

Lehtisen ohjeistus
Lehtinen sai tiedon hakkuista viimeistään aamulla 14.4., jolloin hakkuut olivat vielä kesken. Lehtisen sähköpostista ilmenee, että hän on perehtynyt Hakkarin tekemiin liito-orava havaintoihin. Hän pyytää Kauppiselta (hakkuu oikeuden haltija) karttaa ja selvitystä siitä, miten liito-orava ollaan huomioimassa.

Lehtinen sai vastauksen liito-oravan huomioinnin suunnitelmasta hakkuuoikeuden haltija Kauppiselta 14.4. noin 2 h päästä. Suunnitelma oli juuri hakkuiden toteutuksen kaltainen, eli ilmiselvän laiton. Lisäksi Kauppinen kertoo käyvänsä kohteella seuraavana päivänä, ja laittavansa karttoja myöhemmin. Lehtinen ei reagoinut käynnissä olevia hakkuita pysäyttämällä, tai ohjeistamalla laillista tapaa virkavastuunsa mukaisesti, vaan kirjautti iltapäivällä viestit kirjaamoon.

Puhelinoheistus. Tämän jälkeen Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Kauppinen on soittanut Lehtiselle, todennäköisesti käymänsä maastotarkastuksen jälkeen, ja saanut ilmoituksensa mukaan ohjeistuksen Lehtiseltä toteuttaa hakkuut siten, kuten hän on sähköpostissa ilmaissut. Siis räikeän laittomasti, mutta itselleen hyvin mahdollisella tavalla (kts blogi https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2026/07/rikosilmoitus-keski-suomen-ely.html). Hakkuiden salliminen ilman mitään liito-oravan huomiointia sen jälkeen, kun tarkastuksella ei löydetä liito-oravasta merkkejä, oli yleinen ELYn käytäntö. Siten on todennäköistä, että Lehtinen salli puhelimessa hakkuut suunnitellusti. Muuten hän olisi ohjannut omaan tapaansa n 0,3 ha metsää säästöön vain Hakkarin löytämän papanoidun kolohaavikon kohdalta -mikä on räikeän laitonta myös, nyt myös ELYn itsensä käräjäoikeuteen lausuman perusteella, koska laki edellyttää yli 10 kertaisen määrän metsää.

Huomioitavaa on, että 4.3. 2021 Euroopan tuomioistuin antoi oikeuspäätöksen luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan tulkinnasta, joka sitoi myös Lehtistä kyseisessä tilanteessa. Päätöksestä keskusteltiin ELYssä. Päätöksessä varmennettiin se, että lakia pitää noudattaa siten kuin se on kirjoitettu myös siinä, että liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikka säilyttää lainsuojansa, vaikka eläimet eivät juuri sillä hetkellä -eli Kauppisen kevään liito-oravaselvityksessä- ole paikalla. Siten, vaikka Kauppinen ja maanomistaja eivät löytäneet liito-oravaa paikalta, se ei laillisesti luvittanut avohakkuuta, vaan edelleen olisi pitänyt säästää 3,5 ha metsää.

19.4. sähköpostissaan todennäköisesti käydyn puhelun jälkeen Kauppinen mainitsee käyneensä maastossa ja merkanneensa hakkuut 14.4. ilmoittamansa mukaan, ja laittaa tästä liito-oravan huomioinnista kartan. Lehtinen kirjauttaa viestin kirjaamoon iltapäivällä, eikä edelleenkään huomauta laittomista hakkuista, ei kiellä niitä, eikä ohjeista laillista huomiointia. Saati, että olisi tiedon saatuaan laittomista hakkuista edennyt hakkuiden suorittamisen jälkeen asian virkavastuun edellyttämällä tavalla.

Yhteenveto
ELY ei siis neuvonut virkavastuunsa mukaisesti hakkuiden laillista toteutustapaa, eikä keskeyttänyt ilmiselvän laitonta hakkuiden toteutusta, vaikka sillä oli tieto suunnitellusta hakkuutavasta tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, sekä Hakkarin havainnot, joiden kautta hakkuut olisi ollut helppo ohjeistaa nopeasti. ELY myös erittäin mahdollisesti hyväksyi hakkuut puhelimessa.

Mainittakoon käräjäoikeuden ELYäkin koskeva toteamus: ”viime hetken yhteydenotot eivät poista vastuuta siitä, että hakkuissa on riittävällä tavalla huomioitava suojeltavat luontoalueet.”, joten kiireeseen yhdellä puhelinsoitolla ratkaistavissa olleessa asiassa ei voi vedota.

Lehtinen olisi voinut ja hänen olisi pitänyt puhelinsoitolla keskeyttää hakkuut 14.4. aamulla, ja ohjata sähköpostilla laillinen hakkuutapa olemassa olevien liito-oravahavaintojen perusteella.  Tämä kaikki olisi vienyt noin 20 minuuttia. Sen sijaan toiminnallaan Lehtinen antoi luonnonsuojelurikoksen tapahtua, ja hyvin mahdollisesti puhelinohjauksellaan luvitti rikoksen Kauppisen kertoman mukaan esitutkintamateriaalien perusteella.

Rikosepäilyt

On syytä epäillä, että ELYn asiassa toimineet virkamiehet

o   laiminlöivät luonnonsuojelulain mukaisen valvontavelvollisuutensa sekä hallintolain mukaisen neuvontavelvollisuutensa, kun he eivät ohjanneet heille ennakolta ilmoitettua hakkuusuunnitelmaa lainmukaiseksi eivätkä kieltäneet suunniteltua hakkuutapaa, vaikka heillä oli siihen mahdollisuus ja tieto suunnitellusta toteutuksesta,

o   jättivät ryhtymättä toimenpiteisiin luonnonsuojelulain vastaiseksi ennalta tiedetyn hakkuun estämiseksi, vaikka heidän tehtävänään oli valvoa luonnonsuojelulain noudattamista hakkuissa,

o   sekä mahdollisesti antoivat puhelinkeskustelussa hakkuuoikeuden haltijalle sellaisen ohjauksen, jonka perusteella hakkuut toteutettiin lainvastaiseksi katsotulla tavalla.

 

________________________________________

2. ELY viivästytti rikostutkinnan käynnistämistä merkittävästi

ELYn vastuut
Luonnonsuojelulain 129 §:lä velvoittaa ELY ä ilmoittamaan poliisin esitutkintaan luonnonsuojelurikoksesta. Pykälä kuuluu ” Toiminta rikosasiassa.  Edellä 122 §:ssä mainittujen luonnonsuojelun valvontaviranomaisten on tehtävä ilmoitus 130 ja 131 §:ssä tarkoitetuista teoista tai laiminlyönneistä poliisille esitutkintaa varten.”

Tapahtumat ja näyttö
ELY-keskus suoritti hakkuilla maastokäynnin 27.9.2021. Havaittu luonnonsuojelurikos oli täysin varma ja se ilmoitettiin maanomistajalle. Tästä huolimatta ELY-keskus teki asiasta rikosilmoituksen vasta 16.2.2024, viivästyttäen esitutkinnan aloittamista noin 2,5 vuotta.

Raportoin tästä ELYn tarkoituksellisesta esitutkinnan aloittamisen viivästyttämisestä blogissani (Tapausesimerkki 4 https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2026/02/tapausesimerkkeja-liito-oravan.html). Ympäristöjuristi Kangasmaa ei tehnyt maastokäynnin muistiota, esti näin rikosilmoituksen valmistelun ja esitutkinnan aloittamisen noin kahdella vuodella. Tämän hän teki huolimatta siitä, että Hakkari kertoi minulle muutamaan kertaan muistuttaneensa Kangasmaata asiasta. Kangasmaa jätti lopulta muistion kokonaan tekemättä vaihdettuaan työpaikkaa, jonka jälkeen Hakkari laati muistion itse. Aikaa Kangasmaalla olisi kahden vuoden aikana ollut noin 30 minuutin työhön, sillä hän hoiti minunkin kanssani tuolloin useita tärkeydeltään olemattomia työasioita useita.

On syytä todeta, että ELYllä, jonka velvollisuus on luonnonsuojelulain ylläpito, ilmiselvän lain rikkomisen ilmituonti, joka on erikseen lakiin kirjattukin velvollisuus, pitäisi olla töiden prioriteettilistan kärjessä, eikä vapaaehtoistyönä, jota ei tarvitse tehdä lainkaan.

Viivästyttämisen seuraamukset.

Viivästymisen seurauksena todistajien muistot ovat heikentyneet, mikä vaikeutti heidän puolustautumistaan oikeuden käynnissä ja poliisin kuulusteluissa, kuten esitutkintamateriaaleistakin selviää. Rikosprosessin pitkä kesto vaikutti myös tuomittuihin seuraamuksiin oleellisesti; korvaussumma puolitettiin.

Rikosepäilyt

On syytä epäillä, että ELY-keskus laiminlöi luonnonsuojelulain 129 §:n mukaisen velvollisuutensa tehdä ilmoitus poliisille viivytyksettä havaittuaan epäillyn luonnonsuojelurikoksen, ja että rikosilmoituksen tekemistä viivästytettiin ilman hyväksyttävää perustetta.

Tutkinnassa tulee selvittää ainakin

o   miksi rikosilmoitus tehtiin vasta noin 2,5 vuoden kuluttua,

o   kuka viivästymisestä vastasi,

o   mikä esihenkilön vastuu on ollut Kangasmaan töiden priorisoinnissa

 

________________________________________

3. ELY teki poliisille aiheettoman ja väärän rikosilmoituksen

Tapahtumat

ELY teki poliisille rikosilmoituksen tavanomaisesta liito-oravametsän hakkuuprosessista, missä jätettiin kertomatta useita asian ratkaisemisen kannalta olennaisia tietoja ja annettiin virheellinen kuva hakkuiden lainvastaisuuden perusteista. ELY jätti kokonaan tuomatta esiin oman hakkuiden ohjausvelvollisuutensa, laittomien hakkuiden keskeytysvelvollisuutensa, ja vastuunsa hakkuiden toteutumiseen ohjauksensa myötä. Lisäksi ELY jätti tuomatta esiin oleellista tietoa, ja antoi väärää tietoa rikosilmoituksessaan.

ELY väittää ilman loogista todistusketjua, että ”maanomistaja ja hakkuuoikeuden haltija ovat rikkoneet […] törkeästä huolimattomuudesta liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämisen ja hävittämisen kieltoa ja sillä tavoin toimiessaan, syyllistyneet luonnonsuojelurikokseen.”, vaikka he kommunikoitavat hakkuusuunnitelman ELYlle, eikä ELY puuttunut siihen ja täten mahdollisti itse rikoksen tapahtumisen.

