Kuusan vanhan metsän liito-oravahakkuiden hallinto-oikeus käsittelystä ELYn sisältä. Tulkinta LLP:jen heikentymättömyydestä pahasti ontuva

Lausunto hallinto-oikeudelle siitä, kuinka Kuusan vanhan metsän hakkuut ELYssä hoidettiin ja kuinka ELYn argumentaatio LLP:jen heikentymisen ekologiasta ja laillisuuspohjasta on puutteellista ja toispuolista

Johdanto ja taustaa

Kun ELY:n ympäristöjuristi sanoo päällikön läsnäollessa, että näistä asioista ei sitten kerrota ELY:n ulkopuolelle, ollaan sellaisten asioiden äärellä, joista usein nimen omaan pitää kertoa. Tämä on sellainen asia. Asia liittyy Kuusan vanhaan metsään (https://xn--vanhamets-32a.kuusanluonto.fi/) suunniteltujen liito-oravahakkuiden laillisuuden hallinto-oikeuskäsittelyyn (KESELY/1473/2021; H2496/2022). Asialla on siten mahdollisesti suuri vaikutus ei vain tuon yksittäisen metsän kohtaloon, vaan laajemmin koko Suomen liito-oravametsien hakkuutapoihin, luonnonsuojeluun ja sitä kautta myös avohakkuuteollisuuteen.

HaO päättänee Kuusan vanhan metsän tapauksesta jo kesäkuussa, joten lähetän tämän kirjoituksen myös HaO:lle huomioon otettavaksi. Samaisen metsän tapauksesta on tehty oivallinen dokumentti (https://liiturielokuva.kuusanluonto.fi/), joka käsittelee ansiokkaasti osin laillisesti varsin kyseenalaista, ja luontoa tuhoavaa viranomaistoimintaa. Joitakin tässä kirjoituksessa esiin tulevia asioita siitä miten ympäristöhallinnossa Kuusan vanhan metsän tiimoilta toimittiin ei dokumentista luonnollisesti ja valitettavasti löydy.

Tunnen syytä kirjoittaa myös siksi, että kyseisessä hallinto-oikeuden käsittelyssä punnitaan ensimmäistä kertaa runsaan kertyneen luonnonsuojelubiologisen tutkimustyön painoarvoa luonnonsuojelulain soveltamisessa ja suomen liito-oravametsien suojelussa. Lain selvä sana ja sen sitovimmat tulkintaohjeet ja KHO-käsittelyt painottavat, että biologinen tieto, siis tutkimuksien sanoma, on oleellisin asia liito-oravan suojelussa. Tästä huolimatta Keski-Suomen ELY-keskus (tästä eteenpäin ELY) argumentoi asiasta HaO:lle lähes päinvastaista puolustaessaan hakkuita, jotka tutkimustiedon valossa eivät turvaa LLP:jen ekologista toiminnallisuutta heikyntämöttöminä. Koen moraalista velvollisuutta tuoda esiin, kuinka tutkimuksista hakkuiden vaikutuksesta liito-oravaan ei haluttu ELYssä tuotavan objektiivista kuvaa. On syytä tuoda esiin myös sitä, miltä osin ELYn puolustelut suunniteltujen hakkuiden vaikutuksesta liito-oravan lain tiukasti suojaamien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (LLP) ekologiseen toimivuuteen ei kestä kriittistä tarkastelua. En voi vain sivusta katsoen antaa Suomen yliopistoissa valtavalla työllä tehdyn tasokkaan ja kattavan luonnonsuojelubiologisen tutkimustyön tulla mahdollisesti vedetyksi vessanpöntöstä alas Suomen luonnon ja oikeusvaltioperiaatteidenkin kustannuksella.

Käyn myös läpi, kuinka ELY ei toiminut Kuusan vanhan metsän hakkuiden ohjauksensa laillisuuspohjan argumentaatiossaan hallinto-oikeudelle kaikin puolin objektiivisesti ja puolueettomasti, kuten ELY:n kuuluisi toimia. Lisäksi asiantuntijalausuntoni laatimista liito-oravan lain tiukasti suojaamien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (LLP) ekologisesta heikentymisestä, eli lain tulkinnan oleellisimmasta tekijästä, kiirehdittiin ja kannustettiin tekemään se pienellä effortilla, tutustumatta kunnolla tutkimuksiin, opastaen tuomaan esiin ne puolet, mitkä tukevat ELY:n kantaa siitä, että sen ohjaamat hakkuut olisivat lailliset, objektiivisuuden ja luonnon kustannuksella. Antamaani lausuntoa hiukan kaunisteltiin ELY:n kannan puolelle poistamalla hakkuiden vaikutusta ELYn kannalta ikävän hyvin illustroiva kuva. Minua oltiin asiantuntijana myös vaihtamassa, kun kipuilin sen kanssa miksi kirjoittaa näin tärkeästä asiasta puutteellisesti, asiaan kunnolla perehtymättä, ja sellaisia mitkä ei välttämättä objektiivisesti  pidä paikkaansa. Tilalleni oltiin vaihtamassa sellainen virkamies, joka kirjoittaa auliisti sen mitä halutaan kirjoitettavan: LLP:t eivät heikkene. Minua siis vaivihkaan ja suorempaankin paineistettiin kirjoittamaan objektiivisuuden kustannuksella ELYn LLP-rajausta puoltava lausunto, sanoi tutkimustieto asiasta mitä tahansa. Lisäksi nyt täydennän nähdäkseni merkittävästi ekologian puolelta asiantuntijalausuntoani LLP:jen heikentymisen osalta. Asioiden raflaavuuden takia joudun taas kirjoittamaan pitkän kaavan mukaan.

Kirjoitukseni osaltaan avaa myös näköalaa sille miksi ja miten Suomessa pienimuotoista laajempi metsien suojelu tuntuu kovin mahdottomalta. Jopa sellaisissakin tapauksissa, kun liito-oravametsien suojelua edellyttää “ehdoton” laki, jonka tulkintaohjeetkin edellyttävät puuttumista laajoihin avohakkuisiin. Silloin metsien suojelua, avohakkuista luopumista ja jatkuvapeitteisiin harvennuksiin siirtymistä, vesitetään jopa ympäristöhallinnon itsensä taholta luonnonsuojelulain kanssa luistellen, kuten tästä ja aikaisemmista kirjoituksistani selviää.

