Jaakko vs Valtio. Selkävoitto liito-oraville, Jaakolle ja oikeusvaltiolle! Viranomainen taipui viimein noudattamaan lakia, ja samalla myönsi rikkoneensa lakia tähän saakka

 

Jaakko vs Valtio. Selkävoitto liito-oraville, Jaakolle ja oikeusvaltiolle! Viranomainen taipui viimein noudattamaan lakia, ja samalla myönsi rikkoneensa lakia tähän saakka

Lupa- ja Valvontavirasto on päivittänyt ja viimein uskaltanut julkistaa uudistetun liito-oravan huomiointiohjeensa. Poikkeuksellista ja merkittävää tämä on siksi, että ohje on vihdoin ja viimein vähintään pääpiirteiltään laillinen. Uusi ohjeistus (Miten liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee säilyttää) kertoo mm.

”Miten liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikat tulee säilyttää?

1. tunnistettujen pesä-/levähdyspuiden ympärille säästetään vähintään 0,5 ha

suojavyöhyke

2. em. suojavyöhykkeen yhteyteen säilytetään joitakin hehtaareita liito-oravalle

soveltuvaa metsää, joka turvaa lisääntymis- tai levähdyspaikan ekologisen

toimivuuden

3. lisääntymis- tai levähdyspaikan yhteydessä olevan metsän muoto säilytetään

mahdollisimman yhtenäisenä ja siltä turvataan riittävät kulkuyhteydet

ympäröiville metsäalueille”

 

Tämä uusi ohjeistus on käytännössä sama, kuin mitä ilmoitin ELY-keskuksessa 2021 Kuusan liito-oravametsän hallinto-oikeuskäsittelyjen yhteydessä minimiksi sille, ettei virkamiehet riko hakkuiden rajauksissaan luonnonsuojelulakia itsekin. Kyseinen ohjeistus todennäköisesti mahdollistaa liito-oravan säilymisen Suomen metsissä, mikäli se täytäntöön pannaan.

 

Miksi tähän suojeluvoittoon viimein päädyttiin? ELYn otettua pataan Kuusan tapauksesta kahdesti Hallinto-oikeudessa, ja muutaman virkamiehen vierailtua poliisin kuulusteltavana luonnonsuojelurikoksista -ollen edelleen suuressa vaarassa tulla tuomituiksi-, sekä kiitos KeSLon pitkäjänteisen työn, ja usean muun asiassa vaikuttaneen, LVV ei enää ilmeisesti uskalla jatkaa ilmiselvää lain rikkomista.

 

Tämä on massiivinen voitto Suomen oikeuslaitoksen uskottavuudelle -mikäli poliisikin suostuu ottamaan tästä kopin-, Suomen luonnolle ja erityisesti liito-oravalle! Toki olettaen, että uusi ohje ei jää viherpesupaperiksi, vaan se myös laitetaan LVV:n toimesta käytäntöön. Ilmeisesti LVV on jakanut tätä ohjetta ainoastaan joissain tapauksessa metsätoimijoille hakkuiden yhteydessä -samalla pitäen ohjeen salassa valtaosasta liito-oravametsien hakkuista. On itsestään selvää, että uudistettu ohje tulisi liittää LVV:n perustehtävän mukaisesti jokaiseen maanomistajalle ja hakkuuoikeuden haltijalle lähtevään Metsäkeskuksen ilmoitukseen, silloin kun hakkuiden läheisyydessä on liito-oravahavaintoja. Tämä olisi tärkeää jo luonnon takia, lain toteutumisen kannalta, mutta myös toimijoiden oikeusturvan takia.

 

Maaseudun Tulevaisuus (MT) ehti jo tyrmistelemään virkamiesten laillisemmaksi muuttunutta ohjeistusta Liito-oravan suojelua kiristettiin – MTK: Kuka maksaa jopa 10 miljardin euron laskun? - Metsä - Maaseudun Tulevaisuus. MT kirjoittaa ” Lupa- ja valvontavirasto (LVV) on kaikessa hiljaisuudessa laajentanut viranomaisen tulkintaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioimisesta metsänkäsittelyssä, toteaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK). Muutos havaittiin äskettäin. […  MTK:n metsäjohtaja] perää myös sitä, mihin uusi tulkinta perustuu: kuka siitä on päättänyt”.  Voin kertoa, että täysin hiljaista asian parissa ei ole ollut, ja sen, että minä peräsin asiasta vähän aikaa sitten LVV:tä tietopyynnöllä, jossa kysyin miksi kyseistä ohjetta ei ole julkisena, millä perusteilla ei, ja kenen päätöksellä. No nytpä pärähtikin ohje julkiseksi, ja toivottavasti myös pian käytäntöön! Viranomaistoiminnan muuttumisella lailliseksi on nimittäin MT:n sanoin ”erittäin suuri valtakunnallinen merkitys.” Se merkitys on joka kulmasta positiivinen. Juhlan paikka siis!

 

Yllättävää ei ole, että MT MTK:n suulla pelottelee jutussaan propagandistisesti ettei maanomistajat saisi liito-oravan suojelusta korvausta ”Harmaassa suojelussa metsää ei muodollisesti suojella, mutta omistajan mahdollisuutta käyttää sitä rajoitetaan olennaisesti ilman suojelupäätöstä ja siihen liittyvää korvausta ilman suojelupäätöstä ja siihen liittyvää korvausta.” Maanomistajat saavat liito-oravan suojeluista saa täyden korvauksen luonnonsuojelulakiin kirjattuna. MTK myös syyttää tiedostetun virheellisesti, että viranomainen tekisi ”suojelupolitiikkaa takaoven kautta”. Tähän asti viranomainen on tehnyt mielivaltaista avohakkuupolitiikkaa takaoven kautta, mutta on nyt korjannut sivistysvaltion tavoin linjansa.