Perusteikseen ELY mainitsee, että ”maanomistaja ja hakkuuoikeuden haltija eivät ole asianmukaisesti ottaneet huomioon liito-oravan esiintymisestä alueella toimitettua tietoa”, vaikka he kommunikoivat hakkuusuunnitelman tavanomaisesti ELYlle.

Lisäksi ELY perustaa syytöksensä sille, että ”liito oravan esiintymistä alueella [ei] ole asianmukaisesti selvitetty.”, mikä ei pidä paikkaansa lainkaan, ja on täysin epälooginen, koska ELYn ohjeistus ei tätä edellyttänyt.

Käräjäoikeuden päätöksessä tuomion perusteeksi on myös tuotu esiin se, että ELYn ohjeistuksia ei olisi noudatettu, mikä ei myöskään pidä paikkaansa lainkaan.

ELYn vastuulla on ohjata hakkuut laillisesti ja keskeyttää laiton toiminta. Kun hakkuu suunnitelma kommunikoitiin ELYlle melko tavanomaisesti, eikä hakkuita ohjattu, eikä keskeytetty -mutta todennäköisesti ne hyväksyttiin puhelimessa- niin vastuu ei voi olla hakkuiden suunnittelijalla vaan ELYllä. Yleinen käytäntö on, että jos ELYstä jotenkin kommentoidaan hakkuita kuten tässä tapauksessa tehtiin, muttei kielletä eikä ohjata hakkuita, (mikäli Kauppisen kertomaa puhelua ei tapahtunut) niin toimijat tulkitsevat sen suunnitelman hyväksynnäksi ja suorittavat hakkuut ELYlle informoidun mukaisesti, kuten tässä tapauksessa tehtiin.

Normaalin käytänteen mukainen liito-oravaselvitys on se, että hakkuutoimijat merkitsevät liito-oravalle puut hakkuiden toteutuksen suunnittelun yhteydessä, ja samalla havainnoivat liito-oravaa. Tästä todisteena Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen viesti alempana (kuva 1). Jos ELY selvitystä kysyy, vastaus on aina sama, liito-oravaa havainnoitiin hakkuiden merkitsemisen yhteydessä, eikä sitä nähty. Kauppinen kuitenkin teki toisen maastokäynnin liito-oravan takia, mikä selviää Kauppisen 14.4. sähköpostista, mutta ELY jättää tämän lauseen tuosta sähköpostista tuomatta rikosilmoituksessa ilmi kokonaan. Samoin ELY jättää kertomatta tuon selvityksen tuloksesta tehdyn kartan, jonka Kauppinen lähetti ELYlle 19.4. Nämä asiat kertomatta jättämättä, ELY pystyi väittämään, ettei liito-oravaselvitystä oltu tehty (jota se ei edes vaatinut), ja perustelemaan siten täysin ontuvasti rikosilmoituksensa. Perusteettomalle rikosilmoitukselle jouduttiin siis kehittämällä kehittämään vääriä syitä.

Muka tekemätön liito-oravaselvitys, jota ei edes edellytetty, oli pääsyy, joka johti käräjillä tuomioon. ELYn on täytynyt olla tietoinen, että normaali selvitys tehtiin, ja se, ettei lisäselvitystä edes vaadittu, koska ELYn yleinen käytäntö oli sallia hakkuut talvellakin.

Rikosilmoituksesta jätettiin kertomatta, ja annettiin ymmärtää väärin mm.

o   ELYn oma lakiperusteinen vastuu hakkuiden ohjauksessa, ja laittoman hakkuun keskeyttämisvastuu, ja se, ettei ELY noudattanut näistä kumpaakaan.

o   Todellisuudessa ELY ei ohjannut hakkuita lainmukaisiksi, ja

o   ELY ei kieltänyt laittomien hakkuiden toteuttamista,

o   ELY ei selvittänyt lainkaan Lehtisen mahdollista puhelinohjausta hakkuista

o   ELY ei tuo ilmi, että hakkuut suoritettiin tavanomaisen viranomaisyhteydenpidon kautta.

o   ELY antaa ymmärtää, että liito-oravaselvitystä edellytettiin. Vaikka

o   mitään liito-oravaselvitystä ei ohjeistuksissa edellytetty.

o   Hakkuissa tehtiin tavanomainen liito-orava selvitys, mutta ELY väittää, että selvitystä ei tehty

o   ELY jättää ilmoittamatta Kauppinen sähköpostista kohdan, jossa hän kertoo menevänsä maastoon ja laittavansa liito-oravan huomioinnista toivottuja karttoja. Tämä tarkoittaa normaalin käytänteen mukaista liito-oravaselvitystä. Esitutkintamateriaaleista lisäksi selviää, että Kauppinen oli jo tehnyt aikaisemmin kerran normaalisti hyväksyttävän liito-oravaselvityksen ja -huomioinnin maastossa.

o   ELY ei kerro mitään liito-oravan huomioinnista laaditusta ja ELYlle lähetetystä kartasta.

 

Rikosepäilyt

On syytä epäillä, että ELY-keskuksen poliisille tekemässä rikosilmoituksessa annettiin olennaisilta osin puutteellinen ja osittain virheellinen kuva tapahtumien kulusta siten, että ELYn oma toiminta ja vastuu hakkuiden ohjauksessa sekä valvonnassa jäivät ilmoittamatta tai esitettiin puutteellisesti.

Puutteelliset ja väärät tiedot etenkin siitä, että liito-oravaselvitystä ei olisi tehty, eikä ohjeistuksia noudatettu, johti syyttömien tuomioon käräjäoikeudessa. Asiakirjojen perusteella ELYn ohjeistuksia seurattiin, ja liito-oravaselvitystä ei edes vaadittu, vaan se oli vapaaehtoinen.

Tutkinnassa tulee selvittää, täyttääkö ELYn menettely väärän ilmiannon, virkavelvollisuuden rikkomisen tai muun rikoksen tunnusmerkistön.

Tutkinnassa tulee selvittää myös se, tekikö Lehtinen puhelinohjauksestaan muistion, tallennettiinko se, ja onko tallennus poistettu jälkeenpäin.

________________________________________

Lisätietoja blogissani

Blogissani olen käynyt läpi, miten syyttömät tuomittiin kohta kohdalta (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2026/07/rikosilmoitus-keski-suomen-ely.html). Poliisin ja syyttäjän on syytä lukea kirjoitukseni läpi, ymmärtääkseen asian haarassa vaikuttavista asioista laajemmin kuin mitä tuon tässä esille.

Blogissani en tuonut esiin seuraavaa, joka todistaa ELYssä ja kaikkien liito-oravan huomioinnissa työskentelevien tietämän faktan. Sen, että normaali liito-oravaselvitys hakkuissa on se toimijat ovat katselleen liito-oravaa merkitessään hakkuut, ja ELY hyväksyy sen aina. Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen edustaja on asian ilmaissut seuraavan kuvakaappauksen mukaisesti.

Kuva 1. Liiturielokuvasta (Liiturin puolustus: "Suojellun" oravan suojaton metsä) kohdasta 34:07. joka kertoo tavanomaisen liito-oravaselvityksen tason.

 

Yhteenveto

i)                    ELY mahdollisti luonnonsuojelurikoksen tapahtumisen, kun se ei ohjannut laillista hakkuutapaa, eikä estänyt sille ilmoitettua laitonta hakkuutapaa.

ii)                  ELY viivästytti rikosilmoituksen tekoa merkittävästi, siten että syytettyjen kykenevyys puolustautua heikentyi muistojen kadotessa, ja tuomio aleni oikeudessa.

iii)                ELY laati virheellisen ja harhaanjohtavan rikosilmoituksen, jolla sen oma vastuu hakkuiden mahdollistamisessa ja ohjaamisessa pimennettiin täysin, ja hakkuun toteuttajat syyllistettiin paikkansapitämättömin tiedoin, ja jättämällä oleellista tietoa julkituomatta.

Rikosilmoitus Keski-Suomen ELY-keskuksesta. Viranomainen saatteli asiakkaansa tuomiolle omasta rikoksestaan. Tapaus Luhanka

Johdanto

Olipa kerran luonnonsuojelurikos, tavanomainen sellainen, nimittäin liito-oravan pesien ilmiselvä avohakkuuseen hävittäminen. Epätavallisen asiasta tekee se, että joku piti saada tällä kertaa tuomiolle ja ELY-keskus nosti asiasta rikosilmoituksen maanomistajaa ja hakkuuoikeuden haltijaa kohtaan. Hakkuista tuli maanomistajalle, joka ei käytännössä osallistunut hakkuisiin mitenkään, tuntuva tuomio (Liito-oravan elin­ympäristön hävittäminen Luhangassa maksoi maan­omistajalle yli 30 000 euroa | Kotimaa | Yle). Myös hakkuuoikeudenhaltija, siis metsän hakkuut suunnitellut, tavanomaisen liito-oravakartoituksen tehnyt, ja ELY-keskuksen kanssa hakkuiden toteutuksesta tavanomaisesti keskustellut metsäammattilainen, tuomittiin hakkuista sakkoihin.

Erikoisen ja todennäköisesti törkeän rikollisen asiasta tekee se, että kaikista eniten syypää ja vastuullinen kyseiseen luonnonsuojelurikokseen on asiakirjojen valossa ympäristöviranomainen itse. ELY ei nimittäin ohjeistanut hakkuita siten, kuten käräjäoikeuden päätös antaa ymmärtää, eikä ELY puuttunut sille tiedotettuun selvään tapahtumassa olevaan luonnonsuojelurikokseen, eikä edes ohjeistanut miten hakkuut olisi pitänyt lain mukaisesti tehdä, virkavelvollisuuksiaan näin rikkoen. ELY siis antoi ja mahdollisti rikoksen tapahtuvaksi, ja myös mahdollisesti itse ohjasi puhelussa hakkuut laittomasti, hakkuiden toteutuksen mukaisesti. Neljä vuotta hakkuiden jälkeen ELY teki asiasta rikosilmoituksen, mutta ei suinkaan hakkuut mahdollistanutta ja aiheuttanutta omaa virkamiestään kohtaan, vaan saattoi syyttömät tuomiolle väärin perustein, tilanteessa, missä he toimivat aivan tavanomaisella tavalla myös viranomaisten suuntaan.

Tuomion pääperuste on se, että toimijat olisivat jättäneet keväisen liito-oravakartoituksen tekemättä. Liito-oravakartoitus kuitenkin tehtiin keväällä tavanomaisesti, samalla lailla miten kartoitukset on aina ennenkin tehty, vaikka poliisille ja oikeudelle annettiin ymmärtää toisin. Naurettavan asiasta tekee se, että hakkuiden ohjauksessa ei edes edellytetty kartoituksen tekemistä keväällä, vaan hakkuut olisi sallittu talvellakin tehtäväksi, kuten ELYssä käytäntö on. ELYn tekemä väärä ja aiheeton rikosilmoitus pitäisi siis myös tutkia vakavana virkarikoksena, vääränä ilmiantona ja ehkä kunnianloukkauksena. Samoin se, että ELY viivytteli vuosia rikosilmoituksen tekemistä siinä määrin että tuomion korvaussumma puolittui. Sekä oikeus pitää saattaa tapahtumaan luonnollisesti erityisesti sen kanssa, että jo tuomittu luonnonsuojelurikos osoitetaan sen oikeaan osoitteeseen: ELY-keskukseen.