Juristin kehotus minulle olla hiljaa liittyi moninaisiin ristiriitoihin, joihin aloittelevana virkamiehenä törmäsin, kun sattumalta pääsin lausumaan ELY-keskuksen asiantuntijana Kuusan vanhan metsän avohakkuusuunnitelmasta tehtyyn vireillepanoon kieltää hakkuut luonnonsuojelulain vastaisina. Vireillepanon tekijänä on Keskisen Suomen liito-oravayhdistys (KeSLo), joka argumentoi hakkuiden laittomuudesta laajasti lain sekä tutkimustiedon kautta. Niin noloa kuin se ELYlle onkin todeta, minä ohjeistin aloittelevana virkamiehenä Kuusan vanhan metsän hakkuut metsänkäyttöilmoituksella liito-oravan osalta sähköpostiohjeistuksella siten, miten minua työhön oli perehdytetty: laillisesti selkeän kyseenalaisesti ja merkillistä kyllä, liito-oravan takuuvarmasti tuhoavalla tavalla, mikä tiedostettiin ELYssä vallan hyvin. Näitä asioita en silloin vielä kunnolla tuntenut, sillä perehdytyksessäni niistä ei mitään hiiskuttu. Perehdytystä ei annettu ekologisesta tiedosta; tutkimuksista, jotka osoittivat liito-oravan lähes aina katoavan ELYn yleisen tavan seurauksena ohjata hakkuut. Eikä siitä miten hakkuut voisi toteuttaa siten, että liito-orava lain kirjaimen ja useimpien lain tulkintaohjeiden mukaisesti säilyisi hengissä. Eikä siitä laillisuuspohjasta, joka selkeästi kyseenalaisti juuri minulle perehdytettävän toimintatavan, eikä edes varsinaisesta liito-oravan huomioinnin viranomaisoppaasta l. direktiivi-oppaasta, joka opastaa viranomaiset paljon parempaan liito-oravan huomiointiin, kuin mitä virkamiesten perehdytyksessä ja hakkuiden ohjauksessa käytettävä Tapion neuvontamateriaali – vaikka sitä viranomaistyöhön ei olekaan edes tarkoitettu. Eikä sitäkään kerrottu, että tuo hakkuita löysimmin ohjaava neuvontamateriaalikin antaisi valtuudet paljon parempaan liito-oravan huomiointiin, kun mitä ELYssä tehdään. Eikä sitä, että ELY laillisesti kyseenalaisella toimintatavallaan mitätöi täysin Suomen yliopistojen tekemän kansainvälisesti tasokkaan ja laajan luonnonsuojelubiologisen tutkimustyön. Hallinto-oikeuteen minua kehotettiin lausumaan tutkimuksista hakkuiden vaikutuksesta nopeasti ja hutiloiden, liikaa asiaan panostamatta ja perehtymättä, ja minut haluttiin jo siirtää asian käsittelystä syrjään yrittäessäni panostaa tehtävään asian vaatimalla tavalla ja objektiivisesti. Nämä kaikki pikkuhiljaa esiin tulleet asiat kuohuttivat mieltäni, ja niistä ääneen puhumisen sijaan minua kehotettiin juristin toimesta edellisen päällikön läsnäollessa olemaan hiljaa ELY:n ulkopuolelle. Perusteluna yleinen velvollisuus työnantajan edun palvelemiseen.

Ja niinhän useimmat ovatkin, hiljaa. Lukuisat virkamiehet ovat olleet ympäristöhallinnon, siis heidän itsensä, harjoittamasta laillisesti kyseenalaisesta liito-oravan tuhoamisesta hiljaa jo vuosikausia. Kuten sanotaan, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Minun suussani jauhautui veronmaksajien kustantama leipä ja lauloin lauluja Suomen luonnosta. Kuinka voisin olla hiljaa? Ja ilmeisesti pitää muistuttaa ELY-keskusta, että Suomessa viranomaistoiminnan perusperiaate on avoimuus ja läpinäkyvyys, mitä tavoitetta tämä kirjoitukseni myös palvelee. Todistaakseni sanomaani, minun on julkaistava osin ELY:n sisäisiä sähköposteja.

Muistutettava ELYä on ilmeisesti myös siitä, että viranomaistoiminnan tulisi toteuttaa yleistä etua objektiivisesta näkökulmasta, eikä ajaa kenenkään tai minkään tahon tai asian yksityistä etua. ChatGPTkin tämän tietää ja lausuu asiasta ELYn ympäristöjuristin roolia miettien seuraavasti (korostukset ChatGPT:n):

“ELY-keskuksen ympäristöjuristin tulee ajaa lakiasioita yleisen edun näkökulmasta. Hän ei toimi yksityisen henkilön, yrityksen tai edes yksittäisen viranomaisen asiamiehenä, vaan edustaa valtiota viranomaisroolissa, jonka ensisijaisena tehtävänä on turvata ympäristönsuojelulliset tavoitteet.

Keskeinen näkökulma: Yleinen etu ja ympäristönsuojelu [...]
Neutraali ja objektiivinen rooli

ELY-keskuksen juristin ei tule ottaa "puolia", vaan hänen tehtävänsä on objektiivisesti tulkita ja soveltaa lakia yleisen edun mukaisesti. Tämä erottaa viranomaisjuristin yksityisen sektorin juristeista, joiden tehtävä on tyypillisesti edustaa asiakkaansa etua mahdollisimman tehokkaasti.”

Virallisempi lähde, hallintolain 6 ja 31 § ilmaisee asiasta seuraavasti:

“6 § Hallinnon oikeusperiaatteet

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

31 § Selvittämisvelvollisuus

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.”

ELY-keskuksen ympäristöjuristin toiminta Kuusan vanhan metsän lausunnon osalta on varsin kaukana näistä ohjeista. Se ei edustanut yleistäetua, ympäristönsuojelulullisia tavoitteita, eikä ollut puolueetonta objektiiviseen totuuteen pyrkivää kaikin puolin edes luonnonsuojelulain osalta, kuten käyn myöhemmin läpi. Vireillepanoon ja HaO:lle lausumisessa ei hankittu riittäviä ja tarpeellisia tietoja, kuten ei joissain muissakaan prosessin vaiheissa, kuten oravan risupesien soveltuvuudessa liito-oravalle, tai metsässä mahdollisesti pesivien liito-oravanaaraiden määrästä. Katsotaan ensin kurkistus ELY:n sisäisiin sähköposteihin Kuusan vanhan metsän käsittelystä, joiden kautta avautuu myös dokumentoituna tarinaa siitä, millä tavoin prosessi eteni, ja kuinka minua oltiin jo vaihtamassa kuuliaisempaan asiantuntijaan kipuillessani sen kanssa kuinka voisin lausua asiantuntijana asiasta siten miten haluttiin. Kaikkia asiaan liittyviä sähköposteja en saanut irtisanoutumiseni yhteydessä talteen.

ELYn sisäistä sähköpostin vaihtoa

Käytyäni läpi muutamia löytämiäni tutkimuksia valmistautuessani vastaamaan HaO:lle Kuusan metsän vireillepanosta ja hakkuiden vaikutuksesta liito-oravaan, lähetin 16.8.2021 sähköpostin koko ELY-keskuksen virkamiesbiologijoukolle, päällikölle ja ympäristöjuristille. Kerroin mm, että:

“Liitteenä lupaamaani tiivistelmä tutkimusten viesteistä. Kolmesta oleellisemmasta tutkimuksesta kopion oleellisimpia kohtia aika laajasti. Hyvin yhtenevästihän nuo varsin mielestäni pätevät tutkimukset näyttävät, että liitis kärsii varsin paljon avareista. Vanhoilla ELY:n rajauksilla liitiksen esiintymistodennäköisyys on L&L-rajauksilla ja säästyneillä vierusmetsillä romahtanut. [...] Mitenkään ei voi tutkimustiedon valossa sanoa, eikä kirjoittaa, että meidän rajauksella [Kuusan metsän rajauksilla] L&L-paikat eivät heikkenisi. Mielestäni ELY ei siis voi lausua, ettei heikkenemistä tapahtuisi. [...] Pitäisikö meidän sit vaatia tällaista korjausta hakkuisiin [avohakkuista harvennuksiin siirtymistä], mikä Jokisen artsun mukaan vähentäisi huomattavasti L&L-paikkojen heikkenemistä?”

