Kysymyksiä luontoyksikön päällikölle ja Näätäsuon hakkuiden ohjauksesta ja hakkuiden tarkastuksen muistiosta vastanneelle virkamiehelle
Ilmoitettuani teille 27.2., että Näätäsuon hakkuissa rikottiin luonnonsuojelulakia, jopa teidän hakkuiden tarkastuksen muistiossa esiintuomilla perusteilla lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (LLP) 6 ja 7 osalta, kysyitte, että haluanko vastauksen viestini kysymykseen kulkuyhteyksien tuhoamisen laillisuuden perusteista. Haluan, mutta asiassa on huomattavasti oleellisempiakin kysymyksiä, joihin haluan vastauksen:
Kirjoititte hakkuiden tarkastuksessanne muistioon (KESELY/1991/2023) LLP 6 ja 7 osalta, että “säästöpuuryhmistä ei todettu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja [koska niistä ei havaittu koloja], joita olisi hakkuussa hävitetty tai heikennetty.” Toin kuvien kanssa teille esiin, että näissä säästöpuuryhmissä oli edelleen useita koloja, ja paikat siten varmistuivat lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi teidän omillakin perusteilla. LLP:n hakkaaminen säästöpuuryhmäksi on selvä luonnonsuojelulain rikkominen, joten mihin toimiin olette asian vuoksi ryhtyneet? Luonnonsuojelulain velvoitteena teillä on toimittaa esiintulleista luonnonsuojelulain rikkomisista tiedot poliisin esitutkintaan. Poliisin esitutkinta on käynnissä, joten oletteko ilmoittaneet tämän asiasta? Jos ette ole, ettekä aio asiasta poliisille ilmoittaa, niin millä perusteilla ette?
Kävin hakkuut perusteellisesti läpi kaikkia laintulkinnan ohjeistuksia ja KHO-päätöksiä vasten kuten viranomaistyössä pitäisi tehdä. Onko läpikäynnissäni yhtään virhettä? Jos on niin mitä?
Perustelunne sille, ettei löytämiäni papanoituja kolopuita (LLP 6 ja 7) -eli klassisia lisääntymispaikkahavaintoja- voitu todentaa hakkuiden jälkeen enää lisääntymispaikoiksi siksi, koska niiltä ei enää löytynyt kolopuita, mitätöi noin 99 % Suomen liito-oravan pesäpaikkahavainnoista lain suojattomiksi. Luonnonsuojelulain päällikkönähän tällä toimenpiteellä näytitte mallia metsäalan toimijoille, että vaikka viranomaisen (minun) tuoreeltaan ilmoittaman pesäpaikan hakkaa kolottomaksi säästöpuuryhmäksi, jopa vastoin hakkuun ohjanneen virkamiehen hakkuuohjeita, niin toimen laittomuutta ei hakattujen kolopuiden takia voi enää jälkeenpäin muka todentaa. Perustelunne tuntuu arkijärjellä täysin järjettömältä, ja luonnonsuojelurikosta suojelevalta. Voisitteko avata tätä perusteluanne?
Lain tulkintanne, että havaitut ja ilmoitetut papanoidut kolopuut voi kaataa, jättäen viereen kolottoman säästöpuutyhmän, mitätöi käytännössä kaikki Keski-Suomen alueen liito-oravan LLP-havaintojen lainsuojan. Oletteko ryhtyneet asain korjaamiseksi mihinkään toimiin, esimerkiksi nostamalla käden pystyyn virheen merkiksi, vai saako Keski-Suomessa hakata löydetyt papanoidut kolopuut, eli LLP-havaintopaikat kolottomiksi säästöpuuryhmiksi muuallakin kuin Näätäsuon hakkuissa ilman seuraamuksia?
Ohjeistatte liito-oravahakkuita maanomistajille ja hakkuuoikeuden haltijoille ns ministeriöiden ohjeistuksella, eli Tapion neuvontamateriaalilla. Käyn lausunnossa perusteellisesti läpi, miten minkään ekologisen piirteen osalta Näätäsuon hakkuissa ei noudatettu yhtään kyseisen ohjeistuksen kohtaa. Miten perustelette ministeriöiden ohjeistuksen kattavaa laiminlyömistä, etenkin kun ottaa huomioon että kaikki muut lain tulkinnan ohjeistukset ja KHO-päätöksetkin ohjaavat teitä Tapion neuvontamateriaalia tiukempaan liito-oravan huomioimiseen? Muistutuksena, että tapauskohtaisuus huomioon ottaen, Näätäsuon osalla olisi pitänyt huomioida liito-orava normaalia laajemmin.
Kuten lausunnossani käyn perusteellisesti läpi, Näätäsuon hakkuissa rikotaan lain sanaa, kaikkia lain tulkinnan ohjeistuksia ja KHO-päätöksiä. Ainoa peruste millä hakkuut ovat perusteltavissa on ns tapakulttuuri ja Keski-Suomessa sen subjektiivinen käsityksesi, jonka avasin käymiemme keskustelujemme kautta lausuntooni. Millä perusteilla soveltamasi käsityksesi liito-oravan suojelun tapakulttuurista on lain tulkinnassa voimakkaampi kuin itse lain sana, sen kaikki tulkintaohjeet, ja KHO-päätökset, joiden kaikkien yläpuolelle Näätäsuon hakkuiden kaltaisella toimintatavalla olette liito-oravan tuhoten asettuneet?
Avaisitteko miksi tapakulttuuri on harjoittamassanne liito-oravan suojelussa kaikista tärkein lain tulkinnan tekijä, ja mistä sen mukainen LLP-rajauskäytäntö muodostuu?
Ja niin, spesifisemmipiä, kysyin sähköpostissani, että “Ei ole KHO-päätöksienkään mukaan laillista jättää liito-oravan pesäpuu avohakkuun reunapuuksi (Liitteen LLP 2 ja 9). KHOn jo näyttämänä laillista ei ole myöskään avohakkuiden keskelle ilman kunnollista kulkuyhteyttä jättää 0,3 ha rajausta, kuten nyt on tehty LLP 1 ja 2 osalta. Ei ole KHO-päätöksen osoittamana laillista myöskään jättää eristyksiin 1 ha LLP:aa kuten LLP 8. Myös LLP 10 laillisuus on kyseenalaista. Saati, että 70 metrin avohakkuu ylämäkeen olisi laillinen kulkuyhteys. Millä perusteilla tuota kulkuyhteyttä lailliseksi väitettiin?
Kysyä voisin monista lain tulkintaohjeiden rikkomisten kohdista spesifisesti ja laajemminkin, mutta kun kulkuyhteydestä tulin kysäisseeksi, niin jatketaan siitä. Kun väitätte Näätäsuon hakkuiden osalta, että 70 metrin liitoa vaativa kulkuyhteys on laillinen, niin miksi junarata-, sähkölinja- ja tiehankkeissa edellytetään vastaavissa tilanteissa aina luonnonsuojelulain poikkeuslupaa liito-oravan LLP:n heikentämisestä ja rakennettavaksi edellytettään kalliita hyppytolppia? Aiotteko lakata vaatimasta kyseisten hankkeiden osalta jatkossa poikkeuslupaprosessia, vai mistä on kyse?
Terveisin Jaakko Junikka, jolle tämä asia on ollut, ja on edelleen vain asia, missä asiat riitelevät. Toisin kuin olen kuullut sanottavan, näissä toimissani ei ole kyse katkeruudesta, vaan luonnonsuojelusta, ja laillisuusihmettelyistä, sekä moraalista. Julkaisen kysymykseni, ja teidän vastauksen blogissani.
Kommentit
Lähetä kommentti