Luhangan hakkuiden suhteen maanomistaja on syystä haastamassa tuomion hovioikeuteen. Kuten myös todennäköisesti hakkuuoikeuden haltija. Hän varmastikin haastaa asian myös tämän kirjoitukseni myötä. Muuten on vaara, että hovioikeudessa päävastuu kaadetaan hänen niskaansa, ehkä maanomistajan puolustuksenkin myötä. Ja jotta tässä esiin nostamiani seikkoja ei jätetä suorilta unohduksiin, minun on tehtävä tällä kirjoituksella rikosilmoitus ELYn virkamiehistä.

Kyseinen hakkuut ELYssä mahdollistanut virkamies ja syyttömän tuomioon johtaneen rikosilmoituksen allekirjoittaja; ELYn luonnonsuojelulain päällikkö, ovat samat toimijat kuin Näätämäen liito-oravametsän hävityksessä, jossa 3 vuotta Luhangan tapauksen jälkeen ELY ohjasi hakkuut laittomasti, ja ohjaustakin laittomammat hakkuut ELY valehteli poliisille laillisiksi. Tuon blogini aloituksessa julki tuomani tapauksen nosti YLE nettiuutiisin (Viranomainen salli suojellun lajin hävittämisen, sanoo biologi: ”Tässä on tapettu liito-orava” | Kotimaa | Yle), tv-uutislähetyksiin ja Ylen aamuun Viranomainen salli suojellun lajin hävittämisen, sanoo biologi: ”Tässä on tapettu liito-orava” | Kotimaa | Yle. Lienee jo aika, että oikeus kävisi myös näiden virkamiesrouvien temmeltämisen suhteen, sillä Näätämäen ja Luhangan tapauksen kaltaisesti laittomasti ohjattuja hakkuita on kymmeniä, jollei satoja. Ja kun mukaan luetaan vastaavat ympäri maan viranomaisohjeistuksien tapaukset, päästään tuhansiin lain vastaisesti avohakattuihin metsiin.

Tragikoomista ELYn linjasta Luhangan tapauksen osalta tekee se, että ELY tuli luonnonsuojelulain päällikkö Viljasen allekirjoittamana todistaneeksi, että liito-oravalle tulee säästää vähintään 3,5 hehtaaria metsää. Samalla Viljanen todisti, että hänen ja Lehtisen ohjaamat ja laillisiksi väittämät Näätämäen hakkuut ovat laittomat myös. Sillä niissä liito-oravalle suojattiin 0,3 ha metsää avohakkuun keskelle. Kuten myös lukuisissa muissa hakkuissa.

ELYn normiohjaus Luhangan metsän havaintojen tapauksessa olisi myös ollut säästää ainoa lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (LLP) ELYn naiivin käytännön mukaan todennettavissa oleva alue. Normaali lailliseksi väitetty ELYn ohjaus tässä tapauksessa olisi siis ollut turvata liito-oravalle 0,3 ha, tai liito-oravakartoituksen nollatuloksen jälkeen, kuten tässä tapauksessa kävi, ELYn liito-oravalle turvaaman metsän määrä on yleensä puhdas nolla hehtaaria. Näin hakkuu mitä ilmeisemmin puhelimessa ohjattiinkin: liito-oravaa ilmoitettiin löytymättömäksi kevään kartoituksessa, jonka jälkeen normaalilla ELYn ohjauksella hakkuusuunnitelmaan ei puututtu mitenkään. Normaali hakkuiden viranomaisohjeistus olisi ollut siis useinkin nolla hehtaaria, ei 3,5 ha.

Maanomistajan näkökulmastahan tapaus on tasaveroisen kohtelun suhteen irvikuva, ja näyttäytyy ajojahtina, ja sitähän se kai olikin. Oikeudellisesti kuitenkin viimeksi Laukaan Kuusan metsän osalta on todettua jälleen, että ainakin 3,5 ha säilytettävää metsää on laillinen säästettävän metsän minimimäärä, jonka mukaisesti ELYn pitäisikin ohjata kaikki hakkuut, jottei se itse riko tietoisesti ja suunnitelmallisesti lakia. Suoraselkäisen virkamiehen tulisikin kohdistaa valtaosassa tapauksia syyttävä katseensa sinne missä liito-oravan laittoman tuhoamisen todellinen syy onkin eli viranomaisen omiin käytänteisiin, eikä syyttömiin maanomistajiin ja hakkuiden ohjaajiin.

Luhangan tuomiolle johtanut tapaus on siis sama, kuin mistä edellisessä blogikirjoituksessani kerroin tapausesimerkkinä 4:  Tapausesimerkkejä liito-oravan tuhoavasta viranomaistoiminnasta. LVV:n korjattava liito-oravan huomioinnin tapa lailliseksi. Luhangan tapauksessa ELYn ympäristöjuristi ei tehnyt hakkuiden maastotarkastukselta poliisin esitutkintaan ilmiselvästä luonnonsuojelurikoksesta muistiota koskaan. Ei vaikka häntä asiasta muistuteltiin. Sille, miksi juristi hautasi tapausta ELYn pöytälaatikkoon taisi nyt selvitä syy. Juristi olisi ELYssä joutunut suureen paineeseen nostaa rikosilmoitus syyttömiä kohtaan -kuten viimein tehtiinkin- ja painamaan villaisella ELYn oma ratkaiseva rooli hakkuiden toteutumisessa. Tällöin vastuu väärästä rikosilmoituksesta olisi ollut hänellä itselläänkin. ELYn asiakirjoista nimittäin selviää kenelle tahansa ELYssä minuutissa, että ELYn oma virkamies on mahdollistanut laittomat hakkuut ja on siten selvästi päävastuussa. Juristi onnistui viimein siis väistämään luodin, vaikka palasi ELYyn töihin. Asia on saatu edistetty sijaistajan kautta. Juristin syyksi tulisi kuitenkin laskea rikoksen vuosiksi pöytälaatikkoon hautaaminen.

ELY mahdollisti rikolliseksi tietämänsä hakkuut viranomaisohjauksellaan

Käyn läpi hakkuiden toteutuksen viranomaisten asiakirjoista ympäristöhallinnosta, käräjiltä ja esitutkinnasta. Asiakirjojen kuvakaappauksista käy ilmi prosessi, jossa viranomaiskoneisto on juristeineen saattanut tuomiolle maanomistajan paikkansapitämättömin syin. Itse syypää rikokseen on istunut suojattuna ELYssä. Prosessia saattaisi maanomistaja kutsua ansaksi, jota se oli kuitenkin ilmeisesti vain vahingossa. Itse kutsuisin prosessia oikeusmurhaksi.

Käräjäoikeus perustaa ELYn ohjaamana tuomion siihen, että: ”Vastaajilla [maanomistaja ja hakkuuoikeuden haltija] on ollut ennen hakkuiden toteuttamista käytettävissään tieto […] että hakkuiden suorittaminen vaatii lisäselvityksiä”. Peruste tuomiolle on väärä ja järjetön, koska ELY ei ole missään vaiheessa vaatinut lisäselvitystä. Eikä ihme, koska ei sellaista olisi tarvittukaan. Hakkuut voitiin suorittaa jo Hakkarin ohjeistuksen ja selvityksen perusteella talvellakin, ihan samoin kuin keväälläkin. Kevään lisäselvityksellä olisi vain voitu ohjata hakkuut hiukan tarkemmin, ja kuten Hakkarin ohjaus antaa ymmärtää, lisäselvityksen jälkeen hakkuut mahdollisesti voitiin suorittaa ilman ongelmia suunniteltuun hakkuuseen.

Hakkuiden ohjaus, jossa ei edellytetty liito-oravaselvitystä, eikä hakkuiden toteuttamistapaa ohjeistettu

Kuva 1. Virkamiehen maastotarkastuksen jälkeinen ohjeistus hakkuun toteuttajille. Aineisto peräisin poliisin esitutkintamateriaalista, liite 3. 5680/R/7915/24. Korostukset omiani.

Hakkarin ohjauksessa liito-oravan laaja lisääntymispaikka todetaan, jonka huomioinnista pyydetään selvitystä. Havainnon merkityksestä hakkuisiin annetaan kuitenkin tuntumaa siitä, että sen vaikutus hakkuiden toteuttamiseen ei Hakkarin tiedoilla vielä ole välttämättä merkittävä, Hakkarin kirjoittaessa, että ”mikäli vaikuttaa siltä, että [liito-oravan huomiointi] aiheuttaa merkittäviä ongelmia hakkuun toteutukseen pidemmälläkin tähtäimellä”. Ohjauksessa ei siis todettu, että on selvä, että havainto vaikuttaa merkittävästi hakkuiden toteuttamiseen, vaikka tämä asia oli havaintojen perusteella täysin selvä. Tästä ohjauksesta jää siis epäselvä kuva, onko hakkuut aiheuttamassa merkittäviä ongelmia edes lyhyellä aikavälillä, saati sitten pitkällä.

Keväällä tehtävän liito-oravaselvityksen jäljiltä huomioitavaa on se, että normaalisti ELY salli avohakkuut sen jälkeen, kun liito-oravaselvityksessä ei löydetä mitään merkkejä liito-oravasta. Tässäkin tapauksessa selvityksen, ja hakkuiden lopputuloksen osalta kävi juuri näin, eli Hakkarin mainitsema potentiaalinen merkittävyyden puute hakkuisiin kävi toteen. Tämän on mahdollistanut mitä ilmeisemmin virkamies Lehtinen puhelinohjauksen kautta. Siksi käräjäoikeuden oikea otaksuma sille mitä hakkuutoimijoiden olisi tullut tietää liito-oravalle ELYn mallilla jätettävän keväällä tehdyn tuloksettoman liito-oravakartoituksen jälkeen, on puhdas nolla hehtaaria.