Kokoustaessamme asiasta 28.7. Olin edelleen sitä mieltä, että tutkimusten mukaan LLP:t heikkenevät ja ehdotin, että pitäisikö ELYn nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja käydä rajaamassa hakkuut uudelleen tutkitun tiedon mukaisesti siten ettei LLP:t heikkene. Esitykseni ei saanut kannatusta silloisen päällikön kieltäydyttyä ehdotuksestani. Muistikuvani muusta keskustelusta ovat osin haalenneet, mutta keskustelussa toin ilmi kantaani, että tutkimuksiin tulee perehtyä kunnolla ja olla niistä rehellinen, etten voi alkaa kirjoittamaan vain ELYn valmista kantaa puoltavasti, että LLP-ei heikkene, jos tutkimustieto osoittaa toista. Ympäristöjuristin puolelta argumentaatio oli sen suuntaista, että nyt vain pitää kirjoittaa sellainen lausunto, mikä tukee ELYn tehtyä rajausta ja valmista loppulausetta; LLP:t eivät heikkene.
Kun en ollut ehtinyt vielä kattavasti tutkimuksiin perehtyä, jatkoin paineistettuna urakkaani.

Sähköpostini 23.8.2021 ympäristöjuristille, joka siis toimii ELYn lausunnon esittelijänä:

“tällä hetkellä saatavilla olevien tieteellisten artikkelien mukaan, jotka ovat asiasta varsin samanmielisiä, pientä heikkenemistä tapahtuu silti. Ei kuitenkaan lainkaan niin suurta, kuin mitä Keslo esittää. Lisäksi on tekijöitä, joiden kautta voi arvella, että heikentyminen on vielä pienempää.
Xxxxx [silloinen elyn päällikkö] sanoi, että emme me voi ministeriön ohjeen vastaisesti mennä ja rajata hakkuista pois enempää kuin mitä ministeriöt ohjeistavat.
Kuulemma oikeudessa asiaa ei ole arvioimassa biologeja, saati alan oikeita asiantuntijoita eli tutkijoita? Siten näen hyvin tärkeänä, että tieteellinen tieto välittyy taholle, joka asiasta päättää.”

Ohjeella tarkoitettiin Tapion neuvontamateriaalia. Tuossa vaiheessa en vielä ollut edes ehtinyt tutustua varsinaiseen viranomaisille tarkoitettuun oppaaseen LLP-määrittelystä ja LLP:n huomioon ottamisesta, eli Direktiivioppaaseen, joka ohjaa huomioimaan liito-orava paljon paremmin kuin Tapion neuvontamateriaali, joka ei ole laillisesti sitova eikä tarkoitettu viranomaisten ohjeeksi. Enkä siihen, että myös MMM:n hyväksymä Neuvontamateriaali antoi myös mandaatin avohakkuiden kieltämiseen huomattavasti suuremmalta alalta, huolimatta neuvontamateriaalin maininnasta säästettävästä “pesän välittömästä lähimetsästä”. Mainittava on, että myös minuun ELYn sisäinen paineistus asiassa vaikutti, ja toin sen myötä asiaa esiin enemmän ELYn rajausta tukevasta näkökulmasta, kuten haluttiin. 

Osittaisesta vastaantulemisestani huolimatta ympäristöjuristi vastasi minulle ja päällikölle 25.8. 2021:

“Esittelijä ja ratkaisija [päällikkö] vastaavat päätöksestä, ja päättävät viime kädessä myös sen, mitä perusteluihin kirjataan. Voidaan varmaan keskustella Xxxxx [päällikön] kanssa nyt saman tien siitä, onko Sinun tarpeen kirjoittaa perusteluja vai kirjoitanko vielä puuttuvan osuuden Xxx:n [toisen virkamiesbiologin] kanssa.”

Vastaukseni ympäristöjuristille 26.8.2021:

“Pyysit Xxx itse kommentteja tutkimustuloksiin, siitä onko niitä sovellettu oikein, ja mitä tutkimukset kertovat. Toki kirjoitit, että etsiä ”vasta-argumentteja” ja että ”onko muunkinlaisia tutkimustuloksia”. Etsin ja raportoin löydöksieni kokonaisuudesta.
[...] Miten Xxx perustelet miksi tuot esiin, että minut voisi korvata tämän työn tekijänä jommallakummalla xxx:llä?

Ympäristöjuristi 26.8.2021:

“Tässä tapauksessa vain se tapa ja laajuus, millä vireillepanijan vastineessa esittämään on näkemykseni mukaan syytä ottaa kantaa päätöksen perusteluissa, on erilainen. [...] Ajattelin vain sitä, kuinka paljon kaiken työkiireen keskellä on syytä käyttää aikaa sellaisten perustelujen kirjoittamiseen, joiden laajuus/syvällisyys eroaa siitä, mitä päätöksen perusteluihin tarvitaan.

[...] Ymmärsin kuitenkin viime viikon palaverin perusteella, että et halua osallistua sellaisten perustelujen laatimiseen, joissa tutkimustuloksista ei kirjoiteta haluamassasi laajuudessa. 

Vastaukseni 26.8.2021:

“En muista mitä asian laajuudesta 28.7. palaverissa puhuttiin. Oli täysin selvä, että sillä laajuudella, mitä olisin saanut aikaan siihen ensimmäiseen päätöksentekoyritykseen mulle varatun ja mulla käytettävissä olleen ajan lyhyyden vuoksi, tieteellisten artikkelien kommentoinnin taso, vastauksen taso Keslon argumentteihin, olisi jäänyt surkean huonoksi. Suorastaan mainehaitaksi KESELY:lle. Sellaisessa en missään nimessä olisi ollut mukana. Eikä siinä ajassa siihen olisi kukaan muukaan sen kummempaa vastausta saanut. Xxx [nykyinen luontoyksikön päällikkö] kehoitti minua nopeuteen ja tekemään asia pienellä datalla läpi [...] En halua olla mukana sellaisten perustelujen laatimisessa, jotka ovat tasoltaan liian huonot, enkä sellaisissa, jotka tuovat asiasta tarkoituksella esiin vain asian toisen laidan. Se olisi nähdäkseni ELY:lle kyseenalaista toimintaa, ja oman moraalini vastaista. [...] mielestäni tutkitun tiedon objektiivinen esiintuominen on ELY:lle välttämätöntä tässä asiassa”

Hassua sinänsä, mikäli juristin ja ELYn nykyisen päällikön toiveeseen kirjoittaa lausunto ekologian osalta pienellä panostuksella läpi olisi toteutunut, ei se olisi voinut olla mitään muuta kuin ELYn rajauksen rankasti laittomaksi osoittavaa, eli osoittavan LLP:jen ekologisen toiminnallisuuden heikkenevän selvästi. Valtaosa, ja helpoiten löytyvät tutkimukset näyttävät selkeästi, että LLP:jen ekologinen toiminnallisuus heikkenee. ELYn rajausta tukevan tutkimustiedon löytäminen, ottaen mukaan mietintään ne tutkimukset jotka osoittavat vahvasti LLP:jen heikentymisen, olikin sitten hankalampaa.

Sähköpostini asiantuntijalausuntoni lähettämisen yhteydessä 26.8.2021:

             Liitteenä viimein analyysini.

Taivuin sit kirjoittamaan setin, joka on ehkä siltään jatkettavissa Xxx:n [ympäristjuristin] jo valmiiksi muotoillulla loppukaneetille: 

Ei heikkene.