 

Olen kuullut tapauksista, että tästä useita kuukausia sitten hiljaisuudessa ilmestyneestä uudesta ohjeesta huolimatta, virkamiehet eivät ole aina sitä ottaneet käytäntöön. Nyt on entistä selvempää, että silloin virkamies itse syyllistyy törkeään luonnonsuojelurikokseen. Se otetaanko ohje käytäntöön, tulee testatuksi pian UPM:n laajan liito-oravahakkuun kautta. Kartoitimme kahden aktiivin avustuksella suurelta avohakkuuleimikolta 3 liito-oravanaaraan lain tiukasti suojaamat LLP:t, ja tulkitsin ohjeen mukaan usean hehtaarin avohakkuukieltoalueet, sekä LLP-rajaukset. LVV:ltä odotetaan tietopyynnön tulosta siitä, miten he hakkuut ohjeistivat. Mikäli eivät noudata omaa ohjettaan, syyllistyen viherpesuun ja luonnontuhoamiseen, niin jatkoa seuraa.

 

Korjattava on vielä MTK:n ja MT:n pelottelua lain noudattamisen hintalapusta. Mainitulla UPM:n kohteella suuryritys oli avohakkaamassa parhaassa kasvussaan olevaa varttunutta metsää, jossa pituuskasvu puilla ei ollut vielä edes hidastunut. Parhaassa kasvussa olevien metsien avohakkuilla -harvennusten sijaan- ei tulouteta Suomen metsäomaisuutta, vaan tuhotaan sitä. Tässä tapauksessa liito-oravalain noudattaminen päinvastoin tuo pitkällä aikavälillä tuloja UPM:lle, Suomelle, sekä moninaisia hyötyjä luonnolle, ja uskottavuutta Suomen luonnonsuojelulaille ja viranomaistoiminnalle. Koska kyseisen kaltainen metsien avohakkailu liian nuorina on varsin yleistä, on laajoilla alueilla harvennushakkuisiin siirtyminen taloudellisesti tuottavaa, vaikka kyseisillä alueilla ei edes siirryttäisi jatkuvapeitteisiin harvennuksiin.

 

Ja mikä sattuma, tätä kirjoittaessani sain LVV:ltä asiakirjat mainitusta tapauksesta. Uunituoreena viranomaistoiminnan sanat liito-oravan uudesta huomioinnista tässä!:

”Ohjeet hakkuiden jatkosuunnittelua- ja toteuttamista varten

Asutun tai aikaisemmin asuttuna olleen pesäpuun tai levähdyspuun tai levähdyspuiden keskittymän ympärille on säästettävä vähintään puoli hehtaaria metsää, jossa ei tehdä mitään metsätaloustoimia (pesäpuun/levähdyspuun suojavyöhyke). Suojavyöhykkeen yhteydessä on lisäksi säästettävä joitakin hehtaareita liito-oravalle soveltuvaa metsää. Liito-oravalle soveltuvana hoidettavassa metsässä voidaan tehdä hakkuita, kun hakkuut suunnitellaan ja toteutetaan niin, että metsä säilyy liito-oravalle soveltuvana.

Alueella voidaan tehdä lehtipuita suosivia poiminta- ja harvennushakkuita. Jos alueella on järeitä haapoja, niitä tulee säästää. Lisääntymis- tai levähdyspaikalta on lisäksi oltava kulkuyhteys ympäröivälle metsäalueelle. Toimiva kulkuyhteys on puuston pituudelta vähintään kymmenmetristä. Lisäksi se on rakenteeltaan ja lajistoltaan monipuolinen tuhonkestävä yhteys. Edellä kuvattua ohjeistusta on noudatettava, vaikka lisääntymis- tai levähdyspaikalta ei hakkuuta suunniteltaessa tai tehtäessä jätöksiä löytyisikään.

Korvaukset

Luonnonsuojelulain 111 §:n mukaan valtio on velvollinen korvaamaan kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellisen haitan, joka aiheutuu lisääntymis- tai levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen kielloista. Jos maanomistaja haluaa edetä asiassa korvaukseen, tulee Lupa- ja valvontavirastolle toimittaa em. ohjeistuksen mukainen karttaesitys lisääntymis- tai levähdysalueesta ja sen huomioinnista hakkuissa.”

 

Tämä virkamies sattuu olemaan vielä sama, joka vastaa blogin aikaisemmista tapauksista, ja joka kieltäytyi kyseisen kaltaisesta -laillisesta siis- liito-oravan huomioinnista aikaisemmin, jollei asiaan tule jostain ”korkeammalta” ohjeistusta.  
Korkein on nyt siis viimein puhunut, eläköön liito-oravat, ja ympäristöhallinnon ja luonnonsuojelulain uskottavuus!

 

Seuraavaksi ohje tietoon myös poliisille, jonka tulisi ottaa se meneillään olevissa virkamiesten virkarikostutkinnoissaan se huomioon. Lakihan on ollut taustalla asiassa täysin sama, ja siten se, miten yksittäisenkin virkamiehen liito-oravahakkuut olisi tullut ohjeistaa, useita vuosia. Mutta tärkein asia on se, että nyt aikaisemmin liito-oravan suojelemisesta kieltäytyneet virkamiehetkin ovat joutuneet sitä viimein noudattamaan!