Käräjäoikeuden tuomio nimittäin pohjaa myös siihen, että hakkuutoimijoiden olisi tullut tämän Hakkarin ohjauksen perusteella ymmärtää säästää 3,5 ha metsää liito-oravalle omatoimisesti. Moista ei voi odottaa useammasta syystä. Hakkarin ohjaus ei implikoi mitenkään, että hakkuissa olisi tullut säästää yli 10 kertainen määrä metsää suhteessa normaaliin viranomaisrajaukseen. Havaintokartassa on vain yksi lain tiukasti suojaama lisääntymis- ja levähdyspaikkahavainto (LLP), ja vain yhdestä, vaikkakin laajasta sellaisesta, Hakkari kirjoittikin. Laaja yksittäinen ELYn LLP-rajaus olisi ehkä noin 0,6 ha, eli tuplat normaaliin nähden. Se on siis se määrä suojelurajausta, joka Kauppisen, ja ehkä maanomistajan, olisi voinut otaksua tietävän vaadittavan säästettäväksi Hakkarin ohjauksen perusteella maksimissaan, mikäli hakkuut olisi tehty talvella ilman kevään liito-oravaselvitystä.

Huomioitavaa on, että siitä miten hakkuut piti toteuttaa olemassa olevien havaintojen perusteella ei ohjeistettu lainkaan. ELYhän olisi voinut, ja sen olisi pitänyt, opastaa laillinen hakkuutapa havaintojen valossa jo helmikuussa, ja viimeistään Lehtisen huhtikuussa. Laillisesti katsottuna, keväällä tehtävä lisäkartoitus ei olisi muuttanut mitenkään 3,5 hehtaarin minimimetsän määrää vaikka silloin liito-oravaa ei olisi havaittu, vaan ainoastaan täsmentänyt sen sijoittumista metsän elinympäristörakenteen perusteella. Tämä toimijoille todella yllättävä tieto poikkeuksellisen laajasta suojeltavasta metsäalueesta Hakkarin olisi ollut hyvä kertoa jo helmikuussa maanomistajalle ja Kauppiselle, eikä vasta avohakkuun jälkeen. Ja mainitaan, että metsärakenteen puulajisuhteet, eli lehtipuisimmat alueet ruokailueleiksi, ja kuusikkoisemmat ydinreviiriksi pystyy paikkatietoaineistoista päättelemään melkoisen hyvin, joten Hakkarin kolopuuhavaintojen myötä hakkuut olisi pystynyt ohjaamaan huomattavasti tavanomaista paremmin, ilman mitään lisäselvityksiä.

Oikeasta otaksumasta säästettävän metsän määrästä kertoo karulla tavallaan metsäkonekuskin todistus (kuva 15). Vallitseva tilanne on, että ELYn kautta kulkevista liito-oravametsistä valtaosa päätyy avohakkuisiin, kun liito-oravaselvityksen tulos ilmoitetaan nollaksi, ja Kauppinen on tiennyt tämän erittäin hyvin, kuten kaikki muutkin.

Oikeus perusti tuomiota osin sille, että tätä ohjeistusta ei olisi muka noudatettu. Tämän Hakkarin ohjeistusviestin jokainen pyyntö kuitenkin toteutettiin, vaikkei pyyntöjä tarvitse noudattaa. Hakkuut siirrettiin keväälle vaikkei ollut pakko. Keväällä tehtiin tavanomainen liito-oravaselvitys, vaikkei ollut pakko. Jopa talvihakkuut olisi voitu toteuttaa Hakkarin ohjeistuksen mukaan, ilman lisäselvityksiä liito-oravasta. ELY mahdollisti liito-oravametsien talvihakkuita yhtä mittaa muutenkin. Ohjauksen ja tietojen perusteella hakkuut olisi voitu toteuttaa hyvin myös keväällä, ilman lisäselvityksiä. Kevään liito-oravaselvityksen perusteella tehty liito-oravan huomiointisuunnitelma kuitenkin tehtiin ja huomiointisuunnitelma lähetettiin ELY-keskukselle sähköpostilla ja karttana. Ohjeistuksia siis noudatettiin.

Kuva 2. Kauppista voi moittia tässä vaiheessa myöhäisestä hakkuiden alkamisen ilmoittamisesta ja liito-oravan huomioinnin tekemättömyydestä ensimmäisellä kontaktilla, jos haluaa. Liito-oravan huomioon ottosuunnitelman hän ilmoitti kuitenkin seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana kävi vielä maastossa kartoittamassa hakkuuta liito-oravan varalta, eli teki normaalisti hyväksytyn liito-oravaselvityksen. Hän myös laati ELYlle huomioonotosta kartan. Esitutkintamateriaaleista myös ilmenee, että hän oli käynyt alueella jo kertaalleen aikaisemmin, merkitsemässä liito-oravapuita. Hän oli siis tehnyt jo kerran sellaisen liito-oravaselvityksen, mikä ELYssä hyväksyttiin poikkeuksetta aina. Tämä olisi tullut selville, mikäli Lehtinen olisi asiasta kysynyt, mutta Kauppinen lähti tekemään toista kertaa liito-oravan huomiointia.

Kuva 3. Lehtisen reagointi Kauppisen jo alkaneeksi ilmoitettuun hakkuuseen seuraavana aamuna. Kauppinen vastasi ripeästi suunnitellun liito-oravahuomioinnin, ja ilmoitti lähtevänsä vielä maastoon laatimaan tarkempia karttoja, eli tavanmukaista liito-oravaselvitystä, jonka kautta tehdään hakkuusuunnitelma.

Koska liito-oravan laiton ja akuutti tuhoutumisvaara oli viimeistään Kauppisen sähköpostin jälkeen täysin selvä, Lehtisen olisi tullut heti kieltää Kauppisen puutteellinen liito-oravan huomioonottosuunnitelma ja ohjeistaa laillinen toimintatapa virkavelvollisuutensa mukaisesti. Sen sijaan Lehtinen iltapäivällä ilmoitti viestit kirjaamoon arkistoitavaksi. Aikaa Lehtisellä olisi ollut, sillä hakkuiden keskeyttämisen vaativa sähköposti tai soitto ei vie kuin minuutin.

Hakkuita ei vielä oltu tehty, sillä Kauppinen oli menossa seuraavana päivään metsään laatimaan ”karttoja”, eli toisin sanoen suunnittelemaan liito-oravahakkuiden toteutusta. Tähän hakkuiden toteutukseen kuuluu kaikkien ELYssä tietämänä aina normaali liito-oravaselvitys. Todennäköisesti Lehtinen jäi odottelemaan maastokäynnin tulosta, eikä siksi ohjannut hakkuita vielä sähköpostitse. Kauppisen mukaan, Käräjäoikeuden päätöksen tietojen kautta päätellen, hakkuut hyväksyttiin kartoituksen jälkeen käydyllä puhelinkeskustelulla Lehtisen kanssa. Se selittäisi, ettei Kauppinen ole ilmoittanut liito-oravakartoituksen nolla tulosta sähköpostilla, kuten yleensä oli laita.

Kuva 4. Kauppisen selvitys liito-oravan huomioinnista kartan kera 19.4.

Sähköposti osoittaa ELYssä liito-orava-asioille tutuille heti, että aina hyväksyttävä liito-oravaselvitys on tehty hakkuiden vielä ollessa kesken. Sähköposti osoittaa myös, että viimeisenkin viranomaisten ohjeistuksen tulleen viimein toteutetuksi, kun liito-oravaselvityksen jälkeen haluttu karttakin oravan huomioinnista toimitetaan ELYlle. Kartta kertoo saman asian kuin mitä 14.4. sähköposti. Lehtinen kuitenkin ehtii kirjauttaa tämänkin viestin kirjaamoon, sen sijaan, että olisi kieltänyt ilmeisen luonnonsuojelurikoksen tapahtumasta. Ilmeisesti 19.4. hakkuut ovat yhä olleet myös kesken, joten aikaa estää rikos oli useita päiviä.

Liito-oravaselvityksen ja ELYn mahdollistaman liito-oravahuomion kartta

Kuva 5.Kauppisen 19.4. ELYlle lähettämä kartta liito-oravan huomioinnista informatiivisesti Hakkarin kartan päälle tehtynä. Liito-oravahuomiointi on ilmoitettu puhekuplissa, jotka aukeavat kursorilla.

Kauppisen laatima karttasuunnitelma on sisällöltään täsmälleen samankaltainen, kuin sähköpostin informaatio 14.4. Kartastakin huolimatta, ELY ei kieltänyt hakkuita, eikä ohjeistanut laillista tapaa.

Oikeuden toteutumattomuuden kannalta oleellisesti, ELY ei kertonut rikosilmoituksessa eikä oikeudessa tämän kartan olemassaolosta mitään. Karttahan olisi nostanut kysymyksen siitä, että oliko sittenkin liito-oravaselvitys tehty, jonka väitetyllä tekemättömyydellä tuomio saatiin aikaiseksi. Vaikka jo sähköpostien ja poliisin kuulusteluiden kautta on täysin selvä, että normaali liito-oravaselvitys tehtiin, eikä sitä edes oikeasti edellytetty hakkuiden suorittamiseen.

Hakkuiden puhelinohjaus

Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenee, että Kauppinen on myös soittanut Lehtiselle todennäköisesti liito-oravaselvityksensä yhteydessä 15.4. siitä, miten liito-orava pitäisi huomioida. Ilmoittamansa mukaan Kauppinen on toiminut maastossa Lehtisen antaman ohjeistuksen mukaisesti. Silti poliisi ei ole kuullut asiassa Lehtistä, eikä kysellyt puhelinmuistiota hakkuiden ohjauksesta ELYstä. Eihän sitä kysynyt tai tietoon tuonut ELYkään.

Puhelinmuistiota ei ollut ELYn minulle lähettämissä asiakirjoissa. Mahdotonta ei ole, että se olisi arkistoista poistettu. Todennäköistä ehkä on, ettei sitä ole koskaan tehty.

Esitutkintamateriaalit osoittavat, että liito-oravaa ei maastotarkastuksella 15.4. löydetty, kuten aina. Kun Kauppinen on tämän tiedon todennäköisesti Lehtiselle soittanut, kysyäkseen laillisen hakkuutavan, on normi ELYn vastaus sähköposteilla se, ettei liito-orava vaikuta esitettyyn hakkuusuunnitelmaan enää mitenkään, koska sitä ei ole paikalla. En tiedä mitään syytä, miksei tälläkin kertaa näin ei olisi menetelty puhelinohjauksessa. Siten on hyvin todennäköistä, että Lehtinen salli puhelinohjauksellaan toteutetut hakkuut. Jos näin ei olisi ollut, Lehtinen olisi mitä ilmeisemmin ohjannut sähköpostilla liito-oravalle säästettäväksi sen ainoan LLP:n 0,3 ha rajauksella, ja tuhonnut liito-oravan identtisesti Näätämäen tapauksen kanssa.