Mutta kovin siinä ja siinä se on. Jos noit tutkimusartsuja katsoo suoraan, niin heikkenee ja aika selkeästi. Mutta on totta se, mitä sinne argumentoin myös. Liittyen tutkimusten dataan vs nykyinen käytäntö sekä elinympäristön muihin ominaisuuksiin Kattamäessä sekä muuhun tieteelliseen artikkelistoon, joista siis löytyy tähän tapaukseen sovellettavaksi useita liitikseen positiivisesti vaikuttavia juttuja. Varmuutta tosin siitä, kuinka paljon nämä kompensoi, ei oikeasti ole.

Ja kun avareita nyt tehdään, niin miten se [LLP] voisi olla totaalisesti, edes pikkuisen verran, heikkenemättä… Tutkimusten mukaan ei mitenkään.

Linja pitäis muuttaa jatkuvan kasvatuksen harvennuksiin. Siinä ei tarttis rajailla niin isoja osia pois, ei maksais siten valtiollekkaan niin paljon, ja säästysi liitiskin. Maanomistajakin sais maniskelia pitkällä juoksulla ainakin saman kuin avareilla. Muukin luonto kiittäisi. [...]

 Mut jooh. Jos tos olis esim avareita ollut ympärilläkin, niin en olisi varmaan pystynyt tätä näin kirjoittamaan. Jos ei ois kelvannu todellinen asia, et toteaa että heikkenee, mut ohjeistuksen [Tapion neuvontamateriaalin] näin ollessa näin meidän on tyydyttävä rajaamaan, niin sit tän ois saanu näpytellä joku muu.”

Koin olevani pakkoraossa kirjoitukseni suhteen. Jos asiantuntija lausuntoni olisi ollut vielä kattavampi ja objektiivisempi, niin todennäköisesti lausuntoni olisi jätetty huomiotta, ja työ olisi teetetty jollain toisella virkamiehellä juristin jo esittämän tahdon mukaisesti. Tein kompromissin, jonka senkään läpi menosta en ollut sen lähettäessäni lainkaan varma, koska ekologian osalta ELYn lausunto kuitenkin sisältää kirjoittamani mukaisesti sen, että tutkimusten suoran näytön valossa LLP:t heikkenevät. Lausunto tukeutuu positiivisiin seikkoihin, joiden haitan kompensointiasteen tuon myös lausunnossa esiin olevan pelkkää arvelua. Tuon tässä kirjoituksessani ilmi mitä lausunnossa ei ole, eli kaikki noita positiivisia seikkoja –joiden varassa löyhästi roikkuu koko ELYn hakkuiden ohjauksen laillisuus– vahvasti kumoavia negatiivisia puolia. Osaa positiivisista seikoista ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Lisäksi hakkuiden vaikutuksen arviointi tulisi mitä ilmeisemmin sekä ekologian että lain myötä perustua kahden, tai mahdollisesti jopa kolmen, liito-oravanaaraan reviiriin, eikä yhden, kuten ELYn katsontakanta oikeuteen nyt on. Tällöin myös tutkimusmateriaalien viesti LLP:jen heikentymisen asteesta muuttuu vielä selvästi karummaksi, kun analyysiä hakkuiden vaikutuksista ei tehdä reviirien välistä, vaan niiden keskeltä.

Sähköpostienkin kautta on siis selvää, että ELY ei tähdännyt puolueettomuuteen, eikä halunnutkaan lausunnon pohjaavan kattavaan käytettävissä olevaan tietoon, eikä riittäviin selvityksiin, kuten hallintolain 6 ja 31 §:t edellyttävät. Eikä ELYn toimet tähdänneet luonnonsuojelulain objektiiviseen tulkintaan eikä sitä myöten luonnon puolustamiseen, vaan sattuman kauppana syntyneen ELYn LLP-rajauksen puolustamiseen. Toimet olivat siis hallintolain vastaisia, kuten KeSLo on asiasta HaO:lle argumentoinut.

Juristin laillisuusargumenttien toispuoleisuus ja puutteellisuus

Aloitetaan ennen ekologian käsittelyä ympäristöjuristin laillisuusargumenteista. Juristi käy listaten läpi ELYn päätöksen laillisuusergumentaation lausunnossaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle 11.2. 2022 “Lausunto Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:n valituksen johdosta” (KESELY/1473/2021).

Juristi HaO:lle: 

“ELY-keskuksen käsityksen mukaan se on hallintolain 31 §:n edellyttämällä tavalla huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä hankkinut asian ratkaisemiseksi kaikki tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.“

Kuten yllä kirjoittamastani käy selväksi, juristin kirjoittama ei pidä täysin paikkaansa. Vaikka ehdin perehtyä aiheeseen lopulta kohtuullisesti, sain perehdyttyä sen mitä ehdin suorastaan työskentelemällä isoin osin vastoin ohjaustani, sinne rajoille saakka että minut oltaisiin vaihdettu asia pienemmällä panostuksella tekevään virkamieheen. Minua kannustettiin asian tärkeydestä huolimatta toispuoleiseen selvittämiseen objektiivisuuden kustannuksella, ja lausumaan oikeudelle pienellä effortilla eli hallintolain vastaisesti, huolimatta asian poikkeuksellisesta tärkeydestä.

Juristi puolustaa ELYn hakkuita HaO:lle mitätöimällä tutkimustiedon, siis lajin biologian ja ekologisen tiedon, oleellisuutta:

“Tutkimustieto [...] ei ole ollut, eikä olisi voinutkaan olla, viranomaisen ratkaisun yksinomainen peruste tai edes pääasiallinen lähde.”

Tämä ELYn juristin lausuma on erittäin kyseenalainen, koska kaikki virkamiehille käytettävissä oleva laillisuusohjeistus toistaa täysin päinvastaista selkein sanoin. Juuri tutkimustiedon pitäisi olla LLP:jen heikentymättömyyden tulkinnassa pääasiallinen lähde. Luonnonsuojeluviranomamisille tehty opas, eli Direktiiviopas (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79301/SY_1_2017.pdf), jossa on esitelty LLP-määritelmät sekä oikeus- ja viranomaiskäytäntöihin liittyviä esimerkkejä kertoo seuraavaa:

“Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittely perustuu ennen kaikkea kunkin eläinlajin biologiaan.”

Luontodirektiivin tulkintaohjeesta, josta KHO on linjannut, että siinä esitetyt tulkinnat on syytä huomioida päätöksenteossa, direktiiviopas kertoo että 

“lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikennys- ja hävityskielto tähtää nimenomaan paikkojen ekologisen toiminnallisuuden ylläpitämiseen [...] 

lisääntymis- ja levähdyspaikan koko vaihtelee suojeltavan lajin mukaan siten, että ekologiset vaatimukset ovat lähtökohtana kokoa arvioitaessa [...] 

ekologisten vaatimusten (lajin lisääntymiselle välttämätön osa elinympäristöstä) tulee olla lähtökohtana heikentämis- ja hävittämiskiellon toteutumisen arvioinnissa”

KHO-linjauksista Direktiivi opas kertoo, että: 

“[KHO] Päätöksissä on useasti todettu, että [...] ekologisten vaatimusten (lajin lisääntymiselle välttämätön osa elinympäristöstä) tulee olla lähtökohtana heikentämis- ja hävittämiskiellon toteutumisen arvioinnissa. [...] 