Mitään syytä epäillä, että Kauppinen ei olisi soittanut Lehtiselle, ei ole myöskään osoitettu. Lisäksi ei ole mitään syytä epäillä, että Kauppinen ei olisi totellut Lehtisen puheluohjausta hakkuiden toteutuksesta. Ohjasin itsekin ELYssä Kauppisen kanssa useita liito-oravametsien hakkuita. Kauppinen totteli silloinkin, kun ohjasin poikkeavalla tavalla Toivakassa usean pesäpaikan pois hakkuista kokonaan, ja pesien väliin jatkuvapeitteisen harvennuksen.

Elyn aiheeton ja väärä rikosilmoitus

Noin 3 vuotta hakkuista ja ilmiselvästä luonnonsuojelurikoksesta, ELY vihdoin saa aikaiseksi rikosilmoituksen (KESELY/207/2021, 16.2.2024) jossa syytetään syyttömimpiä, ja syyllisin, ELYn oma työntekijä ja ELYn päällikölle kaatuva yleisvastuu liito-oravan suojelun linjasta suojellaan syytteiltä.

ELY väittää poliisille ja oikeudelle virheellisesti, että liito-oravaselvitystä ei ole tehty ja rikollisella menettelyllä on tuhottu liito-orava. Kertomatta jäi mm., että ELYn ohjeistuksia noudatettiin, ja liito-oravaselvityskin viimein tehtiin kartankin kera, sekä etenkin se, että ELYllä oli itsellään hyvin aikaa ja velvollisuus estää tiedostamansa rikoksen tapahtuminen ja ohjeistaa laillinen hakkuutapa. On siis syytä epäillä, että ELY johti syyttömät tarkoituksella tuomioon, samalla kun se tiesi, että syypää laittomiin hakkuisiin oli se itse.

Seuraavassa kuvakaappauksia ELYn rikosilmoituksesta.

Kuva 6. Tapahtunut rikos on selvä ja kiistaton, ja kielletyn kehityksen riski on ollut ilmeinen ELYn itsensäkin toteamana. ELY on siis luonnollisesti tiedostanut rikoksen ilmeisen tapahtumassa olon, mutta ei ole virkavelvollisuuksiensa vastaisesti rikosta estänyt, eikä ohjeistanut laillista tapaa.

Kuva 7. Olisi vallan mielenkiintoista kuulla ELYn vastaus kysymykseen, miten on mahdollista että ELYn itsensä tyypillisellä tavallaan ohjatut hakkuut johtivat sen itsensäkin mielestä luonnonsuojelurikokseen.

Kuva 8. ELY jättää esitutkintaan ilmoittamatta 14.4. Kauppisen viestin loppuosan: ”laitan karttoja tarkemmin, kun käyn kohteessa huomenna”, joka tuo esiin ELYssä liito-oravametsien hakkuita hoitaville, että seuraavana päivänä tehdään myös hakkuiden rajaamisen yhteydessä normaali liito-oravaselvitys, kuten aina.

Kuva 9. ELYn rikosilmoituksessa kertomastakin voi ELYssä liito-oravametsien hakkuita hoitaneet päätellä, että maastossa on käyty liito-oravamielessä merkitsemässä puita, eli tekemässä selvitys. Tekemättömäksi väitetty, ja ohjauksella kuitenkin vapaaehtoinen, liito-oravaselvitys on siis tehty. Tätä ELY ei kuitenkaan tuo esiin, selvityksen vapaaehtoisuutta, eikä sitä että selvitys on tehty. ELY ei myöskään tuo esitutkinnalle esiin Kauppisen tekemää liito-oravan huomioinnin karttaa (kuva 5). Nämä tiedot olivat käräjäoikeuden tuomiolle oleelliset, ja ne jätettiin esitutkintaan kertomatta.

kuva 10. ELY antaa poliisin ymmärtää, ettei minkäänlaista liito-oravaselvitystä olisi muka tehty. Todennäköisesti Hakkari maastossa ei tiennyt miten hakkuiden toteutus sijaistajansa toimesta oli edennyt.

Kuva 11.  ELYn tarinaan, tai käsitykseen tekemättömästä liito-oravaselvityksestä, sopii se, että se vielä erikseen koittaa vastuuttaa maanomistajaa myös liito-oravaselvityksen tekemättömyydestä.

Kuva 12. Väärästä ja aiheettomasta rikosilmoituksesta, ja todellisen luonnonsuojelurikollisen suojelemisesta syylliset ovat rikosilmoituksen allekirjoittaneet esittelijä sekä ratkaisija. Hakkuun toteutuksesta on päävastuussa Lehtinen, mutta paljon on vastuussa myös hänen esihenkilönsä. Tuolloin esihenkilönä taisi toimia sittemmin pian eläköitynyt virkamies, jonka vapautuneen paikan otti vastaan Viljanen. Keski-Suomen ELYssä tiedettiin kuitenkin, että silloinen esihenkilö, jolla ei ollut biologian koulutustaustaa ratkaisi liito-orava-asiat juuri siten, miten biologivirkamiehet ne hänelle esittelivät. Toki vastuuta ELYjen yleislinjoista voi aprikoida ministeriöiden suunnasta.

Poliisin esitutkinta nielaisi ELYn väärän rikosilmoituksen

Kaikki yllä läpikäydyt asiakirjat olen kuvakaappauksin kopioinut poliisin esitutkintamateriaaleista. Poliisilla ja syyttäjällä on siis periaatteessa ollut kaikki tarvittava asian oikean laidan näkemiseen, että syyllinen syyttää syytöntä, mikäli tutkinta olisi suoritettu terävästi. Asian oikeudenmukainen edistäminen olisi vaatinut ammattitaitoa ja tietämystä liito-oravan huomioinnin tavoista ja oikeiden ihmisten kuulusteluja. Nyt kenelläkään ei soinut hälytyskellot aiheettomasta rikosilmoituksesta. Poliisi ja syyttäjä luotti ELYyn ja uskoi sen väärät tiedot siltään, ja saattoi asian ELYn johdattelemalla tavalla oikeudelle. Oikeus nieli syötin kokonaisena.

Kuva 13. Kuvakaappaus maanomistajan kuulustelusta. Kuulusteluissa maanomistaja toistaa useasti, että pyydetyn mukainen keväällä tehtävä liito-oravaselvitys on tehty yhdessä Kauppisen kanssa, ja liito-oravalle säästettävät puut on merkitty ELYn ohjeiden mukaisesti.

Kuva 14. Esitutkintapöytäkirja hakkuuoikeuden haltija Kauppisen kuulusteluista. Materiaaleista todentuu, että normaali liito-oravaselvitys on tehty sellaisena, minkä ELY hyväksyi aina selvitykseksi jo ennen hakkuiden aloitusta. Lehtisen vastauksen jälkeen Kauppinen on käynyt siellä vielä toistamiseen hakkuiden aikana. Normaali liito-oravaselvitykseksi hyväksytty oli siis tehty kahdesti.

Kuva 15. Kuvakaappaus hakkuut tehneen konekuskin kuulustelusta. Lausunto on erittäin paljon kertova, ja kuvaa liito-oravametsien käsittelyn todellisuutta oikein. Liito-oravakohteiksi tiedettyjen metsien hakkuut ovat kaikki ohjautuneet ELYn virkamiesten ohjeistuksien läpi. Isossa osassa avohakkuut ovat muka laillisina ELYn sallimia, koska hakkuutoimijat ovat ilmoittaneet ELYlle, etteivät löytäneet hakkuiden merkitsemisen yhteydessä liito-oravasta mitään merkkejä. Konekuskin lausunto käy todisteesta moneen asiaan. Oikeuden päätös tuomita maanomistaja ja hakkuuoikeuden haltija perustuu siihenkin, että heidän olisi tullut ymmärtää, että suojeltavaksi pitää saattaa 3,5 hehtaaria metsää. Kun kokemus viranomaistenkin kanssa asioinnista on yllä konekuskin kuvaaman kaltainen, on oikeuden väite posketon, että maanomistajan olisi pitänyt ymmärtää liito-oravan huomioinnin tasoksi 3,5 hehtaaria.

Käräjäoikeus tuomitsi syyttömät ELYn perättömillä syytteillä

Käräjäoikeuden prosesseissa on päätökseen jäänyt sellainen sävy, että asiakirjat lukeneelle liito-oravakiemuroihin tutustuneelle tuttavalleni jäi seuraava tuntuma: ”Minusta oikeus kyllä antoi tuomion siinä mielessä ihan oikein, että sekä maanomistaja että erityisesti hakkuun suunnittelija olivat täydellisen välinpitämättömiä viranomaisen ohjeiden ja tiedustelujen suhteen.”

Tekoäly saa päätöksestä samanlaisen tuntuman: ”vastaajat toteuttivat hakkuut ilman riittäviä lisäselvityksiä ja laiminlöivät törkeästä huolimattomuudesta velvollisuutensa turvata lisääntymis- ja levähdyspaikka. […] tuomion kokonaiskuva on, että vastaajat noudattivat Hakkarin karttaa, mutta eivät noudattaneet sitä kokonaisohjeistusta, joka käräjäoikeuden mukaan ilmeni erityisesti Hakkarin sähköposteista: ennen hakkuita olisi pitänyt tehdä lisäselvitykset ja tarkempi rajaus. Käräjäoikeus ei katso näytetyksi, että ELY olisi myöhemmin muuttanut tätä kirjallista ohjeistusta tai antanut siitä poikkeavaa hyväksyntää.”

Väitteet siitä, että toimijat eivät olisi noudattaneet ”kokonaisohjeistusta” ei pidä tippaakaan paikkaansa, kun he noudattavat ohjeistuksia varsin hyvin, kuten yllä on todistettu. Hakkarin sähköpostiohjeistus (kuva 1) taas olisi sallinut hakkuut tehtäväksi ilman lisäselvityksiä jopa talvella (ja siten toki myös keväällä). ELYn ohjeistuksissa ei edes ole suoranaista ohjeistusta hakkuiden toteuttamisesta lainkaan. Normaalisti hyväksytty liito-oravaselvityskin oli todennäköisesti tehty peräti kahdesti.

Oikeuden päätös on siis ihan luokaton, mikä juontunee koko oikeuskoneiston luottamisesta ELYyn siinä määrin, että silmien edessä seissyt ruma todellisuus ei tullut nähdyksi. Siis siitä, että viranomainen tuomitsi tavallisen maanomistajan tilanteessa, jossa se oli itse tietämänsä rikoksen estämisvastuussa.

On surullista ja huolestuttavaa luettavaa, miten Suomessa viranomaset oikeuslaitoksen toteuttamana tuomitsevat syyttömän maanomistajan.

Kuva 16. Käräjäoikeuden tuomio, että maanomistajakin olisi toiminut törkeän huolimattomasti, on vallan erikoinen, kun hän ei ole todetusti osallistunut hakkuiden suunnitteluun millään lailla. Oikeus olettaa, että maanomistajan olisi pitänyt olla ollut tietoinen siitä, että ELY tällä kertaa tulee vaatimaan oikeudessa 5 vuoden päästä sellaista liito-oravaselvitystä hakkuiden yhteydessä, jota ei ole koskaan ennen vaadittu keltään, sekä olemaan toteuttamatta ELYn Lehtisen täysin olematonta ohjeistusta, jota ei ollut hänelle edes vaivauduttu sähköpostilla lähettämään, ja olemaan vielä tietoinen siitäkin, että liito-oravalle olisi tullut säästää 10 kertaa enemmän metsää kuin mitä ELY itse teki, sekä toteuttaa tämä kaikki vastoin kokeneen metsäammattilaisen toimia, ja vastoin ELYn omaa suojelulinjaa ja ELYn reagointia hakkuisiin, ilman että ELY vinkkasi poikkeavasta suojelun tarpeesta ennalta mitenkään.

Kuva 17. ELYn rikosilmoituksen valheet tekemättömästä liito-oravatarkastuksesta ja ilmeisesti väitteestä, ettei lisäselvityksiä hakkuiden toteuttamisesta olisi muka annettu - vaikka niitä annettiin sähköposteilla, puhelimessa ja kartalla - on valunut suoraan myös käräjäoikeuden päätökseen. Tuomio perustui täysin paikkaansa pitämättömiin asioihin.

Kuva 18. Miksei kukaan ELYstä ole ilmoittanut oikeudelle, että tuon kaltaisista puheluista laaditaan aina muistio, ja se tallennetaan, joten se onko hakkuista vastuussa ELYn Lehtinen puhelunkin perusteella, pitäisi olla tarkistettavissa jälkeenpäin. Kuten yllä todettua, puhelussa todennäköisesti vahvistettiin sähköpostilla ilmoitettu liito-oravan huomiointi sen jälkeen, kun liito-oravaa ei enää löytynyt.

Asian ratkaisemisen kannalta puhelun laatu on kuitenkin merkityksetön. Korkeintaan puhelussa Lehtinen olisi ohjannut 0,3 - 0,5 ha liito-oravalle, se laittomasti tuhoten, mutta todennäköisesti hän ohjasi säästämään ELYn tavan mukaisesti 0 ha. ELYn syyllisyys on ilmeinen jo siksi, koska sähköposteissa ilmoitettiin toteutettu hakkuutapa, ja ELY ei kieltänyt sitä, ei ohjeistanut laillista tapaa, ja mahdollisti rikoksen tapahtumisen. Maksimissaan Lehtinen olisi ohjannut noin 0,5 ha metsää. Suuremmasta määrästä Lehtinen kieltäytyi yleislinjanaan Näätämäen tapauksen yhteydessä Viljasen läsnä ollessa (todistettavissa tarvittaessa).

Kuva 19. Tämä Hakkarin epälooginen, vaikkakin inhimillinen, toteamus on erittäin mielenkiintoinen. Irralliseksi käräjäoikeuden päätöksessä jätetty lause kertoo kuitenkin sen, että jossain vaiheessa prosessia ELYn ja Lehtisen roolia on ilmeisesti kuitenkin ihmetelty. Surullisesti, tällä täysin päättömällä ja epäloogisella tiedonannollaan totuuden ollessa valkeamassa oikeudelle, myös Hakkari on sortunut suojelemaan hakkuista oikeasti vastuussa olevaa Lehtistä ja työnantajaansa -ja siten myös ympäristörikosten jatkuvuutta sekä omaa asemaansa ELYssä. Sillä kuinka Hakkarin havaintojen pohjalta avohakkuita ei voinut muka ennalta kieltää Hakkari itse tai Lehtinen, koska Hakkari kuitenkin itse hakkuiden jälkeen ilmoitti -ilman vaatimukseksi mainittua kunnollista liito-oravaselvitystä -että liito-oravalle olisi tullut jo olemassa olevien tietojen valossa säästää 3,5 hehtaaria metsää, jotta luonnonsuojelulakia ei olisi rikottu. Kun näin oli, ja noin 3,5 hehtaarin säästettävän metsän minimimäärä on kiistaton fakta, niin ELY olisi pystynyt kieltämään suunnitellut hakkuut ennakolta ennen hakkuita, ja tähän rikoksen estämiseen sillä oli luonnonsuojelulain virkavastuu ja -velvollisuus.

Todettava Hakkarin kunniaksi kuitenkin on se, että hän ilmoitti säästettäväksi metsän minimimääräksi lähestulkoon sen mitä laki viranomaiselta vaatii liito-oravan suojelemiseksi; minimimäärän metsää, jossa liito-orava voi jatkaa entiseen malliin pesimistä ja hengissä pysymistä. Tämä poikkesi ELYn vallalla olleesta, ja LVV:n yhä vallalla olevasta, laittomasta liito-oravan tuhoamiskäytänteestä, jossa liito-oravalle säästetään oravat tuhoava kymmenesosa tarvittavan metsän määrästä, jos sitäkään. Lisäksi Hakkarin kunnia on sekin, että asiassa kuitenkin nostettiin viimein rikosilmoitus, vaikka ELYn juristi sitä Hakkarin pätistelyistä huolimatta hautasi vuosia pöytälaatikkoon. Rikosilmoituksen laadusta ja siitä ketä syytettiin ei vastannut Hakkari, vaan juristi ja ELYn luontoyksikön päällikkö Viljanen.

Kuva 20. Käräjäoikeuden päätöksessä on monia kohtia, joiden lukemisesta jäin vai miettimään että mitä ihmettä. Kuinka on mahdollista, että Lehtistä ei ole kuultu oikeudessakaan, ja asian ratkaisemisen kannalta oleellinen tieto Lehtisen ohjauksen laadusta on siten jätetty kokonaan selvittämättä. Kauppisen kertomus saaduista Lehtisen ohjeista hakata ilmoitetun mukaisesti mitätöidään jättämällä asia täysin tutkimatta, vaikka Kauppisen ilmoittama ELYn ohjaus oli tapauksen tilanteessa ELYlle tyypillinen. Todetaan taas, että lisäselvitykset, joita hakkuun toteutus ei kenenkään ohjeistamana edes vaatinut, oli suoritettu, vaikka toisin väitetään. Ja se, ettei Hakkarikaan ohjeistanut itse hakkuiden toteuttamisen tavasta kuin melkeinpä epämääräisyyksiä Kauppiselle.

Lisäksi pidän täysin käsittämättömänä oikeuden tuumaa, että maanomistajan ja hakkuuoikeuden haltijan edellytettiin muka ymmärtävän, ja ottavan hakkuiden suunnittelussa huomioon, että kokeneen virkamiehen Lehtisen asiantuntemus oli muka heikompaa tilanteessa kuin Hakkarin, ja tuomittujen olisi tämä pitänyt tietää, ja siksi Lehtisen ohjaukset asiassa olisi pitänyt ignoroida. Tämä siis tilanteessa, jossa Kauppinen on käynyt maastossa tekemässä tavallisen liito-oravaselvityksen kahdesti, mikä vaikuttaa ohjauksen laatuun ja hakkuiden toteutukseen merkittävästi, ja selvitysten perusteella oli saatu uutta ohjausta hakkuisiin. On täysin selvä, että tässä tilanteessa Kauppisen tuli seurata viimeisintä virkamiestä eli Lehtistä.

Ilmeisesti oikeuden mukaan maanomistajan ja Kauppisen olisi tullut myös ymmärtää seurata  ja tietää miten sovelletaan myös mm Euroopan tuomioistuimen päätöksiä, sillä Hakkarin ohjeistuksen jälkeen 4.3. 2021 luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan tulkinnasta tehty oikeuspäätös sitoi myös Lehtistä kyseisessä tilanteessa. Päätöksestä keskusteltiin ELYssä. Päätöksessä varmennettiin se, että lakia pitäisi noudattaa siten kuin se on kirjoitettu myös siinä, että liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikka säilyttää lainsuojansa, vaikka eläimet eivät juuri sillä hetkellä -kevään liito-oravaselvityksessä- ole paikalla. Toisin sanoen ELYn linja olisi pitänyt muuttaa siinä, että Hakkarin havaintojen pohjalta vanha havaintopaikkakin olisi pitänyt nyt viimeistään suojata hakkuilta myös. Ilman tätä kuriositeettiakin -jonka tuloksia muuten Lehtinen ja Viljanen ELYn päällikkönä eivät alkaneet noudattamaan koskaan, kuten Näätämäen tapaus osoittaa-, poikkeuksetta aina ELYn asiakkaat noudattivat viimeisimmän virkamiehen tulkintaa asioiden tilasta, eivätkä ruvenneet arvioimaan oman mielensä mukaan onko aikaisemmassa vaiheessa asiaa miettineen virkamiehen epämääräinen ohjaus asiassa laillisin, ja jota pitäisi siksi noudattaa ohi viimeisimmän virkamiehen ohjauksen.

Nämä kaksi edellistä oikeuden Lehtistä käsittelevää ja käsittämätöntä oikeuden tulkintaa ei toimi minkään muun kuin sen mahdollistamiseksi, että asian avainhenkilön eli Lehtisen vastuuta ei ole tarvinnut näiden älyttömyyksien myötä kyseenalaistaa mitenkään. Lehtinen ei muka voinut keskeyttää ilmiselvää rikosta tapahtumasta, ja Lehtisen ilmoitettua ohjausta ei muka olisi pitänyt noudattaa.

Pakko on siis ihmetellä, miten käräjäoikeuskin on voinut tällaistä syyttömän maanomistajan tuomiolle ajavaa, ja syyllisen virkamiehen armahtavaa soopaa kirjoittaa. Oikeuden päätöksen ja sen asiakirjan takana on ilmeisesti yksin Käräjätuomari, joka on hänkin osallistunut ELYn tarinan tuomiolle ajoon, niin älyttömyyksiä kuin se on vaatinutkin. Ilmeisesti oikeudessa operoi pelkkä tuomari, ilman lautamiehiä.

kuva 21. Oikeuden päättely siitä, että Hakkarin ohjeistus olisi vaatinut laajaa selvitystä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ohjeistus salli avohaakkuutkin, olemassa olevin tiedoin liito-orava huomioiden, ilman lisäselvityksiä

kuva 22. Käräjäoikeuskin toteaa, että viimehetken yhteydenotot eivät poista vastuuta huomioida luonnonsuojelulaki. Tämä itsestäänselvyys koskee suoraan ELY keskusta, ja sen Lehtistä, jolla oli hyvin aikaa estää rikoksen tapahtuminen ja ohjata hakkuut laillisesti. Hakkuiden kieltäminen olisi vienyt aikaa yhden lauseen kirjoittamisen yhdellä sähköpostilla.