Hallinto-oikeus katsoi myös, että kysymykseen tulee vähintäänkin useamman hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue [LLP:n koosta], kun otetaan huomioon sekä liito-oravaa koskevat tutkimukset että korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö.“

Mainittava on myös EU:n tuomioistuin, joka on ELYäkin koskien ainoa direktiivejä sitovasti tulkitseva taho, määrittelee heikentymisen ekologialla, eli tutkimustiedolla (EUTI, C-357/20):  

“Heikentämistä on ekologisen toiminnallisuuden asteittainen vähentyminen.”

Väkisin tästä nousee ajatus; vääristeleekö ELY-keskuksen juristi hallinto-oikeudelle laillisuustulkinnan oleellisinta tekijää, koska kaikki muu virkamiehelle saataville tuotu laillisuusmateriaali kertoo aivan päinvastaista kuin juristin argumentaatio. Ja tapahtuuko tämä luonnon ja luonnonsuojelulain puolesta, kuten ELY-keskuksen roolin mukaista olisi, vai kenen asiaa tässä ajetaan.

KHO-käsittelyjen esiintuominen ei täytä myöskään objektiivisuusvelvoitetta. Juristi väittää HaO:lle osin paikkansapitämättömästi, että:

“Asian ratkaisemisessa on otettu huomioon asiaan kuuluvalla tavalla [...] korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö.”

Juristin KHO-käsittelyjen esiin nostaminen on toispuoleista LLP-rajausten suhteen. Juristi mainitsee, KHO 2014:13 osalta että:

“ELY-keskus oli määritellessään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan 3,7 hehtaarin kokoiseksi arvioinut sen tässä tapauksessa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin vastaisesti liian laajaksi”

Juristi jättää kuitenkin mainitsematta Direktiivioppaassa esiin nostetun KHO-tapauksen tulkinnan kannalta oleellisen seikan, että kyseinen 3,7 ha rajaus oli KHO:n tulkinnan mukaan liian laaja, koska

“Tähän [rajauksen liikaan laajuuteen] oli olennaisena syynä se, että rajauksessa oli mukana mäntymetsää.”

Mäntymetsä on liito-oravan vähiten preferoima habitaatti. Kuusan metsässä LLP-rajaukset sekä avohakattavat alueet ovat liito-oravan eniten preferoimaa kuusivaltaista sekametsää. Kuusan metsän LLP-rajaukset ovat yhteensä vain 2,6 hehtaaria. Siten KHO 2014:13 tapausta ei voi käyttää sellaiseen argumentointiin, että 2,6  hehtaaria olisi sen päätöksen valossa riittävä. Hämeen ELY-keskus, jolle asia palautettiin, ei kuitenkaan katsonut voivansa rajausta juurikaan pienentää, ja lopputuloksena METSO-suojeluohjelmaan päätyi 3,3 hehtaarin alue (HAMELY/294/2016). 

KHO-tapauksien osalta juristi ei mainitse myöskään Direktiivioppaan esiin nostamaa KHO tapausta (2002:78). Sen mukaan avohakkuita ei saa ulottaa “ydinoleskelualueiden välittömään tuntumaan”. Kuusan metsässä avohakkuut ulotetaan usean usean LLP:n välittömään tuntumaan. Ydinoleskelualueiden laajuus on Direktiivioppaan mukaan yhteensä noin 3,5 ha, Kuusan metsässä avohakkuilta jäljelle jäävän pinta-alan määrä on pienempi kuin ydinoleskelualueet, joita ollaan aikeissa avohakata, lisäksi jättäen jäljelle jäävät metsän pirstoutuneiksi.

LLP-rajausten tulisi olla yhtenäisiä eikä pirstottuja myös KHO:n näkemysten mukaan. Direktiivioppaan mukaan KHO linjauksista ja tutkimustiedosta johtaen HaO on katsonut LLP-rajausten pinta-alasta, kuten yllä toin ilmi, että 

“kysymykseen tulee vähintäänkin useamman hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue, kun otetaan huomioon sekä liito-oravaa koskevat tutkimukset että korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö”

Kuusan metsässä rikotaan sekä useamman hehtaarin velvoitetta, että metsän pirstoen metsän yhtenäisyyden edellytystä.

Juristi viittaa käyttävänsä asianmukaiseseti myös “ohjaavien ministeriöiden antamaa neuvontamateriaalia” eli (Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä. Neuvontamateriaali. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö 2016.), mikä ei pidä paikkaansa lainkaan. Neuvontamateriaalin käyttö ELYn rajauksen puolustamiseen on hyvin toispuoleista ja kyseenalaista itsessään. Ensinnäkin on ihmeteltävä, miksi kyseistä materiaalia käytetään viranomaisohjeena, vaikka hyvin tiedetään ettei se ole laillisesti sitova. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Esko Hyvärisenkin mukaan (sähköposti Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:lle (KeSLo)) ”Neuvontamateriaali ei ole lainsäädännön soveltamisen viranomaisohje. Lisäksi materiaalin osaltaan tuottanut maa- ja metsätalousministeriö ei ole ELY-keskuksen Y-puolta ohjaava ministeriö ensinnäkään. Ympäristöministeriön ohjeistus eli Direktiiviopas jätetään kuitenkin ELYn toimesta täysin mainitsematta. Ihmekös tuo, kun se opastaa huomattavasti tiukempaan, biologian mukaiseen, liito-oravan suojeluun KHO-päätöksiä esiin tuoden, ja se näyttäisi ELYn päätöksen vielä enemmän laittomammassa valossa.

Oleellista Neuvontamateriaalin käytössä onkin se, että juristi pystyy käyttämään sitä liito-oravan LLP:jen ekologiseen heikentymiseen johtavien hakkuiden perusteluissa, siteeraten sieltä vain tiettyä kohtaa:

“Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa yöaktiivinen liito-orava viettää äivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuun lisäksi sen välittömässä läheisyydessä olevan puuston, jolla on merkitystä liito-oravalle ruokailun, ruoan varastoinnin tai suojan kannalta.”

Juristi jättää kuitenkin siteeraamatta, että Neuvontamateriaalikin kertoo myöhemmin, että LLP:jen heikentyminen tulee estää niin ettei niiden ekologinen toiminnallisuus heikkene, eli tutkitun tiedon mukaisesti: 

“Hävittämis- ja heikentämiskiellon tarkoitus on säilyttää lisääntymis- ja levähdyspaikat liito-oravalle soveliaina. Liito-oravan tulee siten hakkuiden jälkeenkin voida käyttää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa onnistuneesti [...] Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen.”

Neuvontamateriaalikin mainitsee hiukan tutkimuksista:

“Tutkimuksen mukaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristössä tehtyjen avohakkuiden määrä vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä lisääntymis- ja levähdyspaikalta löytyy hakkuiden jälkeisinä vuosina merkkejä liito-oravasta.” 

Juristilta jää myös tuomatta esiin, miten Neuvontamateriaali opastaa toimimaan Kuusan vanhan metsän kaltaisesta tilanteesta, kun metsässä on useita LLP:ja (kuten käytännössä lähes aina on). Materiaali ohjaa pois laajamittaisesta avohakkuusta ja opastaa vaihtoehtoisista harvennushakkuutavoista. Samoilla linjoilla on Direktiiviopas, jota ELYn tulisi käyttää Neuvontamateriaalin sijaan: “Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sisältävillä alueilla voidaan tehdä metsälain mukaisia pesä-, ravinto- ja suojapuut säästäviä kasvatushakkuita (ei kuitenkaan avohakkuuseen tähtäävinä alaharvennuksina). Neuvontamateriaalin käyttö lähdemateriaalina itsessään LLP-rajausten pienuuden puolustamiseen luonnonsuojeluviranomaiselta on siis hyvin kyseenalaista, vallankin kun Neuvontamateriaaliakin on käytetty valikoivasti liito-oravan ydinalueet avohakkuilla pirstovalla tavalla.

Juristi mainitsee päätöksen teossa käytetyn vahvasti velvoittavana oikeuslähteenä luonnonsuojelulain asianomaiset säännökset. Näiden osalta hän itse kirjoittaa “Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- tai heikentämiskielto on ehdoton.“ Tässä vaiheessa on jo selvää, että ehdotonta liito-oravan osalta tuntuu olevan ainoastaan tuon lain velvoittaman ehdottomuuden pitäminen sanahelinänä, ja avohakkuiden suojeleminen liito-oravan LLP:jen ja lain vahvasti ja heikostikin velvoittavien oikeuslähteiden kustannuksella.

Ekologisen argumentaation puutteellisuus ja toispuoleisuus

Jatketaan sitten ELYn argumentteihin LLP:jen ekologisesta heihkentymättömyydestä tutkimusten valossa, eli lain tulkinnan oleellisimpaan asiaan. ELYn lausunto hakkuiden vaikutuksesta perustuu siis minun paineistettuna ja kiireisenä tekemään lausuntoon. Lausunnossa tuodaan kuitenkin ilmi, että tutkimusten mukaan niitä suoraan tulkiten LLP:t heikkenevät. Väitetty heikentymättömyys pohjaa lausunnossa kerrotusti oletuksiin siitä, että Kuusan metsässä ja sen naaapurimetsissä on tutkimusten keskimääräistä tilannetta positiivisempia tekijöitä. Lausunnossa tuodaan myös ilmi, että näiden oletettujen positiivisempien puolien suuruudesta ei ole tietoa. Tämä itsessään pitäisi riittää rajauksen laittomuuden osoittamiseen, jos LLP:jen ekologinen toimivuus on keskeisin tekijä rajauksen laillisuuden arvioinnissa, ja jos ympäristöoikeudessa tunnettua varovaisuusperiaatetta sovelletaan. Ei kuulu varovaisuusperiaatteeseen, että LLP:jen heikentymättömyys perustuu oletuksille, kuten nyt on.

ELYn argumentaatio pohjaa siis oletuksiin positiivisista puolista, mutta iso osa niistäkin on pohjaa vailla, mitä lausunnossa ei tuoda esiin. Tuon nämä asiat nyt kuitenkin esiin hieman jälkijättöisesti, mutta sivistyneempänä. Positiivisina puolina mainitaan kolojen ja risupesien keskimääräistä suurempi määrä, kulkuyhteyksien parempi laatu, säästöpuuryhmien suurempi määrä tutkimusten aikaiseen rajaustapaan verrattuna, järven ja pellonreunojen läheisyys ja LLP-rajausten suurempi koko. Kolojen ja risupesien tarkan laskennan osalta minulle kertyi myöhemmin työkokemusta neljän muun liito-oravametsän osalta (Laukaan Lemettilä ja Rokkakangas, Hankasalmen Hietaharju ja Jämsän Raksinmäki). Lisäksi vuoden 2021 jälkeen olen kiinnittänyt kolojen ja risupesien määrään metsissä huomiota. Voin todeta, että Kuusan vanhassa metsässä sekä kolojen että risupesien kokonaismäärä on todennäköisesti melko lähellä keskimääräistä tasoa, ei tavanomaista suurempi. Siten positiivista vaikutusta, jotka kumoaisivat LLP:jen heikentymistä, ei voi kolojen ja risupesien määrän myötä väittää olevan lainkaan. Kulkuyhteydet ELYn rajauksella ovat todennäköisesti osin keskimääräistä paremmat etenkin ympäristömetsien osalta, mutta useasta kohtaa kulkuyhteys perustuisi metsäisten käytävien sijaan yksittäisiin jättöpuihin, ja vastaa niiltä osin vanhan käytännön huonosti toimivaksi todettua rajaustapaa. Positiivinen puoli kulkuyhteyksien osalta on siis melko pieni, ja edelleen otaksuma. Pellon ja järven reunojen läheisyyden positiivinen vaikutus perustunee ravintopuiden määrään. Siitä onko niitä alueella enemmän kuin tutkimusten aineistoissa, ei oikeasti ole mitään tietoa. Säästöpuuryhmien suuremman määrän ja LLP-rajausten suuremman koon ja määrän positiivinen vaikutus taas kumoutuu sillä, että ne on jätetty hajalleen avohakkuuseen, pirstaloituneeksi metsärakenteeksi. Nämä pirstaloituneet alueet on laskettu liito-oravalle optimaalisena elinympäristönä säästettyyn pinta-alaan, joka on tutkimusten ensisijainen muuttuja hakkuiden vaikutuksia arvioitaessa. 

Kuusan metsän suunniteltujen hakkuiden tapaista pirstaloivaa rajaustapaa ei käytetty todennäköisesti kertaakaan tutkimusten teon aikaan, vaan silloin jäljelle jääneet metsät olivat selvästi yhteneväisempiä. Pirstaleiset metsiköt ovat liito-oravalle yhteneväisiä metsiä selvästi huonompia tutkitusti, kuten KeSLo on tuonut HaO:lle ilmi. Tutkitusti liito-oravat kuolevat todennäköisemmin pirstaloituneissa metsissä saalistetuksi tulemisen riskin kasvaessa. Tuoreessa väitöskirjassa asia tiivistetään: “Tärkeä havainto oli, että naaraiden [hengissä]säilyvyys parani lisääntymiseen sopivan metsälaikun koon kasvaessa noin 4–6 ha kokoon saakka.” (https://www.oulu.fi/fi/vaitokset/uhanalaisen-liito-oravan-pteromys-volans-populaatioiden-seuranta-ja-suojelu-viitteita-kestavan). Kuusan metsän pirstaloivan rajaustavan myötä on siis perusteita arvella, että pirstaloimisen negatiiviset puolet kumoavat otaksutut positiiviset puolet hyvin mahdollisesti jopa reilusti. Yhteenvetäen ELYn lausunto, joka pohjaa LLP:jen ekologisen heikentymättömyyden osalta väitettyihin positiivisiin puoliin, on siis ison osin pohjaa vailla, ja pirstaloituaan liito-oravan ydinmetsikön avohakkuilla (KHO-päätöksen KHO:2003:38 vastaisesti), on lopputulema tutkimusten tuloksiin verraten mahdollisesti jopa negatiivisen puolella.

Liito-oravanaaraiden reviirien määrän ja sitä myöten LLP-heikkenemisen asteen väärintulkinta ELYssä

Tärkeänä seikkana ELYn tutkimusanalyysissä on otaksuma, että Kuusan metsässä voisi elää vain yksi liito-oravanaaras. Sen pohjalta sovellettaessa liito-oravan LLP:n heikentymisen asteen määrittämiseen Jokisen (2014) tutkimusartikkelia, on voitu käyttää analyysin keskipisteenä metsän keskikohtaa, jolloin saadaan positiivisin mahdollinen tulos ELYn kannalta ottaen tutkimussäteeksi 200 metriä, ELYn sinänsä nähdäkseni perustelluista syistä. Kuitenkin myöhemmin varmistui ekologisen tiedon kautta (Ralf Wistbackan väitöskirja: https://urn.fi/URN:ISBN:9789526235912) ja tutkijoiden lausunnon kautta koskien Raksinmäen metsää (löytyy ELYstä, jos tarvitsee, tai Ralf Wistbackalta), että Kuusan metsässä voi pesiä yhtä aikaakin ainakin kaksi liito-oravanaarasta. Siten Kuusan metsän pesintään käyttämiä alueita kaikkine LLP:neen, toista metsän eteläpäässä ja toista pohjoispäässä, tulisi käyttää tutkimusten soveltamisen analyyseissä erillisinä reviireinä, ja tutkimusartikkeleita soveltaa tämän mukaisesti. Nyt kun ELY on soveltanut LLP:jen heikentymisen määrittelyssä Jokisen artikkelin metodilla keskipisteenä Kuusan metsän keskikohtaa, on se sijoittanut tarkastelun keskikohdan liito-oravanaaraiden reviirien puoleen väliin eikä tulos edusta siten kumpaakaan naaraan pesäpaikaa. Keskikohta tulisi sijoittaa reviirien keskelle, jolloin tutkimussäteen käyttöön soveltuu myös 150 metrin säde. Tähän velvoittaa myös luonnonsuojelulaki. Kaikki LLP:t on suojeltava, huolimatta siitä että ne ovat väliaikaisesti asumattomia – kuten nyt Kuusan metsän käsittelyn aikana ensin pohjoispään pesäpaikka, ja sitten eteläpään. Näin toimien, liito-oravan ekologian ja lain mukaisesti, LLP-heikentymisen aste lähenisi pikaisen katsaukseni perusteella Jokisen (2014) artikkelin metodia käyttäen sitä, mitä KeSLo on asiasta HaO:lle argumentoinut. Alueen pohjoispäässä optimaalisen (suitable habitat) osuus laskisi noin 60 %:sta 20 %:iin ja jäljelle jäänyt alue muuttuisi laajasti liito-oravalle soveltumattomammaksi. Tällöin liito-oravan esiintymistodennäköisyys laskisi Jokisen artikkelia soveltaen noin 70 %:sta alle 30 %;iin, eli selvästi enemmän kuin mitä ELY on HaO:lle argumentoinut. Toisin sanoen ELY:n rajauksella metsän pohjoispään LLP:n ekologinen toimivuus romahtaa siten, että lisääntymistä yrittäviä yksilöitä ei ole edes paikalla kaksi kertaa useammin. Lisääntymisen onnistuvuus on toinen asia, joka on luonnollisesti heikennetyssä elinympäristössä on vielä heikentyneempää jo pirstoutuneen metsärakenteen myötä emojen saalistetuksi tulemisen riskin noustua.

Kuten ELY-keskus tietää LLP:jen ekologisen toiminnallisuuden heikentymisen asteesta ei tulisi käyttää vain yhtä tutkimusta, edes vain Jokisen tutkimusta. Toin ELYn lausunnossa esiin, että “Wistbackan 2018 tutkimuksen mukaan liito-oravan esiintymistodennäköisyys Kattamäessä laskisi noin 65 %:sta noin 28 %:iin, kun tarkastellaan pelkästään sopivimman habitaatin muutosta”, ja ajatuksella että metsikössä voisi pesiä vain yksi liito-oravanaaras.  LLP:t siis heikkenevät reilusti, varsinkin jos tarkastellaan metsikössä kahta erillistä reviiriä. Useiden muidenkin tutkimusten kokonaissanoma onkin tiivistetty liito-orava LIFE-hankkeessa (Opas liito-oravan suojelun ja metsätalouden yhteensovittamiseen):

 “Mikäli liito-oravalle sopivan elinympäristön koko pienenee metsän rakenteesta riippuen alle 4–6 hehtaariin, todennäköisesti myös sen sisälle jäävät muuten soveltuvat lisääntymis- ja levähdyspaikat jäävät tyhjiksi.”

Kuusan metsään suunniteltu sirpaleinen metsärakenne vaatisi noin 6 ha metsää ettei LLP:at heikkene mikäli metsässä olisi vain yksi huomioitava liito-orava reviiri.

Selvää toki on, että HaO:lla tulisi olla tutkijoiden lausunto hakkuiden vaikutuksesta LLP:jen ekologiseen toimivuuteen ja mahdollisista metsänkäsittely tavoista. Tietääkseni moista ei ole tilattu, mutta sen sanoma olisi mitä ilmeisimmin selvä. Kuusan metsää tulee tarkastella kahden reviirin kautta, ja avohakkuille ei jää sijaa todennäköisesti lainkaan.

Hallinto-oikeudelta piilotettu kuva

Kerrotaan vielä siitä asiantuntijalausuntoni kaunistelusta. KeSLon ja ELYN laskelma Jokisen artikkelin metodia soveltaen on esitetty alla kuvassa. Kuva oli osa asiantuntijalausuntoani HaO:lle (Lausunto KESELY/1473/2021 11.2.2022 Lausunto Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:n valituksen johdosta). Kuva kuitenkin poistettiin Juristin toimesta päällikön hyväksymänä, vaikka lausunnon tekoon osallistuneet virkamiesbiologit molemmat vastustivat kuvan poistoa. Kuva poistettiin, koska se olisi ollut turhan illustroiva, juristin perusteita muistellen. Kuvan informaatio kuitenkin jätettiin lausunnon tekstiin lukemina.

Kuva ja kuvateksti lausunnostani HaO:lle, jotka juristi poisti: “Uloimmilla punaisilla nuolilla on ELY-keskuksen arvio liito-oravan esiintyvyystodennäköisyydestä ennen hakkuita yllä esitettyjen elinympäristöluokitusten perusteella, ja sisemmällä hakkuiden jälkeen. Kapeilla punaisilla nuolilla on Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry:n arvio tilanteesta hakkuiden jälkeen. (Kuvassa myös harmaat ympyrät ja viivat, jotka kuvaavat yllä mainitun Santangelin 2013 aineiston soveltamista, joka tehtiin myös 200 metrin sädettä käyttäen).”

Yllä argumentoidun mukaisesti Jokisen artikkelia tulisi soveltaa erikseen metsän pohjoispäästä ja eteläpäästä. Tulos olisi vielä karumpi. Seuraavan pikaisesti tehdyn kuvan kaltainen:

Vihreä nuoli osoittaa metsän pohjoispään liito-oravanaaraan reviirin LLP:jen ekologisen toiminnallisuuden heikkenemisen asteen mitattuna sillä kuinka usein liito-orava paikalla hakkuita ennen ja jälkeen löytyy. Analyysi perustuu pikaisesti tehtyyn laskelmaan elinympäristöjen määrästä ylempänä esitetyn mukaisesti. Lisääntymisen onnistuvuus, eli varsinainen LLP:jen ekologinen toiminnallisuus, heikentyy todennäköisesti vielä enemmän mm naaraiden ja poikasten kuolleisuuden lisääntymisen seurauksena pirstoutuneessa metsikössä.

Lopputuumauksia

Lausunnossaan hallinto-oikeudelle ELY toteaa, että tutkimuksia suoraan katsoen LLP:t heikkenevät, mutta tutkimusten otaksuttuun keskiarvotilanteeseen nähden otaksuttujen positiivisten seikkojen myötä heikentymistä ei tapahdukkaan. Tätä heikkoa ekologista argumentaatiopohjaa vasten on luonnollista, että ELYn juristi väittää yksityisen sektorin juristille soveltuvammalla tavalla ettei tutkittu tieto lajien ekologiasta muka edes olisi laillisuuden arvioinnin keskeisin tekijä. Vaikka se lain sanan mukaan on, kuten myös lain sitovimpien tulkintaohjeiden, KHO-päätöksien ja ELYä ohjaavan ympäristöministeriön oppaankin mukaan on. Tähän lain toispuoleiseen tulkintaan ELYllä onkin painetta koska otaksumat positiivisista vaikutuksista, joihin ELY:n väite LLP:jen heikentymättömyydestä nojautuu, eivät kestä kriittistä tarkastelua. Ratkaisu ei kestä myöskään ympäristöoikeudessa tunnettua varovaisuusperiaatetta. Sen lisäksi tutkimusartikkelien soveltaminen pitäisi perustua sekä ekologian että lain kautta ainakin kahden naaraan reviirien tarkasteluun yhden sijasta, jolloin LLP:jen heikentyminen näyttäytyisi vielä selkeämpänä ja totuuden mukaisempana. Objektiivisemman tutkitun tiedon kautta on siis selvä, että Kuusan vanhan metsän suunnitelluilla hakkuilla heikennetään liito-oravan LLP:ja kahden reviirin alueelta. Heikentyminen on myös selvä, vaikka asiaa tarkasteltaisiin ekologiaa ja lakia vasten vain yhtä reviiriä vasten, kuten ELY nyt tekee.

Laillisuuskatsaukseni myötä on selvä, että ELY argumentoi oikeudelle lain lisäksi myös Neuvontamateriaalin osalta hyvin toispuoleisesti. Molempien ministeriöiden ohjeistuksien mukaan Kuusan metsän kaltaisissa tilanteissa, joissa metsässä on useita LLP:ja, avohakkuiden sijaan tulisi metsää hakata jatkuvapeitteisellä harvennuksella, toki LLP:t tarpeeksi laajalti hakkuilta täysin suojaten. Tätäkään ei kuitenkaan oikeudelle esiin tuotu.

Oma asiansa on hallintolain pykälien noudattamattomuus. Minun paineistaminen lausumaan yhteiskunnallisesti ja luonnonsuojelullisesti oleellisen tärkeästä asiasta hutiloiden ja tutustumaan tutkittuun tietoon pikaisesti ja toispuoleisesti, minun vaihtamisyritykseni sellaiseen virkamieheen joka kirjoittaa mukisematta mitä halutaan kirjoitettavan, sekä asiantuntijalausntoni siloittelu ELYn rajauksen kannalta epämieluisa kuva poistamalla, ei täytä hallintolain pykäliä. Kuten ei myöskään juristin toimet luonnonsuojelulain ja ministeriöiden oppaan toispuoleisessa esiintuomisessa luonnon kustannuksella.

Sinänsä kertovaa on se, miten ELY päätyi siihen rajaukseen Kuusan metsän suhteen mihin päätyi. Rajausta maastossa tehdessä ennakkosuunnitelmia tarvittavista pinta-aloista –LLP:jen säilymisen oleellisemmasta tekijästä– ei ollut lainkaan. Rajaus muotoutui LLP-rajauksina löytyneiden kolopuiden ja risupesien ympärille ja sitä myöten säästettävien LLP-rajausten yhteispinta-ala oli pelkkää sattuman kauppaa. Tämä kaikesta vanhoilla virkamiehilla varmasti olleesta tutkimustiedosta huolimatta (mm. Suomen Ympäristö 2012. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona. Jokinen, M.). Mutta ihmekkös tuo, ettei pinta-alojen osalta ELY osannut ennakkosuunnitella. Eihän pinta-alaa huomiotu aikaisemminkaan käytännössä mitenkään. Eikä pinta-alaa oteta ELYssä huomioon vieläkään, kuten Näätämäen hakkuukin osoittaa (https://valiaikaisenvirkamiehenmuistelmat.blogspot.com/2025/03/keski-suomen-ely-keskus-ohjasi-liito.html),

Kuusan metsän osalta ELY on nyt todella pulassa yrittäessään puolustaa hakkuiden laillisuutta ekologian osalta. Näätämäen metsän tuoreet hakkuut on silti ohjattu ELYn toimesta todella radikaalisti huonommin kuin Kuusan vanha metsä, siten ettei Näätämäen hakkuita pystytä ekologialla oikeuteen puolustamaan kertakaikkisesti mitenkään. Näätämäen metsän LLP rajauksien kaltaisia ohjauksia tehdessään ELYssa on siis oltu täysin valmiita myös valehtelemaan tarvittaessa hallinto-oikeuteen hakkuiden vaikutuksista LLP:n ekologisen toimintakyvyn heikentymättömyydestä. Virkamiesten valmius puhua palturia oikeudelle, ja jatkaa valehtelua vaativien luontoa tuhoavien päätösten tekemistä, on äkkiseltään hiukan yllättävää. Olemmehan Suomessa. 

Ympäristöjuristilla on paljon valtaa ELY-keskuksissa siinä kuinka luontoa huomioidaan. Hän kertoo virkamiehille kuin sääntökirjasta minkälaisten sääntöjen puitteissa tulee toimia monenlaisissa tilanteissa. Jostain syystä liito-oravan kohdalta sääntökirjaa luetaan kuitenkin vain tietyistä paikoista, ja toisista oleellisesti asiaan liittyvistä paikoista ei ollenkaan. Toki, jos ELY:n luontoyksikön päällikkö muuttaisi linjan siten, että lakia aletaan opastamaan kuten se ministeriön ohjeistuksineen (Direktiivioppaan) ja KHO päätöksineen ja lain selvän kirjaimen mukaan olisi, niin näinhän juristi ELYssä tekisi. Jokainen kuitenkin virkamiehenä kantaa henkilökohtaisestikin vastuuta toimistaan.

Miksi liito-oravametsien kanssa käy kuten käy. Ihan toisin kuin kaikkien muiden ns direktiivilajien kanssa, joiden LLP-heikentymättömyyttä ELY oikeasti tulkitsee lajin ekologian kautta. Jotain osviittaa asiasta antaa erään päivän tapaus, kun paineen alla objektiivisuuteen pyrkien koitin saada asiantuntijalausuntoa valmiiksi Kuusan metsän hakkuiden osalta LLP:jen kohtalosta. Juristi käveli luokseni, ja sanoi vapaasti muistellen, että “Eihän liito-oravametsien hakkuita voi alkaa ohjaamaan suoraan tutkimusten mukaisesti. Ajattele miten paljon se vaikuttaisi Suomessa metsien hakkuisiin.”

Keski-Suomen ELY-keskuksessa liito-oravan tuhoava linja on usein Kuusan metsän tapausta karumaa, ja linja jatkuu ilmeisesti niin kauan, kunnes joku toinen viranomainen puuttuu asiaan.

Kuusan vanhan metsän rajaus ELYn dogumentaationa. Metsän pirstaloituminen on silmiin pistävää.