Kuva 23. Oikeuden väite on posketon todellisiin tapahtumiin verrattuna, ja johtuu ELYn vääristä todisteluista ja väärästä rikosilmoituksesta. Yllä läpikäytyjen tosiasioiden pohjalta Kauppinen toimi viranomaisen pyyntöjen mukaisesti melko normaalisti. Hän kävi alueella normaalin ja vain pyydellyn -ei edellytetyn- liito-oravaselvityksen tekemässä, ja toteutti käytännössä kaikki ELYn pyynnötkin, eikä rikkonut mitään ELYn ohjeistusta.

Kuva 24. Kuten yllä toteen näytettyä, oikeuden väärä tuomio perustuu ELYn syöttämään vääriin tietoihin siitä, että hakkuiden suorittaminen olisi vaatinut lisäselvityksiä, ja ettei normaalia lisäselvitystä olisi muka tehty eikä ohjeistuksia muka oltu noudatettu. Vastaajat eivät laiminlyöneet juuri mitenkään viranomaisen ohjeistuksia, vaan päinvastoin melko tavallisesti noudattivat viranomaisten pyyntöjä, joita ei useinkaan hakkuiden yhteydessä noudateta.

Kuva 25. On merkillistä, että syyttäjä on vaatinut Kauppista 70 000 € korvauksiin, mutta oikeus tuomitsikin yllättäen perustelematta Jääskeläisen tuosta summasta johdettuun 30 000 € korvaukseen. Lisäksi ensin oikeus totesi korvaus pinta-alaksi 3 ha, mutta korvaussumma juontuu kuitenkin 3,5 hehtaarista. Jonkun on varmaankin syytä tutkia, mitä erheitä tässäkin vaiheessa oikeuskäsittelyä on tapahtunut, ja onko käräjäoikeus langettanut pikkuvahingossa pienet sakot väärälle ihmiselle ja väärästä pinta-alasta -sen lisäksi, että on tuominnut väärät ihmiset.

Toinen ihmeteltävä asia liittyy siihen, että miksi käräjäoikeus ei ole edellyttänyt Kauppiselta tai hänen edustamaltaan Metsä Groupilta, rikoshyödyn palauttamista.

Luonnollinen seuraus tulisi olla, että rikoshyödyn palauttaminen ohjataan seuraavassa oikeuskäsittelyssä hakkuista vastanneille virkamiehille.

Kuva 26. Tämän ELYn aiheuttaman törkytapauksen seuraavissa oikeuskäsittelyissä on myös otettava huomioon se, että rikoksesta kulunut aika, joka johti korvaussumman merkittävään alenemiseen, on täysin ELYn omaa syytä. ELYn ympäristöjuristi Kangasmaa haudutti rikostutkinnan aloitusta vuosia tarkoituksella Hakkarin muistutuksista huolimatta. Siten rikoksesta kuluneen ajan tuoma korvausvelvollisuuden lasku pitäisi arkijärjen mukaan koitua hänen piikkiinsä.

Rikosilmoitus

Asiassa on mitä ilmeisemmin syytä tehdä rikosilmoitus ELYstä. Tekoälyn opastuksen mukaan tuleva hallinto-oikeuskäsittely maanomistajan valittaessa omasta tuomiostaan, ei tuo hovioikeudelle mahdollisuutta tuomita rikosilmoituksen tekijä, vaan siihen tarvitaan oma rikosilmoitus, jonka teen piakkoin. Ehkäpä Lakiasiantoimisto Maailma auttaa sen laadinnassa. Tässä kuitenkin chatgpt:n versio tehtynä tämän asiakirjan kautta:

Tutkintapyyntö / rikosilmoitus

Asia

Pyydän poliisia tutkimaan, ovatko Keski-Suomen ELY-keskuksen virkamiehet syyllistyneet virkatehtäviensä yhteydessä rikokseen Luhangan liito-oravatapausta koskevassa asiassa.

Tutkintapyyntö koskee erityisesti sitä viranomaismenettelyä, joka liittyi hakkuiden ennakko-ohjaukseen, myöhemmin tehtyyn rikosilmoitukseen sekä poliisille ja tuomioistuimelle toimitettuihin tietoihin.

Perustelut

Käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella on syytä epäillä, että ELY-keskuksen toiminnassa on saattanut tapahtua sellaisia menettelyvirheitä tai lainvastaisia toimia, joiden rikosoikeudellinen arviointi kuuluu esitutkinnalle.

Tutkittavaksi pyydän erityisesti seuraavat seikat.

1. Hakkuiden ennakko-ohjaus

Asiakirjoista ilmenee, että hakkuuoikeuden haltija oli yhteydessä ELY-keskukseen ennen hakkuita ja toimitti viranomaiselle tietoja suunnitelluista hakkuista sekä liito-oravan huomioon ottamisesta.

On syytä selvittää:

·       mitä ohjeita ELY-keskus antoi ennen hakkuita;

·       annettiinko ohjeita myös puhelimitse;

·       vastasivatko annetut ohjeet luonnonsuojelulain vaatimuksia;

·       olisiko ELY-keskuksen tullut estää hakkuut tai antaa niitä koskeva kielto.

2. Puhelinohjaus

Asiakirjoissa viitataan puhelinkeskusteluun hakkuuoikeuden haltijan ja ELY-keskuksen virkamiehen välillä.

Pyydän selvittämään:

·       tapahtuiko puhelinkeskustelu;

·       laadittiinko siitä viranomaisen muistio tai muu asiakirja;

·       onko muistio olemassa;

·       jos muistio on laadittu, miksi sitä ei ole ollut esitutkinta- tai oikeudenkäyntiaineistossa.

3. Rikosilmoituksen sisältö

Asiakirjojen perusteella on aihetta selvittää, sisälsikö ELY-keskuksen rikosilmoitus kaikki asian ratkaisemisen kannalta olennaiset tiedot.

Erityisesti pyydän tutkimaan:

·       jätettiinkö poliisille kertomatta sellaisia asiakirjoja tai tapahtumia, jotka olivat virkamiesten tiedossa;

·       jätettiinkö rikosilmoituksessa käsittelemättä hakkuuoikeuden haltijan toimittama liito-oravan huomioon ottamista koskeva kartta;

·       annettiinko poliisille virheellinen tai harhaanjohtava kuva siitä, mitä selvityksiä ennen hakkuita oli tehty.

4. Virkavelvollisuuksien noudattaminen

Pyydän tutkimaan, täyttivätkö ELY-keskuksen virkamiehet luonnonsuojelulain mukaiset virkavelvollisuutensa tilanteessa, jossa he olivat tietoisia suunnitelluista hakkuista.

Tutkittavaksi pyydän erityisesti:

·       olisiko virkamiesten tullut estää hakkuut;

·       olisiko heidän tullut antaa nimenomaiset toimintaohjeet;

·       oliko viranomaisten passiivisuus syy-yhteydessä myöhemmin todettuun luonnonsuojelurikokseen.

5. Mahdolliset rikosnimikkeet

En ota kantaa siihen, mitä rikosnimikkeitä asiassa mahdollisesti sovelletaan.

Pyydän poliisia arvioimaan, onko asiassa syytä epäillä esimerkiksi:

·       virka-aseman väärinkäyttöä;

·       virkavelvollisuuden rikkomista tai tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista;

·       väärää ilmiantoa;

·       todisteluun tai asiakirjoihin liittyviä rikoksia;

·       tai muuta virkatehtävissä mahdollisesti tehtyä rikosta.

Tutkintapyyntö

Pyydän poliisia käynnistämään asiassa esitutkinnan sekä hankkimaan tutkinnassa ainakin:

·       ELY-keskuksen kaikki asiaa koskevat sähköpostit;

·       mahdolliset puhelumuistiot;

·       asian diaari- ja kirjaamistiedot;

·       kaikki sisäiset valmisteluasiakirjat;

·       rikosilmoituksen valmistelua koskevat asiakirjat;

·       virkamiesten kuulemiset siitä, millä perusteella rikosilmoitus laadittiin ja mitä tietoja siinä päätettiin esittää tai jättää esittämättä.

Pyydän lisäksi selvittämään, ovatko kaikki asiaan liittyvät viranomaisasiakirjat edelleen tallessa ja onko niitä mahdollisesti poistettu tai jätetty kirjaamatta.

Loppuajatuksia ja rakenteellisen ongelman korjausehdotus

Kuka on vastuullinen?

Tapahtunut luonnonsuojelurikos on päivänselvä asia. Se, kuka on syypää ei näemmä ole ollut. Läpikäymäni materiaalin perusteella mielestäni syyllisestä ei kuitenkaan ole minkäänlaista epäilystä. Näyttöä on takuuvarmasti ainakin siihen, että ELY antoi hakkuiden tapahtua puuttumatta niihin, eikä ohjannut laillista hakkuutapaa. Näyttöä on runsaasti myös siihen, että ELY teki tietoisena aiheettoman rikosilmoituksen, eikä tuonut aisassa ratkaisevia tietoa esiin oikeuskäsittelyn myöhemmissäkään vaiheissa, saattaen näin syyttömät tuomiolle.

Vastuu on epäilemättä siten ELYn hakkuut ohjanneella virkamies Lehtisellä. Mutta suuri vastuu ELYn liito-oravan huomioimislinjasta on myös esihenkilöille. Heille painetta liito-oravametsät avohakkuilla hoitamiseen on taas osoittanut monet tahot. Virkamiestasolla vastuuta katsotaan olevan paljon myös ympäristöministeriölle, jonka tulisi ohjeistaa virkamiehiä maanlaajuisesti. Laillisesti kuitenkin suurin vastuu on osoitettu asiaa käsittelevälle virkamiehelle.

Miksi Suomen oikeusjärjestelmä tuomitsi syyttömän?

ELY joutui tekemään rikosilmoituksen Hakkarin vietyä viimein asiaa eteenpäin. ELYllä ei kuitenkaan ollut sen johdossa moraalia tuoda asia julki rehellisesti, ja ilmoittaa syylliseksi sen oma virkamies, ja ELYn liito-oravalinjasta vastuullinen päällikkö. Samallahan ELY olisi tullut näyttäneeksi toteen, että sen lähes jokainen liito-oravametsän ohjaus on laiton, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. ELY ohjasi järestään vastaavan kaltaiset metsät, joko sallien niihin avohakkuut, tai rajaten liito-oravalle vain orava laittomasti tuhoava 0,3 ha pesämetsärajaus, sallien ympäristön metsän avohakkuuseen.

Miten tämä oikeusmurha sitten pääsi tapahtumaan. Poliisilla ja syyttäjällä ei ole melkein minkäänlaisia mahdollisuuksia tehdä mitään muuta kuin uskoa ELY-keskusta, koske heillä ei ole mitään tietämystä liito-oravan ekologiasta ja sen pesinnän ja elossasäilyvyyden reagoinnista metsän hakkuisiin, eivätkä liito-oravalain tulkinnan tavoista, tai ympäristöhallinnon viranomaiskäytänteistä hakkuiden ohjauksessa. Muutenkin kynnys haastaa toinen viranomainen sen erikoisalalla on varmasti korkea. Kuitenkin, olisi ollut itsestään selvää poliisilta, että Lehtisen rooli olisi tutkittu esitutkinnassa, puhelinmuistion olemassaoloa olisi edes kysytty, ja kyseenalaistettu sitä, miksei ELY keskeyttänyt tai ohjannut laittomaksi tietämiään hakkuita etukäteen, tai selvittänyt sitä, tehtiinkö tavanomainen liito-oravaselvitys, kun molemmat tuomitut sen toivat esiin. Syyttäjää katsominen on ilmeisesti samoista asioista. Ja käräjäoikeutta, jonka tason heikkouteen kyllä rehellisesti sanoen yllätyin. Kun luin ensimmäisenä käräjäoikeuden päätöksen, niskakarvani nousivat pystyyn, koska arvasin ELYssä työskentelyni kokemuksella ennalta, miten asiat ovat edenneet.

Maanomistajien oikeusturva erittäin heikoilla

Maanomistajien oikeusturvan kannalta tilanne on käsittämätön. Nyt tuomittiin tavanomaisesti tehdyistä hakkuista maanomistaja 5 vuoden jälkeen hakkuiden toteutuksesta. Jos ELY haluaa, tai LVV, missä päin Suomea tahansa, niin samalla muotilla voidaan tuomita kuka tahansa maanomistaja hakkuista korvauksiin vuosia vanhoistakin hakkuista, ja näitä maanomistajia on satoja. Ei voi olla Suomessa tämänkaltainen tilanne, että tavanomaisesta luonnonsuojelulain toteuttamisesta kaikkia viranomaisen ohjeistuksia ja pyyntöjä noudattaen, sama viranomainen nostaa vääristellyn rikossyytteen, ja se menee tutkinnassa ja oikeudessa siltään Luhangan tapauksen kaltaisesti läpi. Jos oikeuslaitos ei pysty korjata tilannetta, niin sitten näkemykseni Suomen oikeuslaitoksesta todellakin horjuu.

Suomen suurin luonnonsuojelurikos, oikeusvaltion ja demokratian kannalta huolestuttava tilanne

Oikeusvaltion toiminnan kannalta tilanne on kestämätön monessa mielessä. Tilanne on jokaisen oikeusturvan kannalta huolestuttava, kun poliisilla, syyttäjällä ja oikeusjärjestelmällä menee sukkana läpi näin käsittämättömät tapaukset, joissa viranomaiset syyttävät syyttömiä kansalaisia tuomiolle ilmiselvästi paikkansapitämättömin perustein.

Kun asiassa on käynyt myös ilmi, nyt jopa ELYn itsensä oikeudessa todistamana, että ELY on itse rikkonut luonnonsuojelulakia liito-oravametsien suojelussa halki Suomen niemen vuosikausia, järjestäen varmasti Suomen historian suurimman metsien laittomien hakkuiden urakan, Suomen suurimman ympäristörikoksen, vastoin poliittisesti tehtyjä lakeja, niin tilanne on demokratian toteutumisen kannaltakin huolestuttava. Mitä auttaa poliittinen päätäntävalta puuttua Suomen luonnon biodiversiteetin alamäkeen säätämällä asiaa korjaavia lakeja, jos ympäristöviranomaisten annetaan olla ottamatta näitä lakeja käytäntöön, eikä asiaa saada korjatuksi Suomen oikeuslaitoksen kautta. Yrityksiä nimittäin on ollut.

Ongelmiin ratkaisu; luonnonsuojelulakiin erikoistuneet poliisi ja syyttäjät

Kysymyksessä on siis rakenteellinen ongelma, joka voidaan halutessamme ratkaista. Koska asia kaatuu poliisin ja syyttäjien asiantuntemattomuuteen erikoisalojen lainsäädännön, substanssin ja viranomaiskäytänteiden osalta, vallankin kun eri tapauksia on milloin tutkimassa Luhangan, Rautalammin tai Hattuvaaran poliisit, niin asiantuntemus ei keräänny poliisilla kenelläkään. Tarvitaan siis ympäristölakeihin erikoistuneet poliisit ja syyttäjät. Jos poliisilla ja syyttäjillä olisi ollut asiantuntemusta, tämä farssi ei olisi päässyt tapahtumaan, ja tuomio olisi langetettu oikeaan osoitteeseensa. Ympäristöasioihin erikoistuneet poliisi ja syyttäjä toisivat myös asioiden käsittelyyn siihen kaivattua tehokkuutta.

Olen kuullut, että viranomaisten toiminnan laittomilta vaikuttavaa toimintaa, ja viranomaistoiminnan korjaamisen mahdottomuutta, esiintyy myös muilla aloilla. Siksi olisi todennäköisesti tarpeen tehdä samalla poliisin ja syyttäjän erikoistumishaarat myös muiden lakien osalle.

Muuttuisiko mikään, jos viranomainen alkaisi toteuttaa metsien avohakkuisiin voimakkaasti vaikuttavaa lakia?

Mitä tapahtuisi, jos viranomaiset alkavatkin toteuttamaan liito-oravan huomioimisessa sen tiukasti suojaavaa lakia, toivottavasti jo ennen kuin useampi virkamies saa tuomion? Liito-oravametsien osalta avohakkuista jouduttaisiin siirtymään laajasti harvennushakkuisiin, jotka voidaan tehdä myös jatkuvapeitteisinä hakkuina. Tämä on todistetusti monilla paikoin taloudellisesti kannattavaa, ja Kettusten metsässä Petäjävedellä tällä metodilla tuotettiin kansatalouteen tuplamäärä euroja metsän kierron aikana. Metsäntutkimuksen mallinnukset eivät tätä tapahtunutta tosiasiaa ole pystyneet mallintamaan, joten syytä olisi tutkia mikä vika mallinnuksissakin on. Lisäksi maanomistajille korvataan lain mukaan jo nyt taloudelliset tappiot, joten maanomistajien kukkaron osalta mikään ei pitäisi muuttua.

Toinen skenaario mitä tapahtuu, jos liito-oravan turvaavaa lakia aletaan toteuttamaan, on se, että sitten liito-oravalakia höllennetään, kuten suden ja karhun kanssa on juuri käymässä. Mutta tämä on se tapa, jolla oikeusvaltion tulee toimia. Viranomaisten tulee noudattaa lakia siten, kun se on demokraattisesti säädetty. Jos siinä on vikaa, niin sitten pitää muuttaa lakia. Nykyinen käytäntö on viranomaistoiminnan mielivaltaa, jonka mahdollisia lopputuloksia todistamme nyt Luhangan oikeusmurhatapauksessa.

Kansalaisten lakiin kirjatun luonnonsuojeluoikeuden mitätöinti

Mainittakoon vielä yksi asia, josta en ole kuullut kenenkään muun tiedostavan. Kun liito-oravametsien suojelulle on taattu lainsäädännössä täysimääräinen korvaus maanomistajalle, ELY-keskuksen ja LVV:n nykyinen malli tuhota orava ja sen metsä, estää kokonaisen lakiin kirjatun luonnonsuojelullisen mekanismin toteutuksen. Metsien biodiversiteetin säilyttämistä haluavat, mutta taloudellisesti metsien käytöstä riippuvaiset kansalaiset, eivät voi toteuttaa nyt lakiin kirjattua oikeuttaan suojella liito-oravan pesämetsä ja hyötyä asiassa taloudellisesti ELY keskuksen laittoman käytänteen takia. Tämä on luonnonsuojelumielisten kansalaisten oikeuksien kannalta törkeä loukkaus, koska nyt he ovat joutuneet hävittämään vastentahtoisesti liito-oravametsänsä saadakseen niistä tarvitsemansa eurot. Voikin miettiä, kuinka monta maanomistajaa voisi haastaa tästä suojeluun lailla velvoitettujen alueiden käytännössä avohakkuisiin pakottamisesta ELYn oikeuteen. Tuomion pitäisi tulla samoin perustein, kun se nyt tuli käräjäoikeuden osoittamana. Lisäksi huomattavaa on se, että silloin harvoin, kun liito-oravan huomiointi on tuottanut merkittävää taloudellista haittaa, ELY on käyttänyt asian ratkaisemiseen vähissä olevia METSO-rahoituksia, eikä direktiivilajien kuten liito-oravan suojelemiseen osoitettuja omia rahoja. Tällä menettelyllä, käyttäen liito-oravan suojeluun toisaalle tarkoitettuja rahoja, ELY on siis estänyt saman määrän metsien suojelua, kuin mitä liito-oravalle on suojattu.

 

Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten oikeustapaukset etenevät, ja tullaanko Luhangan tapauksen tiimoilta Suomessa ensimmäistä kertaa tuomitsemaan ympäristöviranomaiset luonnonsuojelurikoksen mahdollistamisesta ja perättömästä rikossyytteestä oikeudessa.

Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu.

Kuva 666. Eipä arvannut liito-oravanaaras, minkälaisen sotkun sai tällä Luhangassa rypistetyllä papanakasallaan ihmismaailmassa aikaan. Ihmisten piti lain mukaan sitä suojella, mutta asiassa vastuullisista kukaan ei sitä tehnyt. Asian noustua vahingossa oikeuden orsille, he kaikki syyttivät toisiaan. Syyllinen syyllistä, ja syytön ei osannut puolustaa itseään. Kaiken tämän karusellin pyöriessä liito-oravakanta jatkoi romahtamistaan virkamiesten luvittaessa oravat tuhoavia avohakkuita tuon tuosta ympäri Suomenniemen samalla lailla, kuin Luhangan tapauksessa. Aika näyttää, seuraako tästä vapaaehtoistyöstäni oikeuden toteutuminen, luonnonsuojelulailla ja demokratiallakin maton pyyhkimisen lopettaminen, ja Suomen luonnon säilyminen laajasti halki Suomenniemen jatkossa edes hiukan paremmin, ja kuka ties seuraa jopa rakenteellisia muutoksia oikeusvaltion lakien toteuttamisen ja kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi. Vastuussa Suomen luonnon ja oikeusvaltion toteutumisesta on seuraavaksi jälleen kerran poliisi ja syyttäjä, joilla ei ole ammattitaitoa biologin osaamista vaativista asioista, miettiessään mitä pitäisi tehdä nostamani rikosilmoituksen kanssa. Vastuunsa on pian oikeuslaitoksellakin, jonka on pidettävä silmänsä auki siihenkin suuntaan, että muut viranomaiset ovat joskus itse rikollisia asioihin, joista syyttävät asiakkaitaan. Sen tuo papanakasa ainakin opetti.

To be